Työelämä vai kotiäitiys – TOP5 plussat ja miinukset

Olin koko toissaviikon sairaslomalla, ja sitä seuraavan viikon vietin talvilomaa, joten olin kotona kaksi viikkoa putkeen. Se tuntui kummalliselta, sillä olen ollut nyt töissä hoitovapaan jälkeen jo neljä kuukautta. Kotona oleminen sai minut miettimään niitä kotiäitiyden ja työelämän hyviä ja huonoja puolia – molempia riittää kummassakin!

Tässä olisi omat mietteeni listattuna satunnaisessa järjestyksessä, muistakaa ettei kaikkea pidä ottaa liian vakavasti. 😉

Kotiäitiyden plussat ja miinukset TOP 5

+ saat viettää lapsen kanssa aikaa vuorokauden ympäri

+ aamulla ei tarvitse meikata tai laittaa hiuksia, jos ei jaksa

+ aamulla ei tarvitse herätä kellon soittoon, vaikka aika onkin useimmiten sama kun heräisit töihin

+ ehdit ulkoilemaan monta kertaa päivässä

+ voit ottaa päikkärit silloin kun lapsi nukkuu, jos pystyt

– muiden aikuisten seura on usein aika vähissä, ellet löydä muita mammoja kaveriksi

– kodinhoitotuella talous on koetuksella

– olet todella kiinni lapsessa ja kodin pyörittämisessä vuorokauden ympäri

– jatkuvassa huutohärdellissä oleminen pistää välillä pinnan vähän turhankin kireälle

– tipahdat kärryiltä työelämässä

Työelämän plussat ja miinukset TOP 5

+ pääset muiden aikuisten seuraan ja vaihtelua kotielämästä

+ talousasiat voi paremmin

+ pääset kehittämään itseäsi ja urasuunitelmiasi

+ huomaat kuinka lapsi nauttii päiväkodissa olosta ja oppii muilta lapsilta asioita

+ työpäivän aikana ei tarvitse kuunnella huutamista, lapsen eikä koiran taholta

– joudut meikkaamaan ja laittamaan tukan kuntoon JOKA AAMU

– lapsen kanssa viettämäsi aika jää tosi vähiin

– joudut aamuisin heräämään herätyskelloon

– kotitöitä jää rästiin kun et halua tuhlata siihen kaikkea vapaa-aikaasi

– ulkoilu jää lähinnä viikonloppuihin

Löysitkö listasta asioita jotka kolahti, vai olisitko itse listannut aivan toisenlaisia asioita?

PS. Ensi viikolla on luvassa hellettä, joten olit sitten kotona tai töissä niin nautihan keleistä! <3

Luuta ja nahkaa

Olen ollut jo pienen tovin kehoni kanssa pienessä kriisissä. Mietin ensin pitkään viitsinkö edes kirjoittaa aiheesta, mutta toisaalta tämä aihe koskee varmasti monia muitakin naisia, joten miksipä ei.

Raskausaikana ja oikeastaan jo ennen sitä aloin miettimään raskauden tuomia muutoksia kehoon ja henkisesti valmistautumaan siihen, ettei se olisi raskauden ja imetyksen jälkeen enää entisensä. Olin aivan varautunut siihen, että raskauden jälkeen minulla on vähintään muutama kilo ylimääräistä, tai edes sellainen pieni pömppömaha. Varauduin siihenkin, että imetyksen jälkeen rinnoista ei ole enää jäljellä kuin tyhjät pussit ja  vatsassa ja reisissä olisi raskausarpia.

Nyt on kulunut kohta vuosi ja neljä kuukautta synnytyksestä ja 5-6 kuukautta imetyksen lopettamisesta, eikä minusta ole enää mitään jäljellä. Tuntuu että kehoni on pelkkää luuta ja nahkaa, vain varjo entisestä. Ennen ihan hyvän rintavarustuksen tilalla on kaksi nahkarukkasta. Vaatteet eivät näytä päälläni hyvältä, ellen pue niitä kerroksittain ja kesävaatteissa kekkuloiminen ahdistaa. Ruokahaluni on edelleen tallella ja entisellään, mutta ilmeisesti kehoni vaan kuluttaa kaiken mitä syön ja ehkä vähän enemmänkin.

On ehkä helppoa sanoa se näin kokematta, mutta olisin ehkä ottanut mieluummin ne pari ylimääräistä kiloa. Muodokas on mielestäni kauniimpaa kuin olla täysin muodoton. Hyvänä puolena voin sanoa sen, että yhden yhtä raskausarpea en saanut, olkoon sillä nyt sitten mitään merkitystä tai ei.

Olen aina ollut hyvin pienikokoinen, mittaa alle 160cm ja paino ei ollut ennen raskautta noussut koskaan yli 43 kilon. En ole koskaan kärsinyt mistään syömishäiriöstä, vaan ilmeisesti minulla on vain hyvät geenit ja vilkas aineenvaihdunta, sillä pystyn syömään todella paljon saamatta yhtään lisäkiloja.

Tiedän, että tässä vaiheessa varmasti moni saattaa ajatella että olen pinnallinen, kun mietin ulkonäköä. Moni varmaan ajattelee myös, että kaikki kehon muutokset kuuluu raskauden jälkeiseen elämään oleellisena osana, eikä niitä pidä hävetä tai harmitella. Siinä olenkin osittain samaa mieltä, mutta toisaalta olen myös sitä mieltä että oman kehonsa kanssa pitää olla sinut ja kaikkien pitää voida hyvin omassa kropassaan.

Näiden ajatusten pohjalta ei varmaan auta muu kun alkaa liikkumaan niin, että kroppa pääsee kehittymään parempaan suuntaan, ja syödä vaan helkkaristi lisää. Lisätään se siis to do –listalle, ja kurkataan joskus myöhemmin onko saatu aikaan mitään tuloksia.

Jos muilla lukijoilla on ollut samankaltaisia ongelmia, ja varsinkin jos olette ne jollain tavalla jo ratkoneet, niin mielelläni kuulen niistä lisää! 🙂

Äitienpäivä

Heräsin tänään aamukuudelta siihen, kun poika alkoi huoneessaan itkemään täyttä huutoa, kuten useimpina aamuina. Mennessäni huoneeseen itku vaihtui kuitenkin pian leikkimieliseksi kikatteluksi ja pinnojen välistä kurkisteluksi. Vietettiin pojan kanssa hetki ihan vaan leikitellen ja höpötellen. Olisihan sitä ihan mielellään nukkunut vielä vähän pidempään, mutta toisaalta juuri tänään olin tuohon herätykseeni erityisen kiitollinen.

Tänään äitienpäivänä juhlitaan meitä äitejä, mutta muistetaan juhlia myös niitä lapsia joille saamme sen etuoikeuden olla äiti. Sen sijaan että tänään nostaisin vaan jalat ylös, ajattelin viettää aikaa perheeni kanssa ja etenkin sen pikkumiehen kanssa.

Äitinä oleminen ei ole mikään itsestäänselvyys, joten muistetaan olla kiitollisia ja juhlistaa tänään niitä kaikkein tärkeimpiä asioita. <3

20160417_125753a

Huhtikuu kuvina

Vappuhulinat on jätetty taakse, joten se tarkoittaa sitä että on aika koostaa huhtikuun tapahtumat kuviksi.

Tällä kertaa kuvakoosteen tekeminen meinasi vähän venähtää, sillä koko kulunut viikko on vietetty ihan järkyttävässä flunssassa. Olotila jatkuu edelleen, mutta nyt antibioottien voimin, joten toivon että pääsisi kohta nauttimaan noista ihanan lämpimistä ja aurinkoisista keleistä!

Tässäpä olisi otteita huhtikuusta:

Kollaasi1

  1. Huhtikuussa meillä alettiin nousta tukea vasten seisomaan, ja nyt ei sitten muuta tehdäkään kun seisoskellaan ja siirrytään tukea pitkin paikasta toiseen… Kohta se kävelee itse!
  2. Töissä tehty löytö, jota tulee lipitettyä aika monta kertaa päivässä. Ilmeisesti rikkaiden tee, sillä kaupassa tästä saa pulittaa karmivat 7 euroa, en ala!
  3. Milloinkohan viimeksi on tullut juotua Magnersia? (Okei, paitsi huhtikuussa…)

Kollaasi2

  1. Äidin pikku apulainen on vauhdissa heti kun silmä välttää.
  2. Huhtikuussa tuli vietettyä aamupäivä lapsimessuilla, ja se osoittautuikin ihan positiiviseksi ylläriksi.
  3. Punaviini valikoitui kaveriksi yhtenä lauantai-iltana. 🙂

Kollaasi3

  1. Meillä kun syödään, niin sitä ruokaa löytyy sitten päälaelta asti…
  2. Aloitin jälleen pitkästä aikaa juoksemaan! Nyt vain tervehtymistä odotellessa…
  3. Laiskan äidin päivällinen: wok-vihannekset + nuudelit = NAM!

Kollaasi4

  1. Lapsimessuilta tarttui mukaan ihana kuva, joka koristaa nyt jääkaapin ovea.
  2. Fiskarsit pääsi toteuttamaan kutsumustaan kun päätin yhtenä iltana leikata tukkani. Lopputulos näkyy vasemmanpuoleisessa kuvassa. 🙂
  3. Äidin aurinkolaseilla leikkiminen on ihan superhauskaa. Sitten kun ne joskus hajoaa niin äidilläkin on superhauskaa.

Kollaasi5

  1. Äidin pikku apulainen taas työn touhussa. Saanko mä joskus vielä järjestyksen keittiön laatikoihin?
  2. Karvanlähtökausi, ah, mitä ihanaa aikaa. Koko koti on tulvillaan irtokarvaa…
  3. Vappuun valmistauduttiin viikkoa aikaisemmin siman valmistuksella.

Kollaasi6

Sieltä se vappu vihdoinkin sitten saapui! Sitä juhlittiin flunssasta huolimatta itsetehtyjen donitsien kera, ei muuten ollut ehkä vaivan arvoista. 😀

Siinä oli otteita huhtikuulta, katsotaan mitä toukokuu tuo tullessaan. Nyt ainakin nautitaan näistä ihanista lämpimistä ja aurinkoisista keleistä niin kauan kun niitä riittää! 🙂

Kiire – mikä ihana tekosyy

Vai onko? Kävin tässä taannoin keskustelua erään henkilön kanssa urheiluharrastuksista. Sanoin harrastavani tällä hetkellä vain juoksemista, sillä minulla ei ole kovinkaan paljon aikaa harrastuksille. Tarvitsen harrastuksen, jota voin toteuttaa juuri silloin kun minulle itselleni sopii, ja juokseminen on juurikin sitä. Tämän henkilön mielestä kiire on todella huono tekosyy, ja hänen mielipiteensä sai minut vähän ärsyyntymään.

Kiire on varmasti monelle helppo tekosyy siihen, että jättää asioita tekemättä. Mutta kun sinulla on työ, korkeakouluopinnot, lapsi, koira, mies sekä se harrastus, voin sanoa että kiire ei ole pelkkä tekosyy sille, että harrastaa VAIN juoksemista.

Olen aika vahvasti sitä mieltä, että ihminen pystyy työntämään lusikkansa aika moneen soppaan ihan helpostikin, kunhan vaan priorisoi ja järjestelee aikataulut tehokkaasti. Olen toisaalta myös sitä mieltä, että ihminen ei ole parhaimmillaan silloin, kun kaikki voimavarat on käytetty äärimmilleen, ollakseen mahdollisimman tehokas. Itselläni on tällaiseen tehokkuuden tavoittelun taipumusta, olen kirjoittanut siitä aikaisemminkin.

Onko se sitten jollain tavalla väärin olla laiska? Pitäisikö kaikki aikataulut venyttää aina ihan sinne tappiin asti, jotta saisi mahdollisimman paljon asioita suoritettua? Onko rentoutuminen tai parisuhdeaika sellaisia, joista todella kannattaa tinkiä?

Olen huomannut jo nyt, että se juokseminenkin vie aikaa pois jostain muusta. Joko koulutehtävien tekoon jää vähemmän aikaa, tai sitten yhteinen aika puolison kanssa jää ihan olemattomiin. On kyllä melkoinen taitolaji saada kaikki mahtumaan kalenteriin niin, että kaikki ovat sopivassa tasapainossa ja kaikki tarvittavat asiat tulevat silti tehdyksi ajallaan.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että koulutehtävät laahaavat muutenkin jäljessä, ja vaikka motivaatiota löytyisi niin monet kerrat olen herännyt päätteen äärestä iltaisin yhä uudelleen ja uudelleen, olen siis alkanut pilkkimään jo ennen yhdeksää. Juokseminen on sitä kovin kaivattua omaa aikaa, ja parempi fyysinen kunto pitää mielenkin virkeämpänä. Lenkin jälkeen sitä vaan on usein liian väsynyt keskittyäkseen koulujuttuihin, enkä toisaalta haluaisi jättää lenkkiä myöskään sinne ihan myöhäiseen iltaan juuri ennen nukkumaanmenoa.

Olenko oikeasti liian kiireinen vaiko vain huono tekemään aikatauluja? Löytyykö sieltä ruudun takaa muita saman ongelman kanssa painivia?

Seuraavana suunnitelmana olisi lukujärjestyksen tekeminen, jos asioiden selkeä jäsentely olisi ratkaisuna ongelmaan. 🙂

Lapsimessut 2016

Kävin tänään piipahtamassa lapsimessuilla. Olin alunperin hieman kauhistunut ajatuksesta lähteä messuille, jotka on täynnä huutavia lapsia ja merkkivaatteita, joihin minulla ei ole varaa. Kauhukuvani osoittautuivat kuitenkin aika nopeasti vääriksi, ja sateinen sunnuntai-aamupäivä oli juuri sopiva ajankohta kierrellä messuilla pojan kanssa. 🙂

Seuraavaksi olisi luvassa kuvia ja poimintoja omista tärpeistäni. Oli muuten tosi vaikeaa saada ylipäänsä mitään fiksuja kuvia, kun joku tuli aina eteen ja itse oli aina jonkun muun tiellä!

20160417_094953

Nämä Skip Hopin kerhoreput on niin suloisia! Onneksi näitä on aina vähän väliä tarjouksessa muutenkin, sillä juuri nyt ei tarttunut matkaan mukaan.

20160417_095228a

20160417_095223

Miniones oli itselle ihan uusi merkki, mutta niillä oli hauskoja kuoseja.

20160417_095403a

20160417_095406

Gugguun messupisteellä kävi niin kova kuhina ettei sinne uskaltanut mennä lähemmäksi. Näissä vaatteissa on hauskoja leikkauksia sekä ihanat keväiset värit!

20160417_095836

Tästä kojusta olisin voinut ostaa lähes kaiken! Aivan ihania tauluja ja tekstiilejä.

20160417_095935

Mio Maon haalareissa on ihanat graafiset kuosit sekä pirteät värit! Tuo välikausipipo olisi hauska nyt kevääksi.

20160417_100313

20160417_101403

20160417_101410

Päivän mielenkiintoisin löytö oli ehdottomasti AVA Room! Kotimainen perheyritys jotka tekee tyylikkäitä ja toimivia sänkyjä lähinnä lapsille, mutta myös aikuisille. Tavallisesta sängystä saa helposti tehtyä kerrossängyn ostamalla siihen toisen päälle, ja sängyn alla olevassa laatikossa oli todella paljon säilytystilaa. Tykkään näiden kalusteiden muotoilusta, ja ne on myös tehty hieman normaaleja lastenkalusteita pienemmiksi, eli sopii myös pieneen tilaan!

Mutta sitten vielä se mielenkiintoisin osuus: vetoketjullinen päiväpeitto! Sängyn saa siis helposti pedattua kun vetää päiväpeiton vetskareilla kiinni, eikä tarvitse sulloa sitä mihinkään. Peittoihin saa itse valita kankaat ja vetskarit, joten niistä saa juuri sellaiset kun haluaa! Itse ihastuin tuohon kuvissakin näkyvään mustavalkoiseen, keltaisella vetoketjulla.

20160417_101548

20160417_101559

Lilla Companyllä olisi ollut tarjouksessa nuo ihanat pöytätabletit, joita löytyy vaikka missä väreissä. Tällaisen ajattelin kyllä hankkia, sillä vaikka toistaiseksi meidän taaperolla vielä on tarjotin syöttötuolissa, niin silti ne kourat yltää jo aika pitkälle.. Pöydän pääty on tällä hetkellä aika kammottavan näköinen…

Samaisesta putiikista löytyi myös tuo hauska silikoninen säästöpossurobotti, joka olisi hauska lastenhuoneen hyllyssä.

20160417_101642

20160417_101722

20160417_102055

20160417_125753a

MLL tarjosi Piltin hedelmäsosepussin mukaan välipalaksi, ja se tulikin kyllä tarpeeseen. MLL:n kojulla oli myös hauska valokuvakoppi, johon pääsi ottamaan valokuvat! Tarjolla olisi ollut myös hattuja ja muuta rekvisiittaa, mutta kuvat napsittiin niin nopeasti etten ehtinyt poika sylissä niitä kahmimaan. Ehkä parempi niin.. 😀

20160417_104801a

Myös Semper oli paikalla tarjoilemassa koemaistiaisia puuroista, jotka onkin meillä jo muutenkin ihan hittituote. Näytteenä sai mukaan myös uutuus-myslin, jonka testaamista odotan innolla!

20160417_105324

Keskelle messuhallia oli rakennettu satumetsä, jonka läpi olisi myös päässyt kävelemään. En kuitenkaan viitsinyt rattailla mennä sinne, mutta aivan ihana idea!

20160417_102102a

Pikkumies oli aivan innoissaan kaikesta mitä ympärillä tapahtui, ja sen kyllä huomasikin sitten kotona, kun otettiin melkeen kolmen tunnin päikkärit! 🙂

20160417_110253

Arlalla oli tarjolla maisteltavaksi uutuusjogurtteja, joissa oli jujuna hedelmien lisäksi kasviksia! Itse maistoin tätä vadelma-punajuurujogurttia ja oli muuten hyvää! Muistaakseni vaihtoehtoina oli myös appelsiini-porkkana sekä omena-pinaatti.

20160417_110918

20160417_111301

Arvatkaa muuten alkoiko makeanhammasta kolottaa, kun messujen loppupuolella törmäsin näihin?! Pidin kuitenkin pintani ja jätin ostamatta…

Kaikenkaikkiaan oli hyvin onnistuneet messut. Oli varmasti hyvä ajoitus mennä sunnuntai-aamuna heti yhdeksän jälkeen, sillä silloin oli vielä melko hiljaista ja mahtui rauhassa katselemaan. Lähempänä kahtatoista alkoi selvästi olemaan jo ryysistä.

Välipaloja ei olisi tarvittu mukaan ollenkaan, sillä näytteitä tuli kokeiltua niin paljon että niillä pärjäsi hyvin!

Ostoskassiin ei kertynyt tällä reissulla ostoksia ihan tarkoituksella, vaikka mieleni olisi tehnyt ostaa vaikka mitä. Kukkaro kuitenkin kiittää.

Keväiset terkut sadepäivästä huolimatta! 🙂

Suorituspaineita

Perjantaiväsymystä, sitä on tänään päällä. Tiedättekö sen tunteen, kun tuntuu ettei aika vaan mitenkään riitä kaikkeen, eikä oikeastaan edes jaksaisi tehdä puoliakaan niistä asioista? Tällä hetkellä tuntuu siltä. Tehtävälista tuntuu vaan kasvavan ja oma motivaatio asioiden suorittamiseen ei ole ihan sillä tasolla kuin pitäisi.

Lähdin äsken kiukkuisena saunaan. Olin kiukkuinen, sillä tuntui siltä että olisi ihan liikaa kaikkea muutakin tekemistä; kouluhommia, kotihommia, blogia, laatuaikaa miehen kanssa. Sauna on kuitenkin se yksi ja ainoa hetki viikosta, kun voin olla ihan kaikessa hiljaisuudessa, kuunnella kiukaan ritinää ja nauttia kylmästä oluesta saunan hämäryydessä. Suljin silmäni hetkeksi ja yritin hengittää syvään ja sysätä kaikki ajatukset hetkeksi sivuun.

Jostain syystä en kuitenkaan tänään saanut edes saunan ajaksi kunnolla ajatuksiani rauhoitettua. Päässä pyörii kaikki tekemättömät työt ja samaan aikaan syyllisyyden tunne siitä että tekisi mieli vaan laiskotella.

Olen suorittajaihminen, aina ollutkin. Haluan saada tietyt asiat hoidettua ja jos asioita jää tekemättä se häiritsee. Määrittelen itseni sitä kautta, että saan asioita tehtyä mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti. Se on välillä ihan hyvä ominaisuus, sillä ei ainakaan tule aina mentyä sieltä mistä aita on matalin. Se on kuitenkin myös tehokas keino kerätä itselleen ihan turhaa stressiä ja väsymystä.

Tällä hetkellä kouluhommat matelee hyvin hitaasti eteenpäin ja tänne blogiin tulee kirjoitettua omasta mielestä ihan liian vähän. Kodissa on säilynyt yleinen siisteys jokseenkin hyvin, sillä siivoan kaikki päivän aikana kertyneet sotkut aina illalla pois pojan mennessä nukkumaan. Silti tuntuu että joka paikka pursuaa tavaraa, papereita pitäisi mapittaa ja joillekin tavaroille pitäisi järjestää oma paikkansa.

Kaikesta tästä huolimatta aloin tänään haaveilemaan juoksemisen aloittamisesta pitkästä aikaa uudelleen ja myös salilla käymisestä. Olen jo vuosikaudet ajatellut osallistua Naisten kymppiin, mutta joka kerta se on sitten syystä tai toisesta jäänyt väliin. Nyt tuo tapahtuma osui silmään taas uudestaan, ja mieleni tekisi osallistua. Ilmoittautumisaikaa on vielä huhtikuun loppuun asti jäljellä…

Toisaalta urheilu voisi olla ihan hyvä tapa nollata stressiä, mutta toisaalta myös pelkään että siinä on taas lisää suorittamisen aihetta, kun aika on muutenkin kortilla. Jään siis vielä miettimään.

Sen verran muuten vielä kuulumisia täältä kotielämästä, että viimeisten parin viikon aikana täällä on alettu nousta seisomaan tukea vasten. Nyt ei sitten juuri muuta tehdäkään kun yritetään nousta jokaista tasoa vasten ja kahmitaan kaikki käsien ulottuvilla olevat tavarat lattialle, jee!

20160401_175158 (1)

Herätysten suhteen meitä myös vähän koetellaan, sillä parin viime viikon ajan täällä on herätty jo viiden maissa, niin arkena kuin viikonloppunakin. Naapurit varmasti arvostaa kun täällä on täysi huutokonsertti päällä jo heti varhaisesta aamusta. Nyt olisi tavoitteena saada pojan nukkumaanmenoa venytettyä kahdeksaan asti nykyisestä seitsemästä, jos sitten nukkuisi edes sinne aamukuuteen.

Jospa tänä viikonloppuna saisi kunnolla levättyä, niin jaksaisi taas paremmin ensi viikolla. Miten muuten teillä sujuu arjen kanssa tasapainottelu, löytyykö sieltä ruudun takaa lisää suorittajaihmisiä?

Maaliskuu kuvina

Maaliskuu hurahti taas ohitse ihan huomaamatta! Ulkona alkaa olemaan ihanan keväistä, kun aurinko paistaa ja jalkakäytäviä on alettu putsaamaan hiekasta. Nyt on siis aika nauttia! 🙂

Koostin taas kuluneen kuukauden kuviksi, ja tässäpä olisi sen tulos:

Kollaasi1

  1. Olen tykästynyt huulipunaan! En ole ennen tuntenut itseäni kovin kotoisaksi huulipunahuulilla, mutta nyt se tuntuu istuvan työlookiin mainiosti.
  2. Eräänä viikonloppuna vietettiin herkkupäivää pihvien muodossa, nam. 🙂

Kollaasi2

  1. Tulppaanit tuo kevään kotiin!
  2. Nyt uskaltaa tämän mamman kanssa hengailla, kun on ensiaputaidot taas päivitetty.

Kollaasi3

  1. Maaliskuussa meillä sairasteltiin aika paljon, ja sillon oli hyvä lötköttää sylissä. Harvinaista herkkua. <3
  2. Keinuminen on tämän hetken kuumin juttu!

Kollaasi4

  1. Väliaikainen vartijakortti on nyt takataskussa, ja siitä kerroinkin kuulumisia täällä.
  2. Karvainen rikkaimuri vauhdissa, onneksi lyhyt turkki on helppo putsata… Parsakaalit ei muuten kelvanneet sillekkään.

Kollaasi5

  1. Pääsiäisoksia olohuoneessa. Aika laihoilla koristeluilla mentiin tänä vuonna mutta ensi vuonna uusi yritys. 🙂
  2. Loppuillan saa leikkiä ilman housuja, jos sotkee ne puurolla. Varpaat. <3

Kollaasi6

  1. Nenäliinat oli kovassa kulutuksessa, ja on muuten edelleen.
  2. Kun puuro ei kelpaa, niin kokeillaan Talk-muruja. Toimii.

Kollaasi7

  1. Joku ahne karvakaveri taas kerjuulla. Jos katseella voisi syödä…
  2. Mies osti uuden kahvitermoksen lahjaksi, nyt pysyy kahvi kuumana!

Kollaasi8

  1. Imuroiminen tuntuu vähän raskaammalta +10kg lisäpainon kanssa.
  2. Inventaario lelulaatikolla.

Kollaasi9

  1. Hieman maanisen näköinen tipu äitin pääsiäispöydässä.
  2. Kun äiti käy vaihtamassa vaatteet, niin poika tekee taidetta keittiössä.

Kollaasi10

  1. Lisää tulppaaneja. Tällä kertaa äidin luona, oli kauniita. <3
  2. Vanhan huoneeni kätköistä löytyi myös aarteita. Harmi kun en pääse tiirailemaan sisältöä!

Kollaasi11

  1. Päiväkodista saatiin kotiin ensimmäiset askartelut!
  2. International Economics. Uusi lempiaineeni. Or not.

Tällaista siis tälläkertaa. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä kaikkea huhtikuu tuo tullessaan!

Aurinkoista loppuviikkoa! 🙂

 

Helppoa ja edullista arkiruokaa: Nyhtöpossu

Olen jo pitkään ollut aikeissa kirjoittaa tästä aiheesta, sillä meidän perheessä nyhtöpossu on melko kuumaa kamaa ruokapöydässä. Tarkoituksena oli kerätä kuvasaldoa nyhtöpossuruuista, joita on kertynyt muodossa jos toisessakin, mutta jostain syystä aina on ollut niin kiire syömään että kuvat on jääneet ottamatta! Tästä tulee siis melko kuvaköyhä postaus, jälleen kerran, mutta yrittäkää kestää.

Välttelin aika pitkään nyhtöpossua eli pulled porkia sen trendikkyyden takia. Jostain syystä aina kun jostain asiasta tulee hitti, saa se minun kiinnostukseni lopahtamaan. Nyt ehkä tuo trendi on vähän laantunut, joten oma kiinnostus kyseistä ruokaa kohti on kasvanut.

Alun perin innostus lähti siitä, että ostin noin 3 kilon palan porsaan niskaa eli kassleria sen halvan kilohinnan takia. Näitä tarjouksia on aina vähän väliä ainakin meidän ruokakaupassa, jolloin kilohinta pyörii noin 4 euron nurkilla. Kolmen kilon palalle tulee siis hintaa noin 12 euroa, ja siitä syö monen monta päivää.

Kassler on melkoisen rasvapitoista, joten ei se mitään terveysruokaa ole, mutta meillä onkin totuttu ihan normaaliin perusruokaan. Terveellisillä lisukkeilla voi myös asiaan vaikuttaa paljon, eikä moista lihamötkälettä tarvitse ostaa edes joka toinen viikko. Syödään sitten jotain muuta terveellistä vastapainoksi!

20160227_103807

Googlettamalla löytyy tälle lihalle monen monta reseptiä, mutta itse valmistan lihan näin:

  • Sekoitetaan loraus öljyä ja lihaliemikuutio, ja hierotaan lihan pintaan. Joskus olen käyttänyt myös grilliöljyä, jos sitä on ollut kaapissa.
  • Päälle pippuria, tarvittaessa suolaa, mutta kannattaa muistaa että sitä on myös lihaliemikuutiossa. Joskus skippaan tuon öljyosion kokonaan ja pistän pelkät mausteet.

En ole mikään mestari marinoimaan ja käytän muutenkin aika hillitysti mausteita, joten nämä toimii mulle. Jos jaksat kikkailla, feel free!

  • Uuniin max 150 astetta, ja mitä pidempään sitä parempi. Itse pidän yleensä vähintään 6 tuntia, joten jos mielit syödä sitä vielä samana päivänä, niin laita uuniin heti aamusta.

20160320_150206

Uunin jälkeen lihan pitäisi olla niin kypsää, että se hajoaa helposti kahdella haarukalla silpuksi. Ja huom, jos et silppua koko lihaa kerralla vaan jätät osan seuraavaan päivään, kannattaa se lämmittää ensin. Sitä kylmää lihapalaa ei saa kovin helpolla silputtua.

Nyhtöpossu on ruokana siitä kiva juttu, että tuosta satsista saa monenmoista erilaista ruokaa. Sitä voi syödä sellaisenaan ranskalaisten, lohkoperunoiden, uunikasvisten, bataattiranskalaisten tai vaikka ihan makaronin kanssa.

20160326_204614

Siitä saa myös mainioita hampurilaisia, pitaleipiä, patonkeja yms. Näissä leipähommeleissa on se kiva juttu, että jos ei jaksa eikä ehdi niin aina voi ostaa niitä esipaistettavia juttuja kaupasta, toimii ihan hyvin niinkin! Jos kuitenkin haluat itse leipoa omat sämpylät, niin hyvä ohje aivan valtavan kokoisiin sämpylöihin löytyy täältä. Sen verran olen muokannut ohjetta, että yleensä olen laittanut puolet jauhoista joko hiivaleipä- tai sämpyläjauhoja, toimii!

20160229_174207

Kevyempää ruokaa saa kun laittaa sitä vaikka salaattiin. Viimeiset possunjämät olenkin usein laittanut joko salaattiin tai pitsanpäällisiksi, tai sitten lämpimiin leipiin! Tästä saa vaikka mitä kivaa.

Herkullista pääsiäisen jatkoa! 🙂

Terveisiä sairastuvasta

Tänään on kulunut tasan kuukausi päiväkodin aloittamisesta, ja täällä ollaan oltu sen jälkeen nyt joka ikinen viikonloppu kipeänä. Ensin kaksi viikonloppua vatsatautia ja nyt viimeisimpänä flunssa. Ensimmäisestä vatsatautirundista saatiin mekin miehen kanssa osamme, mutta nyt kaksi viimeisintä tautia on ollut (toistaiseksi) pelkästään tuolla pikkumiehellä.

Lauantaina poika oli hieman tukkoisen oloinen, mutta toisaalta hampaita on tulossa myös kovaa vauhtia, joten ajattelin että niillä voisi olla yhteys toisiinsa. Sunnuntaina olikin sitten jo ihan selvä peli, kun aamulla mittasin pojalta kuumetta 38.8 C. Nenä valuu, yskittää ja kuumetta. Sen lisäksi vielä sitten ne hampaat, suusta valuu kuolaa niin paljon että leuka on jatkuvasti märkänä.

Onneksi tuo tyyppi on niin mielettömän reipas, että jaksaa hyväntuulisesti touhuilla kaikesta huolimatta, vaikka olo onkin varmasti kurja. Itse olen salaa nauttinut vähän siitä, että pitkästä aikaa poika viihtyy sylissä pidempään kuin puoli minuuttia. Ollaan istuttu sohvalla viltin alla ja katseltu piirrettyjä.

Öisin on ollut melko levotonta, kun on nenä niin tukossa ettei voi syödä tuttia ja on muutenkin vaikea hengittää. Lisäksi poika herää vähän väliä yskimiseen tai johonkin muuhun kurjaan. Olen nostanut sängyn päätyä sellaisilla palikoilla, mutta välillä mietin onko niistä enemmän haittaa kun hyötyä, jos tyyppi mönkii itsensä lopulta pää alaspäin jalkopäätyyn…

Tietysti kaikkein ikävintä tuossa sairastelussa on katsoa niin avuttomana vierestä, kun toisella on kurja olo. Siinä tuntee olonsa aika mitättömäksi, kun ei voi millään tavalla auttaa, tai kun ne pienetkin auttamisyritykset (kuten vaikka niistäminen) tuntuu vaan pahentavan asiaa.

Allekirjoittaneella on muuten myös nyt ensimmäinen viikko takana uudessa työkohteessa. Olen viihtynyt siellä hyvin ja ihmiset tuntuu tosi mukavilta. Perehdytystä pitäisi olla vielä tämä viikko, mutta nyt näyttää siltä että ainakin puolet siitä menee täällä kotosalla pojan kanssa. Onneksi olen kuitenkin oppinut asiat aika vauhdilla, joten en ole lainkaan huolissani siitä että joudun jättämään muutaman päivän väliin.

Täytyy kyllä sanoa että olen hieman kaivannut sellaista ihan tavallista viikonloppua, kun ohjelmassa ei ole mitään erityistä, ja saa vaan keskittyä viettämään aikaa perheen kanssa. Ehkä jos pääsiäisenä vaikka onnistaisi?

Tällaista päiväkotiarkea meillä tällä hetkellä. Ehkä se helpottaa sitten viimeistään, kun lapsi menee kouluun? Tai ehkä ei… Joka tapauksessa päässä lyö tällä hetkellä sen verran tyhjää, etten saa enempää tekstiä aikaiseksi vaikka mieleni tekisi.

Mukavaa pääsiäisen odotusta kaikille, ja pysykää terveenä! 🙂