Suorituspaineita

Perjantaiväsymystä, sitä on tänään päällä. Tiedättekö sen tunteen, kun tuntuu ettei aika vaan mitenkään riitä kaikkeen, eikä oikeastaan edes jaksaisi tehdä puoliakaan niistä asioista? Tällä hetkellä tuntuu siltä. Tehtävälista tuntuu vaan kasvavan ja oma motivaatio asioiden suorittamiseen ei ole ihan sillä tasolla kuin pitäisi.

Lähdin äsken kiukkuisena saunaan. Olin kiukkuinen, sillä tuntui siltä että olisi ihan liikaa kaikkea muutakin tekemistä; kouluhommia, kotihommia, blogia, laatuaikaa miehen kanssa. Sauna on kuitenkin se yksi ja ainoa hetki viikosta, kun voin olla ihan kaikessa hiljaisuudessa, kuunnella kiukaan ritinää ja nauttia kylmästä oluesta saunan hämäryydessä. Suljin silmäni hetkeksi ja yritin hengittää syvään ja sysätä kaikki ajatukset hetkeksi sivuun.

Jostain syystä en kuitenkaan tänään saanut edes saunan ajaksi kunnolla ajatuksiani rauhoitettua. Päässä pyörii kaikki tekemättömät työt ja samaan aikaan syyllisyyden tunne siitä että tekisi mieli vaan laiskotella.

Olen suorittajaihminen, aina ollutkin. Haluan saada tietyt asiat hoidettua ja jos asioita jää tekemättä se häiritsee. Määrittelen itseni sitä kautta, että saan asioita tehtyä mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti. Se on välillä ihan hyvä ominaisuus, sillä ei ainakaan tule aina mentyä sieltä mistä aita on matalin. Se on kuitenkin myös tehokas keino kerätä itselleen ihan turhaa stressiä ja väsymystä.

Tällä hetkellä kouluhommat matelee hyvin hitaasti eteenpäin ja tänne blogiin tulee kirjoitettua omasta mielestä ihan liian vähän. Kodissa on säilynyt yleinen siisteys jokseenkin hyvin, sillä siivoan kaikki päivän aikana kertyneet sotkut aina illalla pois pojan mennessä nukkumaan. Silti tuntuu että joka paikka pursuaa tavaraa, papereita pitäisi mapittaa ja joillekin tavaroille pitäisi järjestää oma paikkansa.

Kaikesta tästä huolimatta aloin tänään haaveilemaan juoksemisen aloittamisesta pitkästä aikaa uudelleen ja myös salilla käymisestä. Olen jo vuosikaudet ajatellut osallistua Naisten kymppiin, mutta joka kerta se on sitten syystä tai toisesta jäänyt väliin. Nyt tuo tapahtuma osui silmään taas uudestaan, ja mieleni tekisi osallistua. Ilmoittautumisaikaa on vielä huhtikuun loppuun asti jäljellä…

Toisaalta urheilu voisi olla ihan hyvä tapa nollata stressiä, mutta toisaalta myös pelkään että siinä on taas lisää suorittamisen aihetta, kun aika on muutenkin kortilla. Jään siis vielä miettimään.

Sen verran muuten vielä kuulumisia täältä kotielämästä, että viimeisten parin viikon aikana täällä on alettu nousta seisomaan tukea vasten. Nyt ei sitten juuri muuta tehdäkään kun yritetään nousta jokaista tasoa vasten ja kahmitaan kaikki käsien ulottuvilla olevat tavarat lattialle, jee!

20160401_175158 (1)

Herätysten suhteen meitä myös vähän koetellaan, sillä parin viime viikon ajan täällä on herätty jo viiden maissa, niin arkena kuin viikonloppunakin. Naapurit varmasti arvostaa kun täällä on täysi huutokonsertti päällä jo heti varhaisesta aamusta. Nyt olisi tavoitteena saada pojan nukkumaanmenoa venytettyä kahdeksaan asti nykyisestä seitsemästä, jos sitten nukkuisi edes sinne aamukuuteen.

Jospa tänä viikonloppuna saisi kunnolla levättyä, niin jaksaisi taas paremmin ensi viikolla. Miten muuten teillä sujuu arjen kanssa tasapainottelu, löytyykö sieltä ruudun takaa lisää suorittajaihmisiä?

Saatat tykätä myös näistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *