Taaperon ja koiran yhteiseloa

Nyt kun tuo taapero on lähtenyt kunnolla liikenteeseen, on ollut jännittävää seurata miten meidän koira reagoi asiaan. Kysehän on siis koirasta, joka pelkää kaikkea mikä pitää ääntä tai liikkuu. Tai on ihan muuten vaan pelottavaa.

Jännitys oli alun perin suuri jo kun kotiuduttiin laitokselta; miten mahtaa karvakaveri suhtautua tuohon kummalliseen uuteen tulokkaaseen? Kaikkien riemuksi ja suureksi yllätykseksi koira otti kuitenkin pojan hyvin vastaan jo heti alkumetreillä. Haukkui kyllä paljon, mutta se kuuluukin sen luonteeseen. Poika on siis otettu hyvin mukaan osaksi laumaa.

Olen jo ennenkin maininnut siitä, että meillä ulvotaan kun poika huutaa. Nyt kun poika on enemmän liikkeellä, niin koira on alkanut piipittämään jos sen mielestä jotain epäilyttävää on tekeillä. Paimensukuiselle koiralle varmaan ihan ominaista tuokin, mutta välillä huvittavaa miten koira itse määrittelee sen mikä on sallittua ja mikä ei. Useimmiten se on tässä suhteessa ihan oikeilla jäljillä.

20160207_160530

Olemme yrittäneet vielä ainakin toistaiseksi pitää lapsen ja koiran lelut erillään, ja välillä siitä joutuu sanomaan puolin jos toisin. Kyse ei ole edes siitä, että ajattelisin koiran lelujen olevan liian likaisia (vaikka onhan ne), vaan enemmänkin kyse on periaatteesta. On olemassa koiran oma alue sekä omat tavarat, joihin ei ole pojalla asiaa, ja vastavuoroisesti koiran pitää ymmärtää ettei pojan leluilla ole asiaa leikkiä. Sen koira onkin oppinut jo heti pienestä pitäen, mutta ilmeisesti huomionhakuisuudessaan ja innostuksissaan käy välillä vähän kokeilemassa kepillä jäätä.

20160207_152737

20160116_081025

Tuo meidän karvakaveri ei myöskään ole koskaan ollut erityisen ahne, mutta nyt sormiruokailun yleistyessä, kun ruokaa tippuu lattialle välillä hurjiakin määriä, on siitä tullut ihan hullu kerjääjä. Tyyppi kulkee pöydän alla imuroimassa itseensä valikoidusti kaikki herkut. Useimmiten sitä ruokaa on sitten turkissakin, kun on sopivasti siinä vaaravyöhykkeellä. Jos lattialle ei ole (vielä) tippunut mitään, niin syöttötuolin vieressä pitää sitten piipittää kuin ei olisi koskaan ruokaa saanutkaan. Pojan mielestä on myös erityisen hauskaa syöttää koiralle omaa ruokaansa, joten aina välillä saa havahtua siihen kun toinen roikkuu kikatellen laidan yli syöttäen koiralle leipää tai muuta mukavaa. Onneksi meidän koiralla ei ole herkkä vatsa…

20160203_163810

Tällä hetkellä on myös todella hupaisaa kiivetä sohvaa vasten kun koira nukkuu, ja yrittää tarrata hännästä tai jalasta kiinni. Yleensä ehdin kieltämään ajoissa, mutta en aina. Hyvä juttu, ettei tuolla karvakaverilla ole tapana näykkiä, sillä tuossa tilanteessa se voisi olla aika todennäköistä. Tarkkana saa olla silti.

20160128_193152

Saa nähdä kuinka villiksi meno muuttuu, kun tuo mukelo tuosta vielä kasvaa ja alkaa oikein kunnolla juoksentelemaan pitkin taloa haukkuva koira kintereillä. Mahtavat kaverukset niistä on ainakin jo nyt tulossa. <3

Mielelläni kuulisin myös teidän kokemuksia lasten ja lemmikkien yhteiselosta! Menikö teillä kaikki kuten suunnittelitte vai tuliko mutkia matkaan?

Saatat tykätä myös näistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *