Verta, hikeä ja kyyneleitä

Otsikko mielestäni summaa aika hyvin viime viikon, ainakin kuvainnollisesti. Verta nähtiin vain pienessä skaalassa ja kyyneleetkin jäi tulematta, mutta nuo kaikki olisivat voineet olla mahdollisia. Viimeinen viikko on siis ollut melko raskas sekä henkisesti että fyysisesti.

Viime viikkoa edeltävä viikko lopetettiin tyylikkäästi oksennustaudissa, josta kärsittiin koko perhe loppuviikosta, onneksi sentään vuoropäivinä. Maanantaina taudin jälkeen oli aika heikko happi. Tuntui ettei kroppa kanna eikä ruokaa tehnyt yhtään mieli, vaikka itse tauti olikin jo ohitse. Sairaslomalle ei kuitenkaan auttanut jäädä, sillä maanantaina piti astella työnantajan kustantamalle vartijan peruskurssille.

Kurssi sinänsä oli mielenkiintoinen, vaikka se ei kyllä liity juuri lainkaan tuleviin työtehtäviini. Kortti kuitenkin tehtävissä vaaditaan, joten kurssin suorittaminen oli pakollista. Toisaalta kurssilla tuli esimerkiksi kerrattua hätäensiapua, joka ei koskaan mene hukkaan. Lakitekstiä sai myös päntätä, ja nyt on ainakin Laki yksityisistä turvallisuuspalveluista tullut tutuksi.

Edellisessä postauksessa mainitsin sosiaalisten tilanteiden pelostani. En pidä tilanteista joissa joudun olla vieraiden ihmisten kanssa ja saati vielä läheisissä merkeissä. Normaalissa luentotilanteessa se ei vielä ole häiritsevää, mutta täytyy kyllä sanoa että ensiapu- ja voimankäyttökoulutus olivat henkisesti aika paha paikka.

Kun makaat jumppasalin lattialla käsiraudoissa  ja odotat, että parisi tuskailee oikeanlaisia hallintaotteita tai rautojen käsittelyä painaen sinua samalla vasten lattiaa, ja huomaat muiden tehtävästä jo suoriutuneiden odottavan tuijotuksen, voin kertoa että viimeistään siinä vaiheessa alkaa ahdistus puskea päälle. Siitäkin kuitenkin selvittiin.

Loppuviikosta pääsin purkamaan ahdistustani patukankäyttökoulutuksessa. En ole koskaan ollut mielestäni kovinkaan hyvä missään lyömälajeissa, mutta tällä kertaa sain välittömästi kouluttajalta kehuja lyöntitekniikastani. Olin palautteesta todella yllättynyt, ja se kyllä kannusti treenaamaan täysillä loppuun asti. Myönteistä palautetta on aina kiva kuulla, ja pitäähän tällä asialla nyt vähän kehuskella!

Nyt olisi sitten todistus kurssin suorittamisesta taskussa, ja pysyvää korttia varten käyn vielä toisen koulutuksen myöhemmin keväällä. Kroppa pääsi tuosta kaikesta vääntämisestä yllättävän helpolla, lihasjumeilla ja muutamilla mustelmilla, mutta veikkaan että seuraava kurssi onkin sitten jo hieman rankempi.

Maanantaina tunnelma jatkuu oppimisen merkeissä, sillä aloitan työt uudessa kohteessa. Jännityksellä jään odottamaan, mitä viikko tuo tullessaan. 🙂

Saatat tykätä myös näistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *