Ajatuksia tulevasta

Vuosi lähenee loppuaan ja aiheuttaa allekirjoittaneelle melkoista myllerrystä ajatuksiin. Tällä kertaa mietteissä ei ole vuodenvaihteen tarjottavat, vaan tammikuussa meidän perheessä koittava ihan uusi arki.

Paluu hoitovapaalta töihin koittaa 10.1.2016 ja aiheuttaa aika ristiriitaisia tunteita. Vaikka viihtyisin mielelläni pojan kanssa kotona vielä paljon pidempäänkin, niin toisaalta tuntuu myös hyvältä palata takaisin työelämään, sillä koen työn tärkeänä osana elämää.

Meillä tapahtui töissä kuitenkin poissa ollessani sellaisia muutoksia, ettei minulla ole enää paluuta entisiin tehtäviini. Toistaiseksi ei ole vielä tiedossa mitä tulen tekemään, kun palaan. Olisi huomattavasti mukavampaa, kun tietäisi mitä odottaa. Pitää kuitenkin olla onnellinen, että ylipäänsä on työpaikka mihin palata. Tänä päivänä se ei ole mikään itsestäänselvyys.

YT-uhka välähti mielessäni, kun esimieheni kertoi, ettei minulle ole vielä uutta työtehtävää tiedossa. Kuulemma moni muu on samanlaisessa tilanteessa. Ensin ajattelin että sehän ei välttämättä olisi huono asia, sillä voisin olla pojan kanssa ansiosidonnaisen turvin kotona ja jatkaa opiskelua samalla. Vähän ajan kuluttua kuitenkin mieleeni tuli asia, jonka kanssa mieheni painiskeli jo aiemmin tänä vuonna: jos olet läsnä olevana koulun kirjoilla, niin et ole oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan, vaikka et olisikaan päätoiminen opiskelija. Kohtalona olisi joko lopettaa opiskelut työttömyyden ajaksi, joka olisi ihan hullua, tai jättäytyä opintotuen varaan. Kumpaakaan en näe hyvänä vaihtoehtona.

Koska minulla on koulussa suorittamatta vielä molemmat työharjoittelut, olen alkanut myös tiirailemaan uusia työ- ja harjoittelupaikkoja. En uskalla luottaa siihen, että pystyisin suorittamaan näitä omassa työpaikassani, varsinkaan tässä tilanteessa. Täydellistä olisi, jos saisin normaalin työn jonka ohessa voisin suorittaa harjoittelut aikanaan. Harmillisen moni paikka vaan on ollut muutaman kuukauden määräaikaisia harjoittelupaikkoja, ja useimmat vielä palkattomia. Tällaiseen vaihtoehtoon ei minulla ole varaa.

Olen ajatellut myös aikuiskoulutustuella opintovapaalle jäämistä. Silloin saisin enemmän rahaa kuin kodinhoidontuella, ja voisin jäädä vielä hetkeksi kotiin ja jatkaa opiskelua. Mutta koska raha-asiat painavat mielessäni, en ole vielä tätäkään ajatusta vienyt sen pidemmälle. Ehkäpä teen kuitenkin tähän liittyen vielä tarkempia laskelmia.

Hieman pelokkaalla mielellä odotan myös, miten opiskelu sujuu töihin paluun jälkeen. Olisi kuitenkin kaikkien etu, että suoriutuisin koulusta mahdollisimman nopeasti.  Tein normaaliin malliin ilmoittautumiset kevään kursseille, joten katsotaan mitä uusi vuosi tuo tullessaan.

Oletko itse kamppaillut samanlaisten asioiden kanssa ja millä tavalla ratkaisit asian? Mielelläni kuulisin kokemuksia muilta samanlaisessa tilanteessa olleilta. 🙂

Saatat tykätä myös näistä

4 kommenttia

  1. Hei,
    itse olen tuota työttömyysetuus-/ansiosidonnaishommaa veivannut aikanaan aika paljonkin, ja tosiaan siihen on oikeutettu, mikäli pystyy todistamaan päätoimiset opiskelut sivutoimisiksi esim. täysipäiväisellä ja vakiintuneella työssä käynnillä. Muistaakseni tämä jakso katsotaan 6 kk taaksepäin siitä päivästä kun työttömyysetuutta hakee (ja kunhan tämä työssäolo ei ole pakollista opintoihin liittyvää harjoittelua tms.)

    1. Kiitos tiedosta, niinhän se taisi olla. 🙂 Mutta ilmeisesti joutuisin kuitenkin työttömäksi jäädessä lopettamaan myös opiskelun, ellen haluaisi olla opintotuen varassa?

      1. Ei kun nimenomaan työttömäksi jäädessään voi jatkaa opiskeluja ja on oikeutettu työttömyysetuuteen, mikäli pystyy todistamaan, että 6 kk ennen sitä työttömäksi jäämispäivää on ollut täysipäiväisesti ja vakiintuneesti töissä (eli opinnot sivutoimisia). En tiedä yhtään, miten perhevapaat tms. vaikuttaa tähän tosin.

        1. Ai niin, se taisi olla se vaihtoehto missä miehen kohdalla oli loppunut määrärahat kesken niin ei voinut toteuttaa. 😁

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *