Hoitohärdelliä

Tulisipa jo arki. Siinä on lause, mitä ei kovin usein kuule sanottavan. Tällä hetkellä sitä kuitenkin tuntuu toivovan ja kaipaavan enemmän kuin koskaan!

Juuri kun oli alkanut tottumaan näihin uusiin kuvioihin ja siihen, että olen itse töissä ja mies lapsen kanssa kotona, niin kuultiin iloisia uutisia. Mieheni sai töitä! JES! Tämä siis on ehdottomasti se uutinen mitä ollaan odotettu jo pitkään, mutta tietenkin siitä aiheutui aikamoisia järjestelyitä, sillä työt alkoivat jo heti seuraavalla viikolla.

Päivähoidon järjestämiseen on kunnalla aikaa kaksi viikkoa, joten hikikarpalot nousi kyllä otsalle kun kuulin milloin mieheni pitäisi työt aloittaa. Kyse oli kuitenkin niin hienosta mahdollisuudesta, ettei olisi tullut kysymykseenkään jättää sitä väliin pelkästään hoitojärjestelyiden takia. Asiat oli saatava järjestettyä tavalla tai toisella.

Soitto päiväkodin johtajalle rauhoitti omaa mieltäni jo hieman. He alkaisivat välittömästi etsimään meille paikkaa, ja tapauksen kiireellisyyden huomioiden yrittävät toimia mahdollisimman nopeasti. Anoppi pystyi hoitamaan poikaa heti ensimmäisellä viikolla, joten minulla oli vielä hetki aikaa miettiä seuraavan viikon kuvioita.

Ajattelin, että meillä on vielä 3/4 kertaa mahdollista käyttää kunnan hoitoapupalvelua tämän kuun aikana, joten sillä kattaisi tarvittaessa kolmen päivän hoitotarpeen. Yksi kerta oltiin jo käytetty. Samaan aikaan mielessä häilyi pieni toive siitä, että paikka löytyisikin jo aiemmin ja kaikelta säädöltä vältyttäisiin.

Muutamaa päivää myöhemmin sain puhelun päiväkodin johtajalta, että pojalle on löytynyt päiväkotipaikka. Ei sieltä päiväkodista, mihin alun perin haettiin, mutta kiva paikka kuitenkin! Valitettavasti aloituspäivä olisi vasta reilun viikon päästä. Kuulemma olisi voinut muuten aloittaa aiemminkin, mutta hiihtolomaviikon takia siellä ollaan ihan minimimiehityksellä. Mukavaksi yllätykseksi kuulin myös, että hoitoapupalvelu oli samaisesta syystä suljettu seuraavan viikon. Voi luoja!

Aloitin välittömästi työstämään mielessäni mahdollisuuksia hoidon järjestämiseen. Vaikka meillä ei mitään suurta turvaverkkoa olekaan, niin ONNEKSI on kuitenkin olemassa niitä muutamia ihania ihmisiä, jotka pystyvät auttamaan omankin arkihärdellin keskellä. Mielettömän suuren avun toi myös miehen uusi työnantaja, joka tarjosi joustoa etäpäivien muodossa. Aikamoisen vääntämisen ja kääntämisen tuloksena kaikki on siis saatu nyt järjestettyä parhain päin.

Tässä vaiheessa haluankin kiittää kaikkia kätensä ojentaneita. Jo pelkkä ajatus siitä, että apua olisi tarvittaessa teiltä saatavissa, lämmittää sydäntä. On aika mieletön fiilis tajuta kuinka upeita ihmisiä onkaan ympärillä.

Nyt mennään vähän sekalaisella kokoonpanolla ensi viikko, ja sitten alkaa ihan uudet ja toivottavasti säännöllisemmät arkirutiinit.

Stressitöntä loppuviikkoa! 🙂

 

Saatat tykätä myös näistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *