Ihana kamala maanantai

Tänään jo heti herätessä tuntui siltä, että tarvitsen kofeiinitipan suoraan suoneen normaalin aamukahvin sijaan. Poika heräsi tuntia aikaisemmin kuin normaalisti, joten oltiin kuudelta jo ylhäällä.

Aamu meni pitkälti huudon säestämänä, mutta nyt meillä on opittu myös kiljumaan. Kaikki varmasti tietää sen järkyttävän, korvia särkevän pienen lapsen korkean kiljumisen, joka ruokakaupoissa ja julkisissa liikennevälineissä kasvattaa otsaan pienen ylimääräisen ulokkeen, tai vähintäänkin pukkaa tuskanhikeä pintaan. Se on meillä nyt kova juttu.

Unikoulupostauksessa jo mainitsinkin, että meidän koira alkaa ulvomaan useimmiten kun lapsi itkee. Ulvomisvaistoa pukkaa esiin myös kun lapsi huutaa tai kiljuu. Poika myös huomasi itsekin, että kiljumalla saa aikaan koirastakin ääntä. Siispä täällä on kiljuttu ja ulvottu aivan urakalla. Anteeksi naapurit, leivon teille vaikka pipareita jouluksi.

20151123_083626

Aamulenkki pikkupakkasella rauhoitti kivasti tunnelmaa, lukuun ottamatta heti ensimmäisen nurkan takaa tullutta koiran arkkivihollista, jonka seurauksena sain sitten raahata 13-kiloisen nelivedon väkisin korttelin päähän. Tie oli täynnä mustaa jäätä, joten se olikin melkoista luistelemista rattaiden kanssa.

Vanhempainvapaalla  ollessa maanantai ei ole pitkään aikaan tuntunut maanantailta, mutta tänään se tuntui. Onneksi kuitenkin maanantai on vaan kerran viikossa.

Saatat tykätä myös näistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *