Kohti puolimaratonia

Nyt se on sitten päätetty, että osallistun elokuun lopussa puolimaratonille. Alun perin ajatuksena oli osallistua vasta ensi vuoden kesällä, mutta se alkoi aika nopeasti tuntumaan niin kaukaiselta, että päätin aikaistaa osallistumisen tämän kesän lopulle.

Tapahtumaksi valikoitui Porvoon Mitalla Juoksut 28. elokuuta. Yksi syy juuri tuohon tapahtumaan osallistumiseen oli se, että se on sopivasti vasta kesän loppupuolella, joten minulla on hyvin aikaa harjoitella ilman suurempia paineita. Toinen syy oli se, että olen Porvoosta alun perin kotoisin, joten on kiva päästä juoksemaan kotimaisemiin.

Olen etsinyt netistä tietoa ja erilaisia treeniohjelmia valmistautumista varten. Löysin TriathlonSuomi –sivustolta puolimaratoniin tähtäävän 8 viikon treeniohjelman aloittelijalle, jota muokkasin hieman itselle sopivammaksi. Alkuperäinen taulukko löytyy täältä.

VKO MA TI KE TO PE LA SU
1-4 Lepo Kevyt, tasavauhtinen juoksu 50min Lepo 15min kevyt + 20min reipas + 15min kevyt Lepo Kevyt juoksu 30-40min + Lihashuolto Pitkä 60-120min
5-6 Lepo Kevyt, tasavauhtinen juoksu 50min Lepo 15min kevyt + 30min reipas + 15min kevyt Lepo Kevyt juoksu 30-50min + Lihashuolto Pitkä 60-120min
7 Lepo Verryttely + 5 x 5min vedot 3-4min palautuksella Lepo Tasavauhtinen 75min Lepo Lepo Kevyt juoksu 50min
8 Lepo Kevyt, rentouttava juoksu 40min Lepo Kevyt 30min + kiihdytykset loppuun 3-5 x 30sek Lepo Lepo/Verryttelevä kävely PUOLIMARATON

Tuossa ohjelmassa lenkit on määritelty ajan mukaan, joten jos juoksen pyöreästi kympin tunnissa niin se antaa ehkä hieman osviittaa minkä mittaisista lenkeistä on kyse. Taulukosta puuttuu venyttelyt, joita yritän muistaa tehdä jokaisen lenkin jälkeen. Harkinnassa vielä on lenkkien pidentäminen vähintäänkin fiiliksen mukaan, sekä lihaskuntotreenin lisääminen. Löytyykö tähän kokeneemmilta mielipiteitä?

On muuten kummallista miten paljon eroja voi olla eri lenkkipäivien välillä. Toissapäivänä olin koko päivän väsynyt, ja jos ei minulla olisi hyvää itsekuria niin illan lenkki olisi taatusti jäänyt väliin. Tuskailin vielä ennen lähtöä että vuorossa oli 60-120 min lenkki, ja lähdin liikkeelle sillä ajatuksella että jos ei meinaa millään juoksu kulkea niin teen vaan lyhyen 5-7 km lenkin. Ei kuitenkaan mennyt kauaa että askel rullasi niin kevyesti, että päätin jo aika alkuvaiheessa jatkaa pidemmälle siitä mistä normaalisti olisin kääntynyt. Lopulta matkaa kertyi noin 12,5 km ja aikaa reilu tunti.

Tänään odottelin jo alkuillasta lenkille pääsyä, mutta kun vihdoin pääsin matkaan niin se olikin melkoista jolkottelua. Tuntui etten saanut juoksuun hyvää rytmiä, ja askeleet tuntui lähinnä sellaiselta raskaalta tömistelyltä sen sijaan, että askel olisi rullannut kevyesti ja pehmeästi. Olin alun perin meinannut tehdä suunnilleen saman lenkin kuin silloin toissapäivänä, mutta tökkivän suorituksen takia lenkin pituus jäi 7,5 kilsaan. Aina ei voi voittaa.

Seuraavalla kerralla muutama sananen juoksuvarusteista ja muista juoksijan oheistarvikkeista, joten stay tuned! 🙂

 

Unettomia öitä

Tällä viikolla yöunet on jäänyt aika vähiin. Olen herännyt joka yö viimeistään neljältä siihen, että poika seisoo sängyssä ja huutaa kurkku suorana. Veikkaan että juuri puhkeamassa olevilla kulmahampailla (4 kpl) on osuutensa asiaan.

Normaalisti yöllä herätessä auttaa kun laittaa pojan uudelleen maate ja tutin suuhun, mutta tällä viikolla homma on kosahtanut joka kerta viimeistään siinä vaiheessa kun olen hipsimässä huoneesta ulos.

Olen kokeillut rauhoittuisiko siellä itsekseen, jos vaan hipsin pois ja annan hetken huutaa, mutta ainakaan niin pitkään en ole viitsinyt keskellä yötä huudattaa, että olisi toiminut. Ainut toimiva, ja muille talon asukkaille paremman yörauhan takaava keino on ollut jäädä huoneeseen odottamaan, että poika nukahtaa uudelleen. Useimmiten sängyn vieressä on tullut seisoskeltua vähintään puoli tuntia kerrallaan, välillä tunninkin. Tietenkin silloin on vielä itsellä järkyttävä pissahätä, ja seisot siellä sitten jalat ristissä kiemurrellen.

Ärsyttävän usein olen myös luullut pojan olevan jo riittävän sikeässä unessa, että olen yrittänyt lähteä huoneesta liian aikaisin, ja siinä vaiheessa kun voitonriemuisena olen vetämässä ovea perässäni kiinni, on pikkumies ollut taas kurkku suorana huutamassa…

Toisinaan olen onnistunut puolen tunnin seisoskelun jälkeen hiipimään takaisin sänkyyn, kunnes noin kymmenen minuutin päästä huuto on taas alkanut uudelleen. Siinä vaiheessa kun katsot kelloa, että herätys olisi alle tunnin päästä, ja tiedät ettet selviä sieltä pois alle puolessa tunnissa, ei kovinkaan paljoa naurata… Joinakin aamuina nukutusoperaatio on venähtänyt jo niin pitkälle, että olen ollut puoli tuntia myöhässä omasta aikataulustani.

Koska tänään oli lauantai ja vapaapäivä, ajattelin etten pilaa omaa aamuani tuolla koko viikon jatkuneella härdellillä. Viikosta viisastuneena nappasin silloin ensimmäisessä herätyksessä heti mukaani peiton ja tyynyn, ja asetuin pojan sängyn viereen lattialle maate. Pojalle tosiaan riittää pelkkä läsnäolo huoneessa, joten hän rauhoittui melko pian takaisin nukkumaan. En tiedä tarkalleen montako kertaa herättiin siinä neljän ja puoli seitsemän välissä, mutta ihan riittävän monta. Useimmiten piti käydä laskemassa poika takaisin makuulle, ja sen jälkeen päästiin molemmat jatkamaan unia.

Yöunien kannalta oli mukavampi kun ei tarvinnut seistä vieressä valvomassa, vaan pystyi vetämään peiton korviin heti kun sai toisen hiljaiseksi. Aamun viimeisessä herätyksessä en meinannut saada silmiäni auki millään, ja olo tuntui lähinnä krapulaiselta. Kroppa oli ihan jumissa mutta ihme kyllä en saanut silti päänsärkyä. Mikäli siis päädyn vielä tällaiseen ratkaisuun huomennakin, muistan ottaa jotain pehmikettä selän alle…

Mikähän ihme siinä muuten on, että ne ensimmäiset kuukaudet meni ihan heittämällä vaikka kuinka monella yöherätyksellä, mutta nyt kun on tottunut kokonaisiin öihin niin sitä alkaa olla ihan kypsä jo viikon jälkeen!? Pientä mukavuudenhaluisuutta, kenties? 😉

Toivotaan, että yöt pian rauhoittuu ja päästään koko perhe taas öisin lepäämään.

Löytyykö lukijoista vertaistukea? Miten kauan teillä kesti kulmahampaiden puhkeamisessa levottomuus vai vaivasiko ne öitä lainkaan?

 

Toukokuu kuvina

Viimeiset viikot ovat hujahtaneet taas niin vauhdilla, että meinasi toukokuun kuvakooste jäädä vahingossa tekemättä. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, joten tässäpä olisi toukokuu kameran linssin läpi katsottuna. 🙂

Kollaasi1

  1. Toukokuussa meitä hellittiin harvinaisen paljon ihanilla ilmoilla, joista osa onnistui osumaan mun talvilomaan. Sillon kelpasi viettää puistossa aikaa.
  2. Iltapalaksi avokado-munaleivät sekä kamomillateetä, nams.
  3. Kertakäyttömukien ruttailu oli hauskaa puuhaa kun äiti touhusi jotain muuta…

Kollaasi2

  1. Taaperokärryllä vedellään nykyään pitkin kämppää kuin ammattilainen konsanaan.
  2. Toukokuussa innostuin leipomaan taas vähän useammin sämpylöitä.
  3. Äitienpäivälahjaksi sain hienon piirroksin koristellun pyyheliinan. <3

Kollaasi3

  1. Päiväkodin kevätjuhlia vietettiin toukokuussa karnevaalitunnelmissa.
  2. Heti kun silmä hetkeksi vältti, niin koiran ahneudella ei ollut taas rajaa…

Kollaasi4

  1. Pakkasesta otetut vappudonitsit sai vähän lisämakua kermavaahtotäytteestä.
  2. Pyykkiapulainen vauhdissa.
  3. Voiko olla suloisempaa kun kaksi taaperoa ottamassa toisiaan kädestä kiinni, kun matkustetaan rattaissa vierekkäin? <3

Kollaasi5

  1. Oltiin vahingossa pojan kanssa samikset, raitajengi vauhdissa!
  2. Siivouspäivän kirpparisaldo yhteensä 6 eurolla, ei paha!
  3. Meillä mennään sokkona eteenpäin…

Kollaasi6

  1. Välillä jaksaa laittaa jopa kynnetkin edustuskuntoon, tällä kertaa tosi hillitysti. 🙂
  2. Naistenkympin tuotekassin sisältöä, suurin osa ihan hyviä!
  3. Lähtökuopissa.

Kollaasi7

  1. Hyvä lenkki, parempi fiilis.
  2. Karvakaveri simahti tassut ristissä. <3
  3. Iltapalaksi maistuu kaurapuuro mustikoilla ja raejuustolla, sekä kuppi kamomillateetä.

Kollaasi8

  1. Viikonloppuaamun kiipeilyt leikkipuistossa. <3
  2. Been there, done that. Katsotaan mitä keksitään seuraavaksi!

Naisten Kymppi 2016

Osallistuin eilen ensimmäistä kertaa Naisten kymppi –juoksutapahtumaan. Olen jo useita vuosia mielinyt päästä osallistumaan kyseiseen tapahtumaan, mutta olen aina havahtunut siihen liian myöhään tai sitten en ole kustannussyistä viitsinyt osallistua. Tällä kertaa kävi kuitenkin niin hyvä tuuri, että työnantajani kustansi kaikille halukkaille osallistumisen.

Juoksutreenit ennen tapahtumaa jäi aika vähiin, muun muassa kaksi viikkoa kestäneen flunssan ja poskiontelontulehduksen takia. En myöskään ehtinyt juosta kertaakaan täyttä kymppiä, sillä reittien suunnittelu on todella hankalaa kun ei osaa arvioida etäisyyksiä! Ja joo, tiedän kyllä että karttasovelluksissa on mahdollista piirtää reitti, jolloin se näyttää reitin pituuden, mutta enhän minä sellaisia jaksanut käyttää…

IMG_20160519_204001

Täyden kympin juokseminen tuntui alun perin paljon kovemmalta haasteelta kuin se sitten lopulta olikaan. Varmuuden vuoksi ilmoittauduin kuitenkin sellaiseen ryhmään, missä oli sallittua reitin aikana myös tarvittaessa kävellä, jos vaikka kunto loppuisi kesken. Lopulta juoksin reitin ihan kivuttomasti lähes tavoiteaikaani, 1 tunti ja 5 minuuttia, jes!

Tapahtuma oli muuten tosi hyvin järjestetty, mutta muutamissa asioissa olisin nähnyt parantamisen varaa. ennen lähtöä oli järjestetty erilaisia jumppia, joita pystyi seuraamaan ja tekemään perässä koko kisa-alueella. Alue oli kuitenkin selkeästi ihan liian pieni koko sen ihmismassan jumppaamiseen, joten itse ainakin luovutin jo heti ensimmäisten liikkeiden jälkeen. Jos liikkeitä ei pysty tekemään kunnolla, niin miksi tehdä ollenkaan?

Lisäksi tänä vuonna juostiin ensimmäistä kertaa tällä kyseisellä reitillä, jossa lähtö tapahtui Baanan alkupäästä tunnelin kupeesta. En tiedä miten paha ruuhka tällaisten tapahtumien lähdössä on normaalisti, mutta tuntui että tuo lähtöpaikka olisi voinut olla hieman tilavammalla alueella. Nyt kesti todella kauan ennen kun pääsi kunnolla vauhtiin, kun joutui hidastelemaan siellä ihmismassan keskellä ohituspaikkojen puutteessa.

Tapahtumasta löytyi myös paljon hyviäkin juttuja, esimerkiksi reitti oli selkeästi merkitty ja täytyy kyllä antaa erityiskiitos siitä miten hyvin ruokajakelu oli maaliviivan jälkeen hoidettu. Olin kuvitellut, että joudun lenkin jälkeen jonottelemaan nälkäisten juoksijoiden keskellä osallistumismaksuun sisältyvää lounasta, mutta homma olikin järjestetty niin hyvin että kaikki hoitui kuin liukuhihnalla sen kummemmin pysähtelemättä tai jonottelematta, ihan loistavaa!

20160529_200704

Lenkin jälkeen ei ainakaan jäänyt nälkäiseksi, sillä tämmöinen tuotekassi oli lopulta kourassa. Toistaiseksi testasin vasta fetasalaatin ja granolan sekä Elovenan välipalakeksin. Kaksi ensimmäistä toimii, mutta välipalakeksi oli kuin olisi sahanpuruja syönyt – ei jatkoon.

Vaikka olenkin erinomaisen tyytyväinen omaan suoritukseeni, niin jostain syystä hommasta jäi vähän tyhjä olo. Jäin kaipaamaan sellaista oman itsensä ylittämisen tunnetta, joka tulee kun viimeisillä voimillasi ylität maaliviivan kovan uurastuksen jälkeen. Päätinkin asettaa itselleni uuden tavoitteen ja tähdätä ensi kesänä puolimaratonille, katsotaan miten siinä käy!

Aurinkoista viikkoa! 🙂

Työelämä vai kotiäitiys – TOP5 plussat ja miinukset

Olin koko toissaviikon sairaslomalla, ja sitä seuraavan viikon vietin talvilomaa, joten olin kotona kaksi viikkoa putkeen. Se tuntui kummalliselta, sillä olen ollut nyt töissä hoitovapaan jälkeen jo neljä kuukautta. Kotona oleminen sai minut miettimään niitä kotiäitiyden ja työelämän hyviä ja huonoja puolia – molempia riittää kummassakin!

Tässä olisi omat mietteeni listattuna satunnaisessa järjestyksessä, muistakaa ettei kaikkea pidä ottaa liian vakavasti. 😉

Kotiäitiyden plussat ja miinukset TOP 5

+ saat viettää lapsen kanssa aikaa vuorokauden ympäri

+ aamulla ei tarvitse meikata tai laittaa hiuksia, jos ei jaksa

+ aamulla ei tarvitse herätä kellon soittoon, vaikka aika onkin useimmiten sama kun heräisit töihin

+ ehdit ulkoilemaan monta kertaa päivässä

+ voit ottaa päikkärit silloin kun lapsi nukkuu, jos pystyt

– muiden aikuisten seura on usein aika vähissä, ellet löydä muita mammoja kaveriksi

– kodinhoitotuella talous on koetuksella

– olet todella kiinni lapsessa ja kodin pyörittämisessä vuorokauden ympäri

– jatkuvassa huutohärdellissä oleminen pistää välillä pinnan vähän turhankin kireälle

– tipahdat kärryiltä työelämässä

Työelämän plussat ja miinukset TOP 5

+ pääset muiden aikuisten seuraan ja vaihtelua kotielämästä

+ talousasiat voi paremmin

+ pääset kehittämään itseäsi ja urasuunitelmiasi

+ huomaat kuinka lapsi nauttii päiväkodissa olosta ja oppii muilta lapsilta asioita

+ työpäivän aikana ei tarvitse kuunnella huutamista, lapsen eikä koiran taholta

– joudut meikkaamaan ja laittamaan tukan kuntoon JOKA AAMU

– lapsen kanssa viettämäsi aika jää tosi vähiin

– joudut aamuisin heräämään herätyskelloon

– kotitöitä jää rästiin kun et halua tuhlata siihen kaikkea vapaa-aikaasi

– ulkoilu jää lähinnä viikonloppuihin

Löysitkö listasta asioita jotka kolahti, vai olisitko itse listannut aivan toisenlaisia asioita?

PS. Ensi viikolla on luvassa hellettä, joten olit sitten kotona tai töissä niin nautihan keleistä! <3

Luuta ja nahkaa

Olen ollut jo pienen tovin kehoni kanssa pienessä kriisissä. Mietin ensin pitkään viitsinkö edes kirjoittaa aiheesta, mutta toisaalta tämä aihe koskee varmasti monia muitakin naisia, joten miksipä ei.

Raskausaikana ja oikeastaan jo ennen sitä aloin miettimään raskauden tuomia muutoksia kehoon ja henkisesti valmistautumaan siihen, ettei se olisi raskauden ja imetyksen jälkeen enää entisensä. Olin aivan varautunut siihen, että raskauden jälkeen minulla on vähintään muutama kilo ylimääräistä, tai edes sellainen pieni pömppömaha. Varauduin siihenkin, että imetyksen jälkeen rinnoista ei ole enää jäljellä kuin tyhjät pussit ja  vatsassa ja reisissä olisi raskausarpia.

Nyt on kulunut kohta vuosi ja neljä kuukautta synnytyksestä ja 5-6 kuukautta imetyksen lopettamisesta, eikä minusta ole enää mitään jäljellä. Tuntuu että kehoni on pelkkää luuta ja nahkaa, vain varjo entisestä. Ennen ihan hyvän rintavarustuksen tilalla on kaksi nahkarukkasta. Vaatteet eivät näytä päälläni hyvältä, ellen pue niitä kerroksittain ja kesävaatteissa kekkuloiminen ahdistaa. Ruokahaluni on edelleen tallella ja entisellään, mutta ilmeisesti kehoni vaan kuluttaa kaiken mitä syön ja ehkä vähän enemmänkin.

On ehkä helppoa sanoa se näin kokematta, mutta olisin ehkä ottanut mieluummin ne pari ylimääräistä kiloa. Muodokas on mielestäni kauniimpaa kuin olla täysin muodoton. Hyvänä puolena voin sanoa sen, että yhden yhtä raskausarpea en saanut, olkoon sillä nyt sitten mitään merkitystä tai ei.

Olen aina ollut hyvin pienikokoinen, mittaa alle 160cm ja paino ei ollut ennen raskautta noussut koskaan yli 43 kilon. En ole koskaan kärsinyt mistään syömishäiriöstä, vaan ilmeisesti minulla on vain hyvät geenit ja vilkas aineenvaihdunta, sillä pystyn syömään todella paljon saamatta yhtään lisäkiloja.

Tiedän, että tässä vaiheessa varmasti moni saattaa ajatella että olen pinnallinen, kun mietin ulkonäköä. Moni varmaan ajattelee myös, että kaikki kehon muutokset kuuluu raskauden jälkeiseen elämään oleellisena osana, eikä niitä pidä hävetä tai harmitella. Siinä olenkin osittain samaa mieltä, mutta toisaalta olen myös sitä mieltä että oman kehonsa kanssa pitää olla sinut ja kaikkien pitää voida hyvin omassa kropassaan.

Näiden ajatusten pohjalta ei varmaan auta muu kun alkaa liikkumaan niin, että kroppa pääsee kehittymään parempaan suuntaan, ja syödä vaan helkkaristi lisää. Lisätään se siis to do –listalle, ja kurkataan joskus myöhemmin onko saatu aikaan mitään tuloksia.

Jos muilla lukijoilla on ollut samankaltaisia ongelmia, ja varsinkin jos olette ne jollain tavalla jo ratkoneet, niin mielelläni kuulen niistä lisää! 🙂

Äitienpäivä

Heräsin tänään aamukuudelta siihen, kun poika alkoi huoneessaan itkemään täyttä huutoa, kuten useimpina aamuina. Mennessäni huoneeseen itku vaihtui kuitenkin pian leikkimieliseksi kikatteluksi ja pinnojen välistä kurkisteluksi. Vietettiin pojan kanssa hetki ihan vaan leikitellen ja höpötellen. Olisihan sitä ihan mielellään nukkunut vielä vähän pidempään, mutta toisaalta juuri tänään olin tuohon herätykseeni erityisen kiitollinen.

Tänään äitienpäivänä juhlitaan meitä äitejä, mutta muistetaan juhlia myös niitä lapsia joille saamme sen etuoikeuden olla äiti. Sen sijaan että tänään nostaisin vaan jalat ylös, ajattelin viettää aikaa perheeni kanssa ja etenkin sen pikkumiehen kanssa.

Äitinä oleminen ei ole mikään itsestäänselvyys, joten muistetaan olla kiitollisia ja juhlistaa tänään niitä kaikkein tärkeimpiä asioita. <3

20160417_125753a

Huhtikuu kuvina

Vappuhulinat on jätetty taakse, joten se tarkoittaa sitä että on aika koostaa huhtikuun tapahtumat kuviksi.

Tällä kertaa kuvakoosteen tekeminen meinasi vähän venähtää, sillä koko kulunut viikko on vietetty ihan järkyttävässä flunssassa. Olotila jatkuu edelleen, mutta nyt antibioottien voimin, joten toivon että pääsisi kohta nauttimaan noista ihanan lämpimistä ja aurinkoisista keleistä!

Tässäpä olisi otteita huhtikuusta:

Kollaasi1

  1. Huhtikuussa meillä alettiin nousta tukea vasten seisomaan, ja nyt ei sitten muuta tehdäkään kun seisoskellaan ja siirrytään tukea pitkin paikasta toiseen… Kohta se kävelee itse!
  2. Töissä tehty löytö, jota tulee lipitettyä aika monta kertaa päivässä. Ilmeisesti rikkaiden tee, sillä kaupassa tästä saa pulittaa karmivat 7 euroa, en ala!
  3. Milloinkohan viimeksi on tullut juotua Magnersia? (Okei, paitsi huhtikuussa…)

Kollaasi2

  1. Äidin pikku apulainen on vauhdissa heti kun silmä välttää.
  2. Huhtikuussa tuli vietettyä aamupäivä lapsimessuilla, ja se osoittautuikin ihan positiiviseksi ylläriksi.
  3. Punaviini valikoitui kaveriksi yhtenä lauantai-iltana. 🙂

Kollaasi3

  1. Meillä kun syödään, niin sitä ruokaa löytyy sitten päälaelta asti…
  2. Aloitin jälleen pitkästä aikaa juoksemaan! Nyt vain tervehtymistä odotellessa…
  3. Laiskan äidin päivällinen: wok-vihannekset + nuudelit = NAM!

Kollaasi4

  1. Lapsimessuilta tarttui mukaan ihana kuva, joka koristaa nyt jääkaapin ovea.
  2. Fiskarsit pääsi toteuttamaan kutsumustaan kun päätin yhtenä iltana leikata tukkani. Lopputulos näkyy vasemmanpuoleisessa kuvassa. 🙂
  3. Äidin aurinkolaseilla leikkiminen on ihan superhauskaa. Sitten kun ne joskus hajoaa niin äidilläkin on superhauskaa.

Kollaasi5

  1. Äidin pikku apulainen taas työn touhussa. Saanko mä joskus vielä järjestyksen keittiön laatikoihin?
  2. Karvanlähtökausi, ah, mitä ihanaa aikaa. Koko koti on tulvillaan irtokarvaa…
  3. Vappuun valmistauduttiin viikkoa aikaisemmin siman valmistuksella.

Kollaasi6

Sieltä se vappu vihdoinkin sitten saapui! Sitä juhlittiin flunssasta huolimatta itsetehtyjen donitsien kera, ei muuten ollut ehkä vaivan arvoista. 😀

Siinä oli otteita huhtikuulta, katsotaan mitä toukokuu tuo tullessaan. Nyt ainakin nautitaan näistä ihanista lämpimistä ja aurinkoisista keleistä niin kauan kun niitä riittää! 🙂

Kiire – mikä ihana tekosyy

Vai onko? Kävin tässä taannoin keskustelua erään henkilön kanssa urheiluharrastuksista. Sanoin harrastavani tällä hetkellä vain juoksemista, sillä minulla ei ole kovinkaan paljon aikaa harrastuksille. Tarvitsen harrastuksen, jota voin toteuttaa juuri silloin kun minulle itselleni sopii, ja juokseminen on juurikin sitä. Tämän henkilön mielestä kiire on todella huono tekosyy, ja hänen mielipiteensä sai minut vähän ärsyyntymään.

Kiire on varmasti monelle helppo tekosyy siihen, että jättää asioita tekemättä. Mutta kun sinulla on työ, korkeakouluopinnot, lapsi, koira, mies sekä se harrastus, voin sanoa että kiire ei ole pelkkä tekosyy sille, että harrastaa VAIN juoksemista.

Olen aika vahvasti sitä mieltä, että ihminen pystyy työntämään lusikkansa aika moneen soppaan ihan helpostikin, kunhan vaan priorisoi ja järjestelee aikataulut tehokkaasti. Olen toisaalta myös sitä mieltä, että ihminen ei ole parhaimmillaan silloin, kun kaikki voimavarat on käytetty äärimmilleen, ollakseen mahdollisimman tehokas. Itselläni on tällaiseen tehokkuuden tavoittelun taipumusta, olen kirjoittanut siitä aikaisemminkin.

Onko se sitten jollain tavalla väärin olla laiska? Pitäisikö kaikki aikataulut venyttää aina ihan sinne tappiin asti, jotta saisi mahdollisimman paljon asioita suoritettua? Onko rentoutuminen tai parisuhdeaika sellaisia, joista todella kannattaa tinkiä?

Olen huomannut jo nyt, että se juokseminenkin vie aikaa pois jostain muusta. Joko koulutehtävien tekoon jää vähemmän aikaa, tai sitten yhteinen aika puolison kanssa jää ihan olemattomiin. On kyllä melkoinen taitolaji saada kaikki mahtumaan kalenteriin niin, että kaikki ovat sopivassa tasapainossa ja kaikki tarvittavat asiat tulevat silti tehdyksi ajallaan.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että koulutehtävät laahaavat muutenkin jäljessä, ja vaikka motivaatiota löytyisi niin monet kerrat olen herännyt päätteen äärestä iltaisin yhä uudelleen ja uudelleen, olen siis alkanut pilkkimään jo ennen yhdeksää. Juokseminen on sitä kovin kaivattua omaa aikaa, ja parempi fyysinen kunto pitää mielenkin virkeämpänä. Lenkin jälkeen sitä vaan on usein liian väsynyt keskittyäkseen koulujuttuihin, enkä toisaalta haluaisi jättää lenkkiä myöskään sinne ihan myöhäiseen iltaan juuri ennen nukkumaanmenoa.

Olenko oikeasti liian kiireinen vaiko vain huono tekemään aikatauluja? Löytyykö sieltä ruudun takaa muita saman ongelman kanssa painivia?

Seuraavana suunnitelmana olisi lukujärjestyksen tekeminen, jos asioiden selkeä jäsentely olisi ratkaisuna ongelmaan. 🙂

Lapsimessut 2016

Kävin tänään piipahtamassa lapsimessuilla. Olin alunperin hieman kauhistunut ajatuksesta lähteä messuille, jotka on täynnä huutavia lapsia ja merkkivaatteita, joihin minulla ei ole varaa. Kauhukuvani osoittautuivat kuitenkin aika nopeasti vääriksi, ja sateinen sunnuntai-aamupäivä oli juuri sopiva ajankohta kierrellä messuilla pojan kanssa. 🙂

Seuraavaksi olisi luvassa kuvia ja poimintoja omista tärpeistäni. Oli muuten tosi vaikeaa saada ylipäänsä mitään fiksuja kuvia, kun joku tuli aina eteen ja itse oli aina jonkun muun tiellä!

20160417_094953

Nämä Skip Hopin kerhoreput on niin suloisia! Onneksi näitä on aina vähän väliä tarjouksessa muutenkin, sillä juuri nyt ei tarttunut matkaan mukaan.

20160417_095228a

20160417_095223

Miniones oli itselle ihan uusi merkki, mutta niillä oli hauskoja kuoseja.

20160417_095403a

20160417_095406

Gugguun messupisteellä kävi niin kova kuhina ettei sinne uskaltanut mennä lähemmäksi. Näissä vaatteissa on hauskoja leikkauksia sekä ihanat keväiset värit!

20160417_095836

Tästä kojusta olisin voinut ostaa lähes kaiken! Aivan ihania tauluja ja tekstiilejä.

20160417_095935

Mio Maon haalareissa on ihanat graafiset kuosit sekä pirteät värit! Tuo välikausipipo olisi hauska nyt kevääksi.

20160417_100313

20160417_101403

20160417_101410

Päivän mielenkiintoisin löytö oli ehdottomasti AVA Room! Kotimainen perheyritys jotka tekee tyylikkäitä ja toimivia sänkyjä lähinnä lapsille, mutta myös aikuisille. Tavallisesta sängystä saa helposti tehtyä kerrossängyn ostamalla siihen toisen päälle, ja sängyn alla olevassa laatikossa oli todella paljon säilytystilaa. Tykkään näiden kalusteiden muotoilusta, ja ne on myös tehty hieman normaaleja lastenkalusteita pienemmiksi, eli sopii myös pieneen tilaan!

Mutta sitten vielä se mielenkiintoisin osuus: vetoketjullinen päiväpeitto! Sängyn saa siis helposti pedattua kun vetää päiväpeiton vetskareilla kiinni, eikä tarvitse sulloa sitä mihinkään. Peittoihin saa itse valita kankaat ja vetskarit, joten niistä saa juuri sellaiset kun haluaa! Itse ihastuin tuohon kuvissakin näkyvään mustavalkoiseen, keltaisella vetoketjulla.

20160417_101548

20160417_101559

Lilla Companyllä olisi ollut tarjouksessa nuo ihanat pöytätabletit, joita löytyy vaikka missä väreissä. Tällaisen ajattelin kyllä hankkia, sillä vaikka toistaiseksi meidän taaperolla vielä on tarjotin syöttötuolissa, niin silti ne kourat yltää jo aika pitkälle.. Pöydän pääty on tällä hetkellä aika kammottavan näköinen…

Samaisesta putiikista löytyi myös tuo hauska silikoninen säästöpossurobotti, joka olisi hauska lastenhuoneen hyllyssä.

20160417_101642

20160417_101722

20160417_102055

20160417_125753a

MLL tarjosi Piltin hedelmäsosepussin mukaan välipalaksi, ja se tulikin kyllä tarpeeseen. MLL:n kojulla oli myös hauska valokuvakoppi, johon pääsi ottamaan valokuvat! Tarjolla olisi ollut myös hattuja ja muuta rekvisiittaa, mutta kuvat napsittiin niin nopeasti etten ehtinyt poika sylissä niitä kahmimaan. Ehkä parempi niin.. 😀

20160417_104801a

Myös Semper oli paikalla tarjoilemassa koemaistiaisia puuroista, jotka onkin meillä jo muutenkin ihan hittituote. Näytteenä sai mukaan myös uutuus-myslin, jonka testaamista odotan innolla!

20160417_105324

Keskelle messuhallia oli rakennettu satumetsä, jonka läpi olisi myös päässyt kävelemään. En kuitenkaan viitsinyt rattailla mennä sinne, mutta aivan ihana idea!

20160417_102102a

Pikkumies oli aivan innoissaan kaikesta mitä ympärillä tapahtui, ja sen kyllä huomasikin sitten kotona, kun otettiin melkeen kolmen tunnin päikkärit! 🙂

20160417_110253

Arlalla oli tarjolla maisteltavaksi uutuusjogurtteja, joissa oli jujuna hedelmien lisäksi kasviksia! Itse maistoin tätä vadelma-punajuurujogurttia ja oli muuten hyvää! Muistaakseni vaihtoehtoina oli myös appelsiini-porkkana sekä omena-pinaatti.

20160417_110918

20160417_111301

Arvatkaa muuten alkoiko makeanhammasta kolottaa, kun messujen loppupuolella törmäsin näihin?! Pidin kuitenkin pintani ja jätin ostamatta…

Kaikenkaikkiaan oli hyvin onnistuneet messut. Oli varmasti hyvä ajoitus mennä sunnuntai-aamuna heti yhdeksän jälkeen, sillä silloin oli vielä melko hiljaista ja mahtui rauhassa katselemaan. Lähempänä kahtatoista alkoi selvästi olemaan jo ryysistä.

Välipaloja ei olisi tarvittu mukaan ollenkaan, sillä näytteitä tuli kokeiltua niin paljon että niillä pärjäsi hyvin!

Ostoskassiin ei kertynyt tällä reissulla ostoksia ihan tarkoituksella, vaikka mieleni olisi tehnyt ostaa vaikka mitä. Kukkaro kuitenkin kiittää.

Keväiset terkut sadepäivästä huolimatta! 🙂