Ensimmäinen kerta juoksukoulussa

Mitä tapahtuu kun mielensäpahoittaja osallistuu ensimmäistä kertaa juoksukouluun? No kriisihän siitä tulee.

Pääsin siis eilen osallistumaan ensimmäistä kertaa juoksukouluun. Ajatus juoksukouluun osallistumisesta on muhinut päässäni jo pidempään, mutta en ole raaskinut vielä investoida sellaiseen. Nyt tarjoutui kuitenkin töiden kautta ihan loistava mahdollisuus ja vieläpä ihan ilmaiseksi, joten ei tullut mieleenkään kieltäytyä.

Heti alkuun valmentaja analysoi meidän jokaisen juoksutyyliä ja antoi ohjeita sen parantamiseen. Tiesin että tällainen osuus on tulossa ja sehän on yksi olennaisimmista osuuksista koko valmennuksessa, mutta oli silti jotenkin shokeeraavaa kuulla, kuinka paljon omassa juoksussa on korjattavaa. Olin valmistautunut pienten yksityiskohtien korjaamiseen, mutta lopulta tuntui siltä että vikaa on vähän yhdessä jos toisessakin paikassa.

Valmentaja ei yhtään kaunistellut kun läväytti meidän pienryhmälle karun totuuden päin näköä: kaikilla juoksutyyli on laahaavaa ja askel painottuu liikaa päkiälle. Itselläni toinen polvi kääntyy hieman sisäänpäin, jonka muistan häirinneeni juoksemista ja pyöräilyä jo ihan pienestä pitäen. Tämä olisi kuitenkin korjattavissa lihaskunnon parantamisella – olenko siis sellainen kuuluisa ”laiha läski”!?

Analyysin jälkeen meidän piti lähteä juoksemaan ja yrittää kiinnittää huomiota niihin asioihin mistä meille juuri mainittiin. Olimme kaikki yhtä mieltä siitä että uudella tyylillä juokseminen tuntui ihan typerältä – ja varmasti tekemämme liikkeet olivatkin liioteltuja. Oletteko nähneet niitä videoita siitä uusimmasta keppihevostrendistä? Jep, siltä minusta tuntui, ainoastaan keppihevonen puuttui kun astelin menemään siellä hiekkakentällä.

Loppuun teimme erilaisia venytysliikkeitä ja juoksuharjoitteita. En tietenkään päässyt niistä viimeisistäkään harjoituksista ilman huomautettavaa, vaan ilmeisesti olin sitten jo korjannut liikkeitä ihan liikaa ja ongelma oli kääntynyt päinvastaiseksi kuin aiemmin. Ei ole helppoa!

Kurssin loputtua poistuin paikalta lähes itkua nieleskellen ja sekavilla ajatuksilla. Juoksutekniikan lisäksi kurssi ainakin sai aikaan hieman itsetutkiskelua. Minkä ihmeen takia sitä palautetta on niin hankala ottaa vastaan rakentavana – henkilökohtaisen hyökkäyksen sijaan? Eikö tällaiset kurssit ole juuri sitä varten, että ASIANTUNTIJA neuvoo ja opastaa, jotta sinä voisit itse kasvaa PAREMMAKSI?

Näiden ajatusten turvin jään odottelemaan seuraavaa kertaa, joka toivottavasti saa aikaan järkytyksen sijaan toivomaani boostia ja innostusta. Palailen asiaan noin viikon kuluttua!

Nyt on aika nauttia vihdoinkin saapuneista lämpimistä keleistä ja auringosta – olemme kaikki sen ansainneet! <3

Continue Reading

Huhtikuu 2017 kuvina

Terveisiä taas täältä ruudun toiselta puolelta. Huhtikuun kuvapostaus meinasi venähtää vähän pitkäksi, kun olin kuun alussa liian kiireinen (ja laiska) ja nyt alkoi koulun deadlinet hengittää niskaan. Päätin kuitenkin hyödyntää tämän illan, jotta saan postauksen ulos ennen toukokuuta…

Huhtikuu meni meillä aika normaaliin tapaan. Ulkoilukeleissä ei ollut kehumista, mutta oikealla varustuksella niistäkin selvittiin. Huhtikuussa ehdittiin juhlimaan sekä vappua että pääsiäistä, joista molemmat sujuivat rauhalliseen malliin kotosalla. Myös yksi päivystysreissu mahtui mukaan, kun minimies päätti ilmeisesti kompastua jalkoihinsa roskienvientireissulla ja sai tyylikkäästi puoli naamaansa ruvelle. Onneksi tällä kertaa vältyttiin edes tikeiltä!

Kouluhommat ovat edenneet omalla painollaan, ei tosin ihan niin reipasta tahtia kun olisin alunperin toivonut. Siinä päästään muuten jännästi sellaiseen kierteeseen, että kun yrität ottaa rennosti ja huolehtia välillä itsestäkin, niin seuraavaksi huomaat stressaavasi tekemättömistä töistä ja lähenevistä deadlineista…

Mutta sen pidemmittä puheitta sukelletaan nyt huhtikuun kuvien maailmaan.

Parkkitalon hississä alkaa tulemaan kohta painoraja vastaan, kun sinne tungetaan ihan mitä vaan ja niin paljon kun vaan mahtuu. Ihme juttu että koko härveli vielä toimii!

Talvisista keleistä huolimatta puistossakin käytiin leikkimässä. Viikonloppuaamujen parasta viihdettä.

Meille tuli testiin uusi SodaStream Power, jonka johdosta kuplavettä tuli kulutettua ihan urakalla.

Laiskan äidin virpomisoksa koostuu kaapin pohjalta löydetyistä höyhenistä ja paketointinarusta. Onneksi niitä ei vielä tänä vuonna tarvinnut viedä kotia pidemmälle.

Pääsiäiseen kuului myös virpojille tarkoitetut herkut, jotka tuli taas vaihteeksi vedettyä omaan nassuun ainoastaan yhden virpojan käytyä ovella.

Myös koulutehtävien teko kuului ainakin näennäisesti huhtikuun iltoihin…

Pistäydyin minityypin ja työkaverini sekä hänen poikansa kanssa lapsimessuilla. Pojille riitti siellä puuhasteltavaa ja itsekin sain pikkumiehelle kesävetimet jotka kevensivät lompakkoa yhteensä vain kympin!

Perfektionistin mieli on äärirajoilla, kun lapsi auttaa laittamaan pyykkiä. Ja osasin muuten pitää niistä näppini erossa…

Tein pitkästä aikaa sämpylöitä ja vappua varten oli simahommia. Nams.

Minimies ei tykännyt yhtään Liberokerhosta tilatusta siilipuvusta. Buu. Supermiespuku pääsi päiväkodin naamiaisiin aurinkolaseilla varustettuna.

Vappuna koristeltiin ilmapalloilla ja serpentiinillä, jotka muuten roikkuu vieläkin ikkunassa. Kestäisköhän ne ensi vappuun? Lisäksi minimies sai itse valita oman vappupallon, joka oli tyyppiä itseäänkin suurempi Blaze-pallo.

Kun pikkumies oli saatu nukkumaan, niin siipan kanssa pistettiin pöytä koreaksi ja nautittiin tortilloja cavan kera elokuvaa katsellen.

Siinäpä meidän huhtikuu olikin. Toivotaan, että toukokuun kuvapostaukseen ei menisi ihan näin pitkää aikaa! Yritän myös saada muutakin sisältöä aikaan vielä tulevaisuudessa, mutta siinä menee varmaan kesään asti näillä kiireillä.

Palaillaan taas muutaman viikon päästä kuvien merkeissä, nauttikaahan nyt näistä vihdoin saapuneista kevätkeleistä! <3

Continue Reading

Maaliskuu 2017 kuvina

Edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt jo tovi, sillä samat vanhat tekosyyt ovat jarruttaneet bloggaamista. Kiire, väsymys ja saamattomuus vaivaavat siis edelleen, eikä edes tuo ajoittain taivaalla pilkahdellut aurinko ole siihen vielä tarjonnut helpotusta. Toivon kuitenkin että vähintään nuo kaksi jälkimmäistä helpottuvat hieman sitä mukaa kun päivät pitenevät ja aurinko antaa ihan omanlaistaan energiaa.

Maaliskuussa ei varsinaisesti tapahtunut mitään uutta ja ihmeellistä, paitsi että suuntasin lenkkipoluille taas pitkästä aikaa. Kouluasioiden tiimoilta olisi voinut tapahtua paljon enemmänkin, mutta jostain syystä on ollut todella vaikeaa tarttua tuumasta toimeen – eikä pelkästään kouluasioissa. Kaikki aika ei ole silti mennyt ihan hukkaan, sillä opon kanssa keskustellessa päädyttiin siihen lopputulokseen että opinnäytetyön tekeminen alkaa olemaan kohta ajankohtaista, eikä valmistuminen ole ihan niin kaukana kuin olin alunperin ajatellut. Ajatus tuntuu jotenkin utopistiselta sillä olin itse ajatellut roikkuvani tuolla koulussa vielä opinto-oikeuteni viimeisiin hetkiin asti.

Siinä taisi olla tiivistetysti ne tärkeimmät uutiset tältä erää, seuraavaksi kurkataan minkälainen kuvasaalis jäi maaliskuun osalta haaviin. 🙂

Tein ensimmäistä kertaa porkkana-bataattisosekeittoa, ja oli muuten hyvää. Miesväki ei ollut asiasta ihan samaa mieltä, joten kovin usein ei tätä herkkua taideta valmistaa jatkossa.

Fetalla viimeistelty kanapastasalaatti sopan sijaan kelpaa muillekin, ja on yksi meidän perheen lempparisalaateista. Kun pasta on vielä täysjyväpastaa, niin tästä saa aika ruokaisan salaatin! Minimies poimi luonnollisesti joukosta pastan, fetan ja kanan ja jätti vihannekset lautaselle.

Ystävyys alkaa jo ihan pienenä, sillä jo monta kertaa ulkoillessa minityyppi on marssinut suoraan samanikäisen naapurintytön kotiovelle ja huhuillut tyttöä leikkimään. <3

Auto on tällä hetkellä ihan superkiinnostava paikka, siellä voisi viettää aikaa vaikka millä mitalla – missä tilassa hyvänsä.

Ps. Maaliskuussa taisi olla aika märkää, kun melkeen kaikissa kuvissa oli kuravaatteet päällä…

Uusia hankintoja oli isojen poikien sänky Ikean ihanilla lakanoilla varustettuna, sekä kirpparilta löytyneet 5 euron Niket jolla kelpaa tallustella kevään kuivemmilla keleillä.

Kun taapero saa puhelimen kouraansa ja ottaa selfien, niin tässä lopputulos. Miten näiden nassikoiden viihdyttäminen junamatkalla on aina vaan vaikeampaa?!

Aamukahvit on olleet taas suuressa roolissa, sillä täällä on taas jo muutaman viikon ajan herätty jossakin kello 4.00 – 5.00 välissä. Tämä on täydellinen deja vú viime kesälomaan…

Äitikin tarvitsee välillä vähän hemmottelua, kuten viikonloppujen iltadrinkki ja perjantain saunailta ihan yksikseen, oluen kera.

Food, food and more food. Aamupuuro sai ihan erityisherkkuja tuoreista vadelmista ja iltapalaksi maistuu edelleen parhaiten avokadoruisleipä.

Juoksulenkit ovat pikkuhiljaa taas palailemassa osaksi arkirutiineja. En edes muistanut kuinka hyvältä se tuntuu! Nyt vielä odottelen hieman valoisampia iltoja, niin on mukavampaa juoksennella vähän pidemmälläkin.

Näihin kuviin ja tunnelmiin jäädään tällä erää. Aurinkoista ja ihanaa huhtikuuta kaikille! 🙂

Continue Reading

Helmikuu 2017 kuvina

Vuoden lyhyin kuukausi on nyt takana päin. Maaliskuu antaa kivasti jo toivoa keväästä, vaikka juuri tällä hetkellä ulkona oleva räntäsade ei kovasti mieltä ylennä. Päivät on kuitenkin jo niin pitkiä, ettei töistä tarvitse tulla kotiin enää pimeässä – kuinka ihanaa!

Helmikuussa vietin pojan kanssa viikon talviloman, tein töitä ja opiskelin. Ja koska tekemistä ei ollut vielä tarpeeksi, niin päätin myös työntää lusikkani soppaan puolison teknologiasivuston osalta. Hulluutta? Ehkä. Toisaalta tuo kyseinen sivusto tarjoaa viestintäopiskelijalle melkoiset mahdollisuudet oppia ja kehittyä, ja jos hyvin käy niin voin jopa rakentaa opinnäytetyöni kaiken tämän ympärille – mahtavaa! Plussana vielä yhteinen ”harrastus” tuon toisen puoliskon kanssa.

Siinäpä oli kuulumiset lyhyesti, nyt on aika kurkistaa minkälaisia kuvia sain aikaan helmikuun osalta. 🙂

Laskiaispullat oli ihan must have -herkku, jolla herkuteltiin kahtena viikonloppuna. Minityypille maistui pullasta vain kerma ja hillo.

Jatkuvan sairastelun seurauksena inspiroiduin tekemään pitkästä aikaa smoothien pakastimen antimista. Smoothie sisälsi ananasta, banaania, karhunvadelmaa, tyrniä ja trooppista sekamehua. Ei yhtään hullumpi!

Loman aikana kelit suosivat ja tuli vietettyä paljon aikaa ulkona. Suureksi harmiksi jouduin myös putsaamaan kahtena peräkkäisenä aamuna koirankakat pikkumiehen kengänpohjista, ja kolmantena päivänä vielä omistani. Siitä johtuen nyt on ihan pakko pyytää keräämään ne p*rkeleen kakat pois sieltä jalkakäytäviltä ja teiden varsilta! #koirankakkaraivo

”Lue pari kurssilistassa olevaa kirjaa ja tee niistä lyhyt kirja-arvostelu.” Helppoa, ajattelin! Mutta miksi ne kaikki kirjat on niin paksuja!? Tämä on edelleen to do -listalla.

Opettelin myös syksyllä käydyn Sisäisen laskennan -kurssin asiat taas uusiksi, sillä tentti vierähti aika kauas itse kurssista. Vielä samana päivänä ennen tenttiä olin ihan varma siitä etten pääse läpi koko tentistä, mutta kummasti sitä tekstiä tuli kuitenkin paperiin sillä H-hetkellä.

Välillä meilläkin osataan ottaa rennosti. Otettais vielä rennommin, jos toi kirja olisi jokin muu kuin koulukirja. 😉

Saimme mieheni veljeltä jouluna lahjaksi erilaisia erikoisoluita, jotka pistimme yksi kerrallaan testiin Netflix-iltojen ohessa.

Poika oli rakentanut omatekoiset portaat, jotta pääsisi kiipeämään sänkyyn. Olen melko varma että suoritus epäonnistui (ilman haavereita), mutta mm. tuosta johtuen meille saapuu tavallinen sänky piakkoin – jaiks!

Näköjään VAIN YHDEN talouspaperipalasen hakeminen voi osoittautua taaperolle vähän haasteelliseksi…

Lomalla kävimme vierailemassa Helsingin Kaupunginmuseon Lasten kaupungissa, josta voit lukea lisää täältä.

Näissä tunnelmissa jatkamme kohti uusia seikkailuja! Aurinkoista maaliskuun alkua kaikille. 🙂 <3

Continue Reading

Menovinkki lapsiperheille

Monen muun pääkaupunkiseutulaisen tavoin vietän tällä viikolla talvilomaa. Halusin keksiä jotain vähän erilaista puuhaa pojan kanssa, joten aloin tutkiskelemaan Helsingin kulttuuri- ja tapahtumatarjontaa. Bongasin netistä Helsingin Kaupunginmuseon Lasten kaupungin, jossa kävimme tänään.

Museo sijaitsee Senaatintorin laidalla, ja sinne on vapaa pääsy. Helpot liikenneyhteydet sekä maksuton sisäänpääsy toimivat ainakin itselleni hyvänä houkuttimena. Museon ideana on se, että siellä kaikkeen saa koskea. Historiaa opitaan leikkimällä ja tavaroita tutkimalla, joten se on mielenkiintoinen paikka myös näille pienille, jotka haluaisi kokeilla kaikkia vempeleitä.

Pelkäsin aluksi että vastassa on järkyttävä tungos ja liikaa meteliä, mutta lomaviikosta huolimatta museossa oli riittävästi tilaa liikkua ja suhteellisen rauhallista. En tiedä vaikuttiko tähän todella hienot ulkoilukelit vai sopiva ajankohta päivästä (klo 15-16), mutta en ainakaan valita.

Museosta löytyi mm. laiva jonka ruoria pääsi kääntelemään, hevoskärryt, muutama erilainen leikkinurkkaus ja sitten meidän suosikkihuoneeksi selkeästi noussut Mummola. Huoneeseen mentiin kuten tavalliseen kerrostaloasuntoon, ja se oli tehty täysin vanhanaikaisen mummolan tyyliin. Mummolasta löytyi esimerkiksi mustavalkotelkkari, C-kasettisoitin, pyöritettävä puhelin yms. tavaroita, jotka upposivat hyvin retrotyyliseen sisustukseen.

Kaikki pelot vilkkaan ja uteliaan kaksivuotiaan kanssa kaksin liikkumiseen osoittautuivat Lasten kaupungissa turhiksi, sillä siellä sai pieni tosiaan viilettää kaikessa rauhassa ja tutkia löytämiään tavaroita. Poika tuntui myös tykkäävän paikasta kovasti, vaikka osa huoneista olikin vähän vanhempien lasten makuun.

Ainoa miinus pitää antaa alakerrassa olevan kahvilan tarjonnasta, joka oli suunnattu suurimmaksi osaksi aikuisille. Kahvila oli varusteltu erilaisilla kakkupaloilla ja piirakoilla, jos oikein näin niin aina viinipulloja myöten. Pienimmille lapsille sopivaa purtavaa löytyi todella vähän, joten päädyin ostamaan nälkäiselle pikkusankarille yhden keksin ja pillimehun.

Jos et ole Lasten Kaupungissa vielä käynyt, niin suosittelen piipahtamaan! Lisätietoja löytyy Helsingin Kaupunginmuseon nettisivuilta.

Aurinkoista talvilomaviikon jatkoa kaikille lomalaisille! 🙂

Continue Reading

2-vuotiaan elämää

Tammikuussa meillä vietettiin pikkumiehen 2v-synttäreitä. On ollut aika huikeaa nähdä miten paljon pieni ihminen voi kahdessa vuodessa kehittyä.

Vielä ensimmäiseen ikävuoteen asti tuo minimies oli todella rauhallista sorttia. Kävelemään lähdettiin vasta viime juhannuksen tienoilla, mutta sen jälkeen ei ole vauhti pysähtynyt lainkaan! Oikeastaan vasta nyt alkaa tuo pieni herra olemaan juurikin sellainen, kun olin kuvitellut hänestä tulevankin – vilkas ja iloinen pieni poika, jolla on aina pilke silmäkulmassa.

2 vuotta on samalla hieno ja todella raivostuttava ikä. Tässä vaiheessa ainakin meillä on opittu jo hurjan paljon sanoja ja lauseita, ja juttua tulee ihan taukoamatta. Jatkuvasti on vauhti päällä ja akrobaattisia taitoja pitää testailla milloin missäkin – usein huonolla menestyksellä.

Taapero haluaisi usein auttaa ja tehdä asiat itse, mutta melko alkeellisilla taidoilla vaikkapa murojen kaataminen kuppiin voi olla melko fiasko. Sitäkin on kokeiltu… Vaikka eihän sitä opi jos ei harjoittele, eikö niin?

Rattaissa istuminen on tylsää ja välillä sinne joudutaan menemään raivareiden kera, jos on kiire tai äitiä ei miellytä pikkuherran reittivalinnat. Myöskään kaupan kärryissä ei olisi enää yhtään kiva istua, paitsi niissä järkyttävissä autokärryissä mihin epätoivon hetkellä poikani kerran laitoin. Sen jälkeen niiden perään on alettu vinkumaan jo autossa matkalla kauppaan ”AUTOKÄRRYT, AUTOKÄRRYT – ON VAPAANA – AUTOKÄRRYT”. Niissä on vaan rasittavan pieni säilytystila jonka lisäksi ne on järkyttävän pitkät ja hankalat työntää. Odotan innolla sitä vaihetta kun lapsi suostuu joko laiskuuttaan istumaan niissä kärryissä tai kulkee mukana vetämättä hyllyistä kaikkea mihin ylettää.

Ruokaillessa syöttötuoli on jo vaihdettu juniorituoliin, ja lusikan lisäksi käyttöön on otettu haarukka. Yritin aluksi tarjota pojalle muovisia haarukoita, mutta nekään ei enää kelpaa. Essu ja ruokalappu on myös ihan vauvoille, eikä niitä saa puettua päälle aiheuttamatta ihan järkyttävää taistelua.

Päiväkodissa on kuulemma pinnasänky vaihtunut tavalliseen sänkyyn, ja odotan kauhulla sitä kun se joudutaan vaihtamaan meilläkin. Tällä hetkellä se on ainoa paikka missä se pysyy paikallaan! Olin ajatellut pitää pinnasänkyä niin kauan kun mahdollista, mutta kai se pitää vaan kohta vaihtaa. Onni on, ettei sieltä olla yritetty vielä kiivetä pois. Vielä. Mahtaako pikkumies pysyä tavallisessa sängyssään vai tuleeko sieltä aina pois uudelleen ja uudelleen? Jännityksellä jäämme odottamaan…

Edellä mainittujen lisäksi ei pidä unohtaa täysin puskista tulevia itkupotkuraivareita tai sitä kun ensin pyydetään jotain eikä sitten halutakaan, ja siitäkin pitää tehdä iso numero. ”BANAANIA! EI HALUU BANAANIA! BANAANIA!” Kaikki tämä koiran tunteikkaan ulvonnan säestämänä.

Raivareita tai ei – en silti vaihtais tätä pikkumiestä mihinkään. <3

Minkälaisia kokemuksia teillä on kaksivuotiaista ja millaisilla keinoilla niistä on selvitty? Kertokaa omat kokemukset kommentteihin!

Continue Reading

Tammikuu 2017 kuvina

Terveisiä sairaspedistä, JÄLLEEN! En halua edes tietää montako kertaa olen aloittanut uuden postauksen noilla sanoilla.

Tammikuu ei ole ollut terveyden kannalta kovin suotuisaa aikaa, sillä heti Loppiaisen jälkeen iski vatsatauti, ja nyt viimeiset kolme päivää olen kirjaimellisesti vain nukkunut (pl. illat sinnitellyt lapsen kanssa). Tänään oli ensimmäinen päivä kun tuntui siltä, ettei pää ehkä räjähdäkään. Flunssan lisäksi olen kärsinyt järkyttävästä migreenistä, joka on onneksi nyt väistynyt taka-alalle. Tänään ensimmäistä kertaa maanantain jälkeen päätinkin viettää päiväni sohvalla, sängyn sijasta.

Sairastelusta huolimatta tähän tammikuuhun on ONNEKSI mahtunut kuitenkin pari muutakin asiaa, joten sain kuitenkin koostettua myös tammikuun osalta pienen kuvapostauksen.

Tammikuussa pääsin vihdoin käymään suuhygienistillä, joka puunasi hampaat taas huippukuntoon.

Otimme myös ensimmäistä kertaa kokonaisen yön ”vapaata” siipan kanssa, ja suuntasimme 25 Years Of Dance -risteilylle fiilistelemään ja tapaamaan vanhoja tuttuja, ja hauskaa riitti! (Kiitokset äidilleni lapsi- ja koiravahtivuorosta. <3)

Sain vihdoin kirjoitettua arvostelun uudesta Honor 8 Pinkistä, jos et ole vielä lukenut sitä, niin löydät sen täältä.

Laivan hajuvesiosastolla törmäsin hassuun hajuvesipulloon. Voi olla, että tämä on hajuvesishoppaajille jo old news, mutta meikäläiselle ihan uusi löytö. Jäi silti vielä hyllyyn. 😉

Mikään ei huuda kevättä niin kovasti kuin tulppaanit!

Koira kävi ilmeisesti vähän kilpailunhaluiseksi ja alkoi kasaamaan omia leluja pojan lelujen viereen… 😀

Viikko sitten meillä juhlittiin pikkusankarin 2v-synttäreitä lähipiirin kesken. Juhlat sujuivat hyvin ja tarjottavat maistui. Tällä kertaa hitiksi taisi nousta puolukkamuffinsit valkosuklaakuorrutteella ja kinuskitäytteellä, nam! 🙂

Toivotaan, että helmikuu ja sen mukana tuoma valo tuovat hitusen lisää terveyttä tähänkin tupaan. Ihanaa viikonloppua kaikille! 🙂

Continue Reading

Huawei Honor 8: Pretty in pink

Tällä kertaa tuleekin vähän erilaista blogipostausta, sillä pitkästä aikaa olen päässyt kokeilemaan uusia laitteita! Pääsin testaamaan Huawein uutta Honor 8 -puhelinta ihanassa Sakura Pink –värissä, ja ajattelin jakaa nyt oman käyttökokemukseni puhelimesta.

Alunperin olin väristä hieman skeptinen, sillä en koe itseäni varsinaisesti vaaleanpunaiseksi tyypiksi, mutta aika nopeasti ihastuin sen tyylikkääseen väriin. Lasinen pinta antaa värille kauniin elävän sävyn ja mielestäni puhelimessa on onnistuttu hienosti välttämään omaan makuun liian imelä baby pink -sävy.

Lasipinta antaa puhelimelle hyvän käsituntuman, mutta tekee puhelimesta myös samalla todella liukkaan. Kannattaa siis harkita suojakuoren hankkimista. Omalle puhelimelle sain erittäin tyylikkään läpinäkyvän takakuoren, jossa on hopeanväriset vahvistukset kulmissa. Kulmien vahvistus on ainakin omille puhelimille tarpeellinen, sillä kaikki aiemmat puhelimet ovat ottaneet osumaa nimenomaan kulmiinsa.

Kokonsa puolesta puhelin on hyvän kokoinen. Näyttö on riittävän suuri (5.2”) mutta mahtuu silti hyvin pienempäänkin käteen, kuten omaani.

Puhelimesta löytyy myös hyvä kamera, josta riittää ominaisuuksia ehkä vähän liikaakin tällaiselle ”peruskäyttäjälle” joka ei osaa kuvien kanssa turhaa kikkailla, mutta sopii siis varmaan vähän vaativampaankin makuun.

Erikoisuutena puhelimessa on kääntöpuolella oleva 3D-sormenjälkilukija ja älypainike, jonka itse koin melko turhaksi ominaisuudeksi. Painikkeella voi hallita sovelluksia ja siihen voi aktivoida erilaisia toimintoja, kuten vaikkapa puheluun vastaamisen. Painikkeeseen osui kuitenkin vahingossa sormi lähes joka käyttökerralla, jonka johdosta näytölle pamahti ilmoitus älynäppäimen aktivoimisesta. En löytänyt laitteen valikoista mahdollisuutta älynäppäimen poiskytkemiseen, mutta voi olla että sellainenkin on mahdollista.

Hauskana ominaisuutena puhelimessa on screenshotit, jotka pystyy ottamaan koputtamalla puhelinta kahdesti esimerkiksi sormen nivelellä. Tämä oli paitsi hauska, myös mielestäni helpompi tapa kuin esimerkiksi kahden näppäimen samanaikaisesti pohjassa pitäminen, kuten nykyisessä Samsungin S6 Edge –puhelimessani.

Olisin myös kaivannut ohjelmien kuvakkeet erillisen valikon taakse, eikä suoraan työpöydälle, mutta tämäkin on varmasti tottumiskysymys.

Loppuun vielä tarkemmat speksit:

  • Käyttöjärjestelmä: Google Android OS v6.0.1 (Marshmallow / EMUI 4.1)
  • Näyttö: 5.2″ IPS kapasitiivinen kosketusnäyttö, 16M väriä, 1080×1920 resoluutio, 423 ppi pikselitiheys
  • Kamera: 2 x 12 mpxl, f/2.2, dual-LED -salama, HDR, Geo-Tagging, kasvojentunnistus, video 1080p@60fps, etukamera 8 mpxl (f/2.4, LED-salama, panoraama)
  • Muisti: 4 Gt RAM-muistia, 64 Gt massamuisti, microSD-muistikorttipaikka (microSDHC/SDXC-tuki 128 Gt asti)
  • Akku: 3000 mAh Li-Po
  • Mitat: 141.6 x 71.2 x 7.8 mm
  • Paino: 153 g
  • Muita ominaisuuksia: sisäänrakennettu GPS-vastaanotin, Glonass, A-GPS, Liiketunnistin, valoisuudentunnistin, kiihtyvyysanturi, Google Search, Google Maps, Gmail, YouTube, Infrapuna, pikalataus, sormenjälkitunnistin, USB Type-C, DTS Sound

Kaiken kaikkiaan Huawei Honor 8 on varmasti nappivalinta uutta puhelinta harkitsevalle, joten jos uuden luurin hankinta on edessä niin suosittelen lämpimästi! 🙂

Continue Reading

Kiitos 2016

Tämän kirjoituksen olin suunnitellut tekeväni jo viimeistään Loppiaisena, mutta kuinkas taas kävikään. Viimeiset neljä päivää täällä on koko perheen voimin kärvistelty vatsataudissa, koiraa myöten, ja sitä edeltävä viikko oli täynnä väsymystä. Tänään oli kuitenkin taas ensimmäinen ”normaali” päivä sitten viime viikon, joten päätin saada tämänkin postauksen vihdoin valmiiksi.

Olen oikeastaan itse jo ihan täynnä ”viime vuotta” ja täällä on jo katse pitkällä keväässä. Halusin kuitenkin hieman vielä muistella viime vuoden tapahtumia ja kurkata miten viime vuodelle asetetut tavoitteet tuli täytettyä sekä mitkä olivat viime vuoden suosituimmat postaukset.

Vuosi 2016 pähkinänkuoressa

Vuonna 2016 palasin hoitovapaalta töihin kun pikkumies täytti yhden vuoden. Ehdin viime vuoden aikana työskennellä kahdessa eri kohteessa ja suorittaa töiden ohella vartijakortin. Viime vuoden lopussa saavutin myös tradenomiopintojen opintopisteistä puolet, joten opintoja olisi enää puolet jäljellä!

Tapasin vuoden aikana ihan huikeita tyyppejä ja tutustuin uudelleen muutamaan vanhempaan tuttavuuteen. Pääsin käymään muutamissa hienoissa juhlissa ja loppuvuosi olikin juhlia täynnä. Kesän lopussa juoksin myös ensimmäisen puolimaratonin, ja vielä alitin tavoiteaikani.

Meidän pikkumies meni vuoden aikana päiväkotiin, oppi kävelemään ja puhumaan. Tämän voisi jakaa vielä miljooniin pieniin taidonnäytteisiin, mutta kaiken kaikkiaan on ollut huikeaa katsoa pienen ihmisen kehitystä tämän viimeisen vuoden aikana!

Vuoden 2016 suosituimmat postaukset

  1. Luuta ja nahkaa (278 lukijaa)
  2. Ajatuksia imetyskohusta (133 lukijaa)
  3. Lastenjuhlat – kilpavarustelua or not? (126 lukijaa)

Lukijamääristä voidaan päätellä ettei meikäläinen löydä ehkä tietään mihinkään Blog Awardseihin (eikä ole kyllä tarkoituskaan), mutta toisaalta tällä hetkellä tässä ollaankin vähän horrosvaiheessa. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan myös blogin suhteen, toistaiseksi aika ei anna periksi tämän enempää. 🙂

Tavoitteet vuodelle 2016

Näitä tavoitteita en avaa tähän otsikkoja enempää, alkuperäinen postaus niihin liittyen löytyy täältä. Viime vuoden tavoitteet olivat siis seuraavat:

  1. Riittävästi laatuaikaa perheen kanssa– perhe tulee aina ensin, mielestäni tämä linja on pitänyt hyvin!
  2. Tehokas opiskelu– tehokas tai välillä vähemmän tehokas, oman jaksamisen puitteissa kuitenkin ihan hyvä tahti.
  3. Henkinen ja fyysinen jaksaminen– arjen tasapainottelu on onnistunut yllättävän hyvin ja fyysistä kuntoa ylläpiti kesän juoksuharrastus.
  4. Ammatillinen kehittyminen– perässä pysyttiin tässäkin asiassa, työnantajan toimesta.
  5. Blogiin uusi ulkoasu– edelleen vaiheessa, mutta koittakaa kestää.
  6. Kuvankäsittelytaidot– tässäkään asiassa ei oikeastaan ole kehitystä tapahtunut, mutta koulussa tämä nousee agendalle varmaankin tämän vuoden aikana.
  7. Kuvaaminen– suoraan sanottuna en ole nostanut tämän asian eteen tikkua ristiin, ehkä tänä vuonna?
  8. Rahan säästäminen– tili tuli tili meni, jos tämäkin säilytetään ensi vuoden tavoitelistalla.
  9. Vaatekaapin päivittäminen– minimaalisilla muutoksilla eteenpäin…
  10. Parisuhteen ylläpitäminen– tästä on yritetty pitää kiinni ja mielestäni onnistuttu myös!

En ajatellut asettaa tälle vuodelle uusia tavoitteita, mielestäni tuolla viime vuoden tavoitelistalla on aika hyvä painaa vielä tämäkin vuosi eteenpäin.

Jotta homma ei menisi liian tylsäksi niin lisätään sinne kuitenkin vielä kesän puolimaratonin ajan alittaminen (2h 2min) sekä aktivoituminen työmarkkinoiden puolella, jos ei vielä muuten niin edes verkostoitumisen kannalta. 😉

Näihin kuviin ja tunnelmiin, ja edellä mainituilla tavoitteilla eteenpäin!

Pysykäähän kuulolla. <3

Continue Reading

Joulukuu kuvina

Joulu ja uusi vuosi on nyt juhlittu, ja paluu arkeen juhlapyhien jälkeen on koittanut.

Vaikka kaikilla pursuaa varmasti koko joulu jo korvista, niin ajattelin silti jatkaa kuukauden kuvapostaus -sarjaa ja koostaa joulukuun tapahtumat kuviksi. Onneksi se ei kuitenkaan sisällä ihan pelkkää joulua.

Osa kuvista on jätetty pois, ettei olisi liikaa vanhan toistoa, mutta osa saattaa olla tuttuja edellisestä postauksesta tai instagramista. Tässä olisi kuitenkin lyhyt kooste meidän joulukuusta. 🙂

Joulukuussa sairasteltiin, mutta siitä huolimatta pieni potilas jaksoi leikkiä ja teloa itseään.

Joulutähti löysi tiensä ikkunaan, mutta lopulta vähän korkeammalle – jostain kumman syystä. Kävimme myös kuuntelemassa Lasten kauneimpia joululauluja pienen tontun kanssa.

Pääsin kokeilemaan Huawein uutukaisia, Huawei Fitiä sekä pinkkiä Honoria. Näistä ehkä lisää myöhemmin. 😉

Ajattelin tehdä helpot, nopeat ja edulliset lahjat muutamille ystäville ja päiväkodin tädeille. Kyllä näihin sittenkin sai aikaa kulumaan.. 😀

Minimies taas perus puuhissaan…

Kävin äidin luona rentoutumassa viinilasin ääressä ja samalla reissulla bongasin Tigerista jotain hupaisaa. Harmi etten löytänyt noita kengänsuojia marraskuun juhliin!

Joululahjojen fiilistelyä. <3

Sitten vielä loppuun ne pakolliset joulukuvat. Sekä kuusi että pukki on edelleen hengissä, jes!

Seuraavassa postauksessa käydään vielä läpi, mitä kaikkea se viime vuosi pitikään sisällään ja mitä tapahtui viime vuodeksi asetetuille tavoitteille sekä kurkataan vuoden suosituimmat postaukset.

Stay tuned! 🙂

Continue Reading