Ensimmäinen kerta juoksukoulussa

Mitä tapahtuu kun mielensäpahoittaja osallistuu ensimmäistä kertaa juoksukouluun? No kriisihän siitä tulee.

Pääsin siis eilen osallistumaan ensimmäistä kertaa juoksukouluun. Ajatus juoksukouluun osallistumisesta on muhinut päässäni jo pidempään, mutta en ole raaskinut vielä investoida sellaiseen. Nyt tarjoutui kuitenkin töiden kautta ihan loistava mahdollisuus ja vieläpä ihan ilmaiseksi, joten ei tullut mieleenkään kieltäytyä.

Heti alkuun valmentaja analysoi meidän jokaisen juoksutyyliä ja antoi ohjeita sen parantamiseen. Tiesin että tällainen osuus on tulossa ja sehän on yksi olennaisimmista osuuksista koko valmennuksessa, mutta oli silti jotenkin shokeeraavaa kuulla, kuinka paljon omassa juoksussa on korjattavaa. Olin valmistautunut pienten yksityiskohtien korjaamiseen, mutta lopulta tuntui siltä että vikaa on vähän yhdessä jos toisessakin paikassa.

Valmentaja ei yhtään kaunistellut kun läväytti meidän pienryhmälle karun totuuden päin näköä: kaikilla juoksutyyli on laahaavaa ja askel painottuu liikaa päkiälle. Itselläni toinen polvi kääntyy hieman sisäänpäin, jonka muistan häirinneeni juoksemista ja pyöräilyä jo ihan pienestä pitäen. Tämä olisi kuitenkin korjattavissa lihaskunnon parantamisella – olenko siis sellainen kuuluisa ”laiha läski”!?

Analyysin jälkeen meidän piti lähteä juoksemaan ja yrittää kiinnittää huomiota niihin asioihin mistä meille juuri mainittiin. Olimme kaikki yhtä mieltä siitä että uudella tyylillä juokseminen tuntui ihan typerältä – ja varmasti tekemämme liikkeet olivatkin liioteltuja. Oletteko nähneet niitä videoita siitä uusimmasta keppihevostrendistä? Jep, siltä minusta tuntui, ainoastaan keppihevonen puuttui kun astelin menemään siellä hiekkakentällä.

Loppuun teimme erilaisia venytysliikkeitä ja juoksuharjoitteita. En tietenkään päässyt niistä viimeisistäkään harjoituksista ilman huomautettavaa, vaan ilmeisesti olin sitten jo korjannut liikkeitä ihan liikaa ja ongelma oli kääntynyt päinvastaiseksi kuin aiemmin. Ei ole helppoa!

Kurssin loputtua poistuin paikalta lähes itkua nieleskellen ja sekavilla ajatuksilla. Juoksutekniikan lisäksi kurssi ainakin sai aikaan hieman itsetutkiskelua. Minkä ihmeen takia sitä palautetta on niin hankala ottaa vastaan rakentavana – henkilökohtaisen hyökkäyksen sijaan? Eikö tällaiset kurssit ole juuri sitä varten, että ASIANTUNTIJA neuvoo ja opastaa, jotta sinä voisit itse kasvaa PAREMMAKSI?

Näiden ajatusten turvin jään odottelemaan seuraavaa kertaa, joka toivottavasti saa aikaan järkytyksen sijaan toivomaani boostia ja innostusta. Palailen asiaan noin viikon kuluttua!

Nyt on aika nauttia vihdoinkin saapuneista lämpimistä keleistä ja auringosta – olemme kaikki sen ansainneet! <3

Saatat tykätä myös näistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *