Taaperon iltapuuhat

Tuota maagista kahden vuoden ikää lähestyessä alkaa huomata lapsessa taas uusia hassuja piirteitä. Esimerkiksi iltapuuhista on tullut meillä varsinainen sirkus, ainakin verrattuna parin kuukauden takaiseen aikaan. Ajattelin tiivistää teille esimerkin meidän tyypillisestä illasta, veikkaan että kuulostaa monelle hyvinkin tutulta. 🙂

Iltapala-aikaan pikkumies lähtee yleensä pakoon, ellen saa houkuteltua jollain todella hyvällä iltapalalla. Tällainen on kuitenkin harvinaista, sillä yleensä se mikä on kelvannut eilen, ei kelpaakaan enää tänään. Tämä on asettanut myös hieman päänvaivaa kaupassa, sillä olen yrittänyt tähän asti pysyä vielä aika terveellisellä tiellä. Nyt on ollut kuitenkin pakko ottaa kovat keinot käyttöön ja kokeilla vähän sokerisempiakin juttuja, kuten mehukeittoja, viilejä ja jugurtteja, mutta ne on yleensä jääneet yhden illan jutuiksi.

20161019_191657

Useimmiten meidän iltapalat on koostuneet TALK-muroista, sillä puuro ei ole kelvannut kotona enää aikoihin. Murojen lisäksi olen saattanut tarjota hedelmiä, mutta niistäkin on suurin osa yleensä lentänyt lattialle. Tällä hetkellä lähes ainoa takuuvarma hedelmä on banaani, jonka syömistä piti jossain vaiheessa jopa vähän rajoittaa.

Seuraavan kerran juostaan pakoon yleensä siinä vaiheessa, kun pitäisi alkaa pukemaan yökkäreitä päälle ja pesemään hampaita. Tämä juoksentelu tapahtuu yleensä ihan hyvällä mielellä, joten se on yleensä lähinnä huvittavaa kun pieni nakupelle juoksee ympäri kämppää kikatellen. Ainakaan vielä ei yleensä vedetä raivareita kun käyn noutamassa pojan takaisin iltatoimien pariin.

Kun yökkärit on puettu ja hampaat pesty, poika usein kiipeää huoneensa nojatuoliin ja sanoo ”SATU”. Meidän satuhetket on kaikkea muuta paitsi idyllisen rauhallisia tarinatuokioita, sillä yleensä se päättyy siihen että poika alkaa touhuamaan kesken lukemisen omiansa tai alkaa selailemaan kirjaa omin päin – jolloin sitä on tietenkin vähän hankalaa enää lukea.

20161019_183101

Unilaulua on useimmiten vaikea laulaa pidättelemättä naurua, kun tyyppi hoilaa täysillä omia laulujaan sekalaisilla sanoilla ja sävelillä. Yleensä kesken lauleskelun aletaan yhtäkkiä huutaa vettä tai ”palaa” (=välipalaa eli pussisosetta), eikä huuto lakkaa ennen kuin herra saa haluamansa.

Vielä juuri ennen nukahtamista hoetaan satunnaisia sanoja yhteen pötköön. Yleensä ne liittyvät jotenkin päivän tapahtumiin, mutta välillä ovat vain ihan satunnaisia sanoja tyyliin ”iskä-äiti-moottori-iskä-moottori-kaivuri” .

Hetken päästä kuuluukin vain tasaista tuhinaa.

Kyllä pienen pojan elämä on niin hassua. <3

Saatat tykätä myös näistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *