Hyvästi, tutti!

Nyt on kulunut viikko siitä, kun päätin ottaa pojalta tutit pois käytöstä. Meillä ei ole tutteja syöty päivisin oikeastaan koskaan, vaan se on ollut aina vain nukkumiskäytössä. Ajattelin että tuo vieroittaminen sujuisi varmaan helpommin, mitä aikaisemmassa vaiheessa sen tekee, joten päätin että nyt olisi hyvä hetki.

Halusin toteuttaa tämän tutista erkaantumisen lomani aikana muutamastakin eri syystä. Olin varautunut siihen, että nukkuminen tai vähintäänkin nukkumaan meneminen olisi levotonta ja öistä saattaisi tulla katkonaisempia jos lapsi ei herätessään osaisikaan nukahtaa kunnolla ilman tuttia. Ajattelin myös että lapsen on helpompi opetella päiväunilla nukahtamaan ilman tuttia, kun vieressä ei ole niitä päiväkodin muita lapsia tutti suussa. Tutin ehtii myös ehkä ”unohtaa” tässä muutaman lomaviikon aikana, jotka meillä on vielä edessä, joten ehkä se tutin kaipuu ei tule siellä päiväkodissakaan enää takaisin.

20160811_192242

Ensimmäisenä iltana pojan nukuttamiseen meni noin puoli tuntia, joka on siis huomattavasti enemmän aikaa kuin aikaisemmin. Yleensä nukkumaan mennessä on riittänyt että olen laulanut unilaulun, ja poika on jäänyt tutti suussa sänkyynsä nukahtamaan kun poistun huoneesta. Tällä kertaa sängyssä riekuttiin koko laulun ajan pystyssä, ja höpöteltiin niitä näitä. Lopulta poika höpötteli itsensä uneen sen kummemmin tuttia huutelematta. Seuraavat illat ovat toistaneet aika pitkälti samaa kaavaa, toisinaan on mennyt hieman pidempään ja toisinaan tuo nukahtaminen on ollut nopeampaa. Poika ei kuitenkaan yleensä malta jäädä nukahtamaan itsekseen, vaan minun täytyy jäädä huoneeseen kunnes hän nukahtaa.

Yöt ovat menneet todella vaihtelevasti. Meitä on kiusannut todennäköisesti tuloillaan olevat poskihampaat ja mahdollisesti siihen liittynyt kuume ja yleinen ärtyneisyys. Ajankohta ei siis ehkä sittenkään ollut paras mahdollinen tähän projektiin, mutta mistäpä sitä olisi voinut tietää! Kaksi yötä meillä meni ihan muutaman tunnin yöunilla, jatkuvasti heräillen ja uudelleen nukahtamisessa kesti pitkään. Päätin aina aamuyöllä siirtyä pojan viereen lattialle nukkumaan, kun en jaksanut seistä sängyn vieressä tai raahautua jatkuvasti ylös omasta sängystä. Nyt pari viime yötä täällä ollaan taas jälleen nukuttu, vain kerran on yöllä herätty ja silloin on nukahdettu suhteellisen nopeasti uudelleen.

Tuttia ei olla kertaakaan huudeltu, ja juhlallisesti kaikessa hiljaisuudessa heitin ne tänään roskikseen. Julistan vieroitusprojektin päättyneeksi, JES!

Nyt vielä odotellaan johtuuko tuo päivisin tapahtuva kiukuttelu ja huutaminen niistä hampaista vai nostaako sieltä alkava uhmaikä päätänsä. 😉

Minkä ikäisenä teillä vieroitettiin tutista ja minkälainen prosessi siitä seurasi? Menikö se helposti vaiko kenties vaikeimman kautta? Kertokaa kokemuksia!

 

Saatat tykätä myös näistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *