Huhtikuu 2017 kuvina

Terveisiä taas täältä ruudun toiselta puolelta. Huhtikuun kuvapostaus meinasi venähtää vähän pitkäksi, kun olin kuun alussa liian kiireinen (ja laiska) ja nyt alkoi koulun deadlinet hengittää niskaan. Päätin kuitenkin hyödyntää tämän illan, jotta saan postauksen ulos ennen toukokuuta…

Huhtikuu meni meillä aika normaaliin tapaan. Ulkoilukeleissä ei ollut kehumista, mutta oikealla varustuksella niistäkin selvittiin. Huhtikuussa ehdittiin juhlimaan sekä vappua että pääsiäistä, joista molemmat sujuivat rauhalliseen malliin kotosalla. Myös yksi päivystysreissu mahtui mukaan, kun minimies päätti ilmeisesti kompastua jalkoihinsa roskienvientireissulla ja sai tyylikkäästi puoli naamaansa ruvelle. Onneksi tällä kertaa vältyttiin edes tikeiltä!

Kouluhommat ovat edenneet omalla painollaan, ei tosin ihan niin reipasta tahtia kun olisin alunperin toivonut. Siinä päästään muuten jännästi sellaiseen kierteeseen, että kun yrität ottaa rennosti ja huolehtia välillä itsestäkin, niin seuraavaksi huomaat stressaavasi tekemättömistä töistä ja lähenevistä deadlineista…

Mutta sen pidemmittä puheitta sukelletaan nyt huhtikuun kuvien maailmaan.

Parkkitalon hississä alkaa tulemaan kohta painoraja vastaan, kun sinne tungetaan ihan mitä vaan ja niin paljon kun vaan mahtuu. Ihme juttu että koko härveli vielä toimii!

Talvisista keleistä huolimatta puistossakin käytiin leikkimässä. Viikonloppuaamujen parasta viihdettä.

Meille tuli testiin uusi SodaStream Power, jonka johdosta kuplavettä tuli kulutettua ihan urakalla.

Laiskan äidin virpomisoksa koostuu kaapin pohjalta löydetyistä höyhenistä ja paketointinarusta. Onneksi niitä ei vielä tänä vuonna tarvinnut viedä kotia pidemmälle.

Pääsiäiseen kuului myös virpojille tarkoitetut herkut, jotka tuli taas vaihteeksi vedettyä omaan nassuun ainoastaan yhden virpojan käytyä ovella.

Myös koulutehtävien teko kuului ainakin näennäisesti huhtikuun iltoihin…

Pistäydyin minityypin ja työkaverini sekä hänen poikansa kanssa lapsimessuilla. Pojille riitti siellä puuhasteltavaa ja itsekin sain pikkumiehelle kesävetimet jotka kevensivät lompakkoa yhteensä vain kympin!

Perfektionistin mieli on äärirajoilla, kun lapsi auttaa laittamaan pyykkiä. Ja osasin muuten pitää niistä näppini erossa…

Tein pitkästä aikaa sämpylöitä ja vappua varten oli simahommia. Nams.

Minimies ei tykännyt yhtään Liberokerhosta tilatusta siilipuvusta. Buu. Supermiespuku pääsi päiväkodin naamiaisiin aurinkolaseilla varustettuna.

Vappuna koristeltiin ilmapalloilla ja serpentiinillä, jotka muuten roikkuu vieläkin ikkunassa. Kestäisköhän ne ensi vappuun? Lisäksi minimies sai itse valita oman vappupallon, joka oli tyyppiä itseäänkin suurempi Blaze-pallo.

Kun pikkumies oli saatu nukkumaan, niin siipan kanssa pistettiin pöytä koreaksi ja nautittiin tortilloja cavan kera elokuvaa katsellen.

Siinäpä meidän huhtikuu olikin. Toivotaan, että toukokuun kuvapostaukseen ei menisi ihan näin pitkää aikaa! Yritän myös saada muutakin sisältöä aikaan vielä tulevaisuudessa, mutta siinä menee varmaan kesään asti näillä kiireillä.

Palaillaan taas muutaman viikon päästä kuvien merkeissä, nauttikaahan nyt näistä vihdoin saapuneista kevätkeleistä! <3

Continue Reading

Maaliskuu 2017 kuvina

Edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt jo tovi, sillä samat vanhat tekosyyt ovat jarruttaneet bloggaamista. Kiire, väsymys ja saamattomuus vaivaavat siis edelleen, eikä edes tuo ajoittain taivaalla pilkahdellut aurinko ole siihen vielä tarjonnut helpotusta. Toivon kuitenkin että vähintään nuo kaksi jälkimmäistä helpottuvat hieman sitä mukaa kun päivät pitenevät ja aurinko antaa ihan omanlaistaan energiaa.

Maaliskuussa ei varsinaisesti tapahtunut mitään uutta ja ihmeellistä, paitsi että suuntasin lenkkipoluille taas pitkästä aikaa. Kouluasioiden tiimoilta olisi voinut tapahtua paljon enemmänkin, mutta jostain syystä on ollut todella vaikeaa tarttua tuumasta toimeen – eikä pelkästään kouluasioissa. Kaikki aika ei ole silti mennyt ihan hukkaan, sillä opon kanssa keskustellessa päädyttiin siihen lopputulokseen että opinnäytetyön tekeminen alkaa olemaan kohta ajankohtaista, eikä valmistuminen ole ihan niin kaukana kuin olin alunperin ajatellut. Ajatus tuntuu jotenkin utopistiselta sillä olin itse ajatellut roikkuvani tuolla koulussa vielä opinto-oikeuteni viimeisiin hetkiin asti.

Siinä taisi olla tiivistetysti ne tärkeimmät uutiset tältä erää, seuraavaksi kurkataan minkälainen kuvasaalis jäi maaliskuun osalta haaviin. 🙂

Tein ensimmäistä kertaa porkkana-bataattisosekeittoa, ja oli muuten hyvää. Miesväki ei ollut asiasta ihan samaa mieltä, joten kovin usein ei tätä herkkua taideta valmistaa jatkossa.

Fetalla viimeistelty kanapastasalaatti sopan sijaan kelpaa muillekin, ja on yksi meidän perheen lempparisalaateista. Kun pasta on vielä täysjyväpastaa, niin tästä saa aika ruokaisan salaatin! Minimies poimi luonnollisesti joukosta pastan, fetan ja kanan ja jätti vihannekset lautaselle.

Ystävyys alkaa jo ihan pienenä, sillä jo monta kertaa ulkoillessa minityyppi on marssinut suoraan samanikäisen naapurintytön kotiovelle ja huhuillut tyttöä leikkimään. <3

Auto on tällä hetkellä ihan superkiinnostava paikka, siellä voisi viettää aikaa vaikka millä mitalla – missä tilassa hyvänsä.

Ps. Maaliskuussa taisi olla aika märkää, kun melkeen kaikissa kuvissa oli kuravaatteet päällä…

Uusia hankintoja oli isojen poikien sänky Ikean ihanilla lakanoilla varustettuna, sekä kirpparilta löytyneet 5 euron Niket jolla kelpaa tallustella kevään kuivemmilla keleillä.

Kun taapero saa puhelimen kouraansa ja ottaa selfien, niin tässä lopputulos. Miten näiden nassikoiden viihdyttäminen junamatkalla on aina vaan vaikeampaa?!

Aamukahvit on olleet taas suuressa roolissa, sillä täällä on taas jo muutaman viikon ajan herätty jossakin kello 4.00 – 5.00 välissä. Tämä on täydellinen deja vú viime kesälomaan…

Äitikin tarvitsee välillä vähän hemmottelua, kuten viikonloppujen iltadrinkki ja perjantain saunailta ihan yksikseen, oluen kera.

Food, food and more food. Aamupuuro sai ihan erityisherkkuja tuoreista vadelmista ja iltapalaksi maistuu edelleen parhaiten avokadoruisleipä.

Juoksulenkit ovat pikkuhiljaa taas palailemassa osaksi arkirutiineja. En edes muistanut kuinka hyvältä se tuntuu! Nyt vielä odottelen hieman valoisampia iltoja, niin on mukavampaa juoksennella vähän pidemmälläkin.

Näihin kuviin ja tunnelmiin jäädään tällä erää. Aurinkoista ja ihanaa huhtikuuta kaikille! 🙂

Continue Reading

Helmikuu 2017 kuvina

Vuoden lyhyin kuukausi on nyt takana päin. Maaliskuu antaa kivasti jo toivoa keväästä, vaikka juuri tällä hetkellä ulkona oleva räntäsade ei kovasti mieltä ylennä. Päivät on kuitenkin jo niin pitkiä, ettei töistä tarvitse tulla kotiin enää pimeässä – kuinka ihanaa!

Helmikuussa vietin pojan kanssa viikon talviloman, tein töitä ja opiskelin. Ja koska tekemistä ei ollut vielä tarpeeksi, niin päätin myös työntää lusikkani soppaan puolison teknologiasivuston osalta. Hulluutta? Ehkä. Toisaalta tuo kyseinen sivusto tarjoaa viestintäopiskelijalle melkoiset mahdollisuudet oppia ja kehittyä, ja jos hyvin käy niin voin jopa rakentaa opinnäytetyöni kaiken tämän ympärille – mahtavaa! Plussana vielä yhteinen ”harrastus” tuon toisen puoliskon kanssa.

Siinäpä oli kuulumiset lyhyesti, nyt on aika kurkistaa minkälaisia kuvia sain aikaan helmikuun osalta. 🙂

Laskiaispullat oli ihan must have -herkku, jolla herkuteltiin kahtena viikonloppuna. Minityypille maistui pullasta vain kerma ja hillo.

Jatkuvan sairastelun seurauksena inspiroiduin tekemään pitkästä aikaa smoothien pakastimen antimista. Smoothie sisälsi ananasta, banaania, karhunvadelmaa, tyrniä ja trooppista sekamehua. Ei yhtään hullumpi!

Loman aikana kelit suosivat ja tuli vietettyä paljon aikaa ulkona. Suureksi harmiksi jouduin myös putsaamaan kahtena peräkkäisenä aamuna koirankakat pikkumiehen kengänpohjista, ja kolmantena päivänä vielä omistani. Siitä johtuen nyt on ihan pakko pyytää keräämään ne p*rkeleen kakat pois sieltä jalkakäytäviltä ja teiden varsilta! #koirankakkaraivo

”Lue pari kurssilistassa olevaa kirjaa ja tee niistä lyhyt kirja-arvostelu.” Helppoa, ajattelin! Mutta miksi ne kaikki kirjat on niin paksuja!? Tämä on edelleen to do -listalla.

Opettelin myös syksyllä käydyn Sisäisen laskennan -kurssin asiat taas uusiksi, sillä tentti vierähti aika kauas itse kurssista. Vielä samana päivänä ennen tenttiä olin ihan varma siitä etten pääse läpi koko tentistä, mutta kummasti sitä tekstiä tuli kuitenkin paperiin sillä H-hetkellä.

Välillä meilläkin osataan ottaa rennosti. Otettais vielä rennommin, jos toi kirja olisi jokin muu kuin koulukirja. 😉

Saimme mieheni veljeltä jouluna lahjaksi erilaisia erikoisoluita, jotka pistimme yksi kerrallaan testiin Netflix-iltojen ohessa.

Poika oli rakentanut omatekoiset portaat, jotta pääsisi kiipeämään sänkyyn. Olen melko varma että suoritus epäonnistui (ilman haavereita), mutta mm. tuosta johtuen meille saapuu tavallinen sänky piakkoin – jaiks!

Näköjään VAIN YHDEN talouspaperipalasen hakeminen voi osoittautua taaperolle vähän haasteelliseksi…

Lomalla kävimme vierailemassa Helsingin Kaupunginmuseon Lasten kaupungissa, josta voit lukea lisää täältä.

Näissä tunnelmissa jatkamme kohti uusia seikkailuja! Aurinkoista maaliskuun alkua kaikille. 🙂 <3

Continue Reading

Menovinkki lapsiperheille

Monen muun pääkaupunkiseutulaisen tavoin vietän tällä viikolla talvilomaa. Halusin keksiä jotain vähän erilaista puuhaa pojan kanssa, joten aloin tutkiskelemaan Helsingin kulttuuri- ja tapahtumatarjontaa. Bongasin netistä Helsingin Kaupunginmuseon Lasten kaupungin, jossa kävimme tänään.

Museo sijaitsee Senaatintorin laidalla, ja sinne on vapaa pääsy. Helpot liikenneyhteydet sekä maksuton sisäänpääsy toimivat ainakin itselleni hyvänä houkuttimena. Museon ideana on se, että siellä kaikkeen saa koskea. Historiaa opitaan leikkimällä ja tavaroita tutkimalla, joten se on mielenkiintoinen paikka myös näille pienille, jotka haluaisi kokeilla kaikkia vempeleitä.

Pelkäsin aluksi että vastassa on järkyttävä tungos ja liikaa meteliä, mutta lomaviikosta huolimatta museossa oli riittävästi tilaa liikkua ja suhteellisen rauhallista. En tiedä vaikuttiko tähän todella hienot ulkoilukelit vai sopiva ajankohta päivästä (klo 15-16), mutta en ainakaan valita.

Museosta löytyi mm. laiva jonka ruoria pääsi kääntelemään, hevoskärryt, muutama erilainen leikkinurkkaus ja sitten meidän suosikkihuoneeksi selkeästi noussut Mummola. Huoneeseen mentiin kuten tavalliseen kerrostaloasuntoon, ja se oli tehty täysin vanhanaikaisen mummolan tyyliin. Mummolasta löytyi esimerkiksi mustavalkotelkkari, C-kasettisoitin, pyöritettävä puhelin yms. tavaroita, jotka upposivat hyvin retrotyyliseen sisustukseen.

Kaikki pelot vilkkaan ja uteliaan kaksivuotiaan kanssa kaksin liikkumiseen osoittautuivat Lasten kaupungissa turhiksi, sillä siellä sai pieni tosiaan viilettää kaikessa rauhassa ja tutkia löytämiään tavaroita. Poika tuntui myös tykkäävän paikasta kovasti, vaikka osa huoneista olikin vähän vanhempien lasten makuun.

Ainoa miinus pitää antaa alakerrassa olevan kahvilan tarjonnasta, joka oli suunnattu suurimmaksi osaksi aikuisille. Kahvila oli varusteltu erilaisilla kakkupaloilla ja piirakoilla, jos oikein näin niin aina viinipulloja myöten. Pienimmille lapsille sopivaa purtavaa löytyi todella vähän, joten päädyin ostamaan nälkäiselle pikkusankarille yhden keksin ja pillimehun.

Jos et ole Lasten Kaupungissa vielä käynyt, niin suosittelen piipahtamaan! Lisätietoja löytyy Helsingin Kaupunginmuseon nettisivuilta.

Aurinkoista talvilomaviikon jatkoa kaikille lomalaisille! 🙂

Continue Reading

2-vuotiaan elämää

Tammikuussa meillä vietettiin pikkumiehen 2v-synttäreitä. On ollut aika huikeaa nähdä miten paljon pieni ihminen voi kahdessa vuodessa kehittyä.

Vielä ensimmäiseen ikävuoteen asti tuo minimies oli todella rauhallista sorttia. Kävelemään lähdettiin vasta viime juhannuksen tienoilla, mutta sen jälkeen ei ole vauhti pysähtynyt lainkaan! Oikeastaan vasta nyt alkaa tuo pieni herra olemaan juurikin sellainen, kun olin kuvitellut hänestä tulevankin – vilkas ja iloinen pieni poika, jolla on aina pilke silmäkulmassa.

2 vuotta on samalla hieno ja todella raivostuttava ikä. Tässä vaiheessa ainakin meillä on opittu jo hurjan paljon sanoja ja lauseita, ja juttua tulee ihan taukoamatta. Jatkuvasti on vauhti päällä ja akrobaattisia taitoja pitää testailla milloin missäkin – usein huonolla menestyksellä.

Taapero haluaisi usein auttaa ja tehdä asiat itse, mutta melko alkeellisilla taidoilla vaikkapa murojen kaataminen kuppiin voi olla melko fiasko. Sitäkin on kokeiltu… Vaikka eihän sitä opi jos ei harjoittele, eikö niin?

Rattaissa istuminen on tylsää ja välillä sinne joudutaan menemään raivareiden kera, jos on kiire tai äitiä ei miellytä pikkuherran reittivalinnat. Myöskään kaupan kärryissä ei olisi enää yhtään kiva istua, paitsi niissä järkyttävissä autokärryissä mihin epätoivon hetkellä poikani kerran laitoin. Sen jälkeen niiden perään on alettu vinkumaan jo autossa matkalla kauppaan ”AUTOKÄRRYT, AUTOKÄRRYT – ON VAPAANA – AUTOKÄRRYT”. Niissä on vaan rasittavan pieni säilytystila jonka lisäksi ne on järkyttävän pitkät ja hankalat työntää. Odotan innolla sitä vaihetta kun lapsi suostuu joko laiskuuttaan istumaan niissä kärryissä tai kulkee mukana vetämättä hyllyistä kaikkea mihin ylettää.

Ruokaillessa syöttötuoli on jo vaihdettu juniorituoliin, ja lusikan lisäksi käyttöön on otettu haarukka. Yritin aluksi tarjota pojalle muovisia haarukoita, mutta nekään ei enää kelpaa. Essu ja ruokalappu on myös ihan vauvoille, eikä niitä saa puettua päälle aiheuttamatta ihan järkyttävää taistelua.

Päiväkodissa on kuulemma pinnasänky vaihtunut tavalliseen sänkyyn, ja odotan kauhulla sitä kun se joudutaan vaihtamaan meilläkin. Tällä hetkellä se on ainoa paikka missä se pysyy paikallaan! Olin ajatellut pitää pinnasänkyä niin kauan kun mahdollista, mutta kai se pitää vaan kohta vaihtaa. Onni on, ettei sieltä olla yritetty vielä kiivetä pois. Vielä. Mahtaako pikkumies pysyä tavallisessa sängyssään vai tuleeko sieltä aina pois uudelleen ja uudelleen? Jännityksellä jäämme odottamaan…

Edellä mainittujen lisäksi ei pidä unohtaa täysin puskista tulevia itkupotkuraivareita tai sitä kun ensin pyydetään jotain eikä sitten halutakaan, ja siitäkin pitää tehdä iso numero. ”BANAANIA! EI HALUU BANAANIA! BANAANIA!” Kaikki tämä koiran tunteikkaan ulvonnan säestämänä.

Raivareita tai ei – en silti vaihtais tätä pikkumiestä mihinkään. <3

Minkälaisia kokemuksia teillä on kaksivuotiaista ja millaisilla keinoilla niistä on selvitty? Kertokaa omat kokemukset kommentteihin!

Continue Reading

Lokakuu kuvina

Koko syksy on mennyt taas ihan hurjaa vauhtia, ja nyt loppuvuotta kohden meno vaan kiihtyy. Kalenteri täyttyy merkinnöistä vielä kiivaammin kuin vuoden aikana normaalisti, mutta onneksi meno taas rauhoittuu lähempänä joulua.

Tiesin jo etukäteen, että tästä loppuvuodesta tulee suhteellisen rankka. Olen onnekkaasti pystynyt opiskelemaan lähes täysin virtuaalisesti viimeiset 1,5 vuotta, mutta nyt kurssilistalle on kasaantunut kursseja joita ei ole mahdollisuutta suorittaa etänä. Otin tälle syksylle kaksi lähiopetuksena toteutettavaa kurssia, joten maanantaisin ja tiistaisin illat menevät koulussa. Onneksi näillä kursseilla on kuitenkin joitakin poikkeuksia, joten ihan joka viikolle ei välttämättä kouluiltaa osu ainakaan molemmille päiville.

Koulun lisäksi minun piti suorittaa töitä varten vartijakurssin toinen osuus, joka kesti puolitoista viikkoa. Voin vain sanoa, että onneksi pääsin eilen takaisin töihin. 😀

Mutta sitten itse asiaan: lokakuun kuvapostaukseen on kertynyt aika vähän kuvia, mutta eikös laatu korvaa määrän? 😉

kollaasi1

  1. Potalla on parasta istua suihku kädessä ja pleikkarin ohjain kädessä. Niin, ja tietty housut jalassa.
  2. Vartijakurssin voimankäyttökoulutuksen jälkeen oli paikat vähän hellänä ja ranteet mustelmilla.

kollaasi2

  1. Avokadoleivät on edelleen ehkä parasta ikinä. Harmittaa, että kuvan leivät onnistuin pilaamaan sitruuna-sormisuolalla ja pippurilla. Never again.
  2. Lokakuussa käytiin viikonloppuisin metsäretkillä. <3

kollaasi3

  1. Minimies sai ensimmäisen korvatulehduksen, joka meni onneksi aika helposti ohi. Kuvassa selviytymispakkaus. 🙂
  2. Pieni korvapotilas sammui kesken leikin lattialle – Kuomat jalassa. <3

kollaasi4

  1. …kun taapero löysi käyttöohjelaatikon.
  2. Pikkumies löysi myös vaatekaapin perälle jemmatut sukset, ja olisi ollut kovasti lähdössä jo hiihtelemään.

kollaasi5

  1. Sain mieheltäni perinteisen synttärilahjan, eli lahjakortin alusvaateliikkeeseen. Ihan vaan pari viikkoa ajoissa, sillä synttärit ovat vasta 9.11. 😀
  2. Taapero päätti kurottaa itselleen hedelmävadilta banaania, ja kuinkas sitten kävikään. Hyvästi Pentik.
  3. Se fiilis, kun illalla ei jaksa tehdä yhtään mitään. Näitä iltoja on ollut nyt viimeaikoina aika paljon.

Siinä oli taas pikainen kooste lokakuun tunnelmista, ei siis mitään kovin uutta ja ihmeellistä. 😉

Talvea kohti mennään – muistetaanhan pukeutua lämpimästi ja näkyä pimeällä!

Continue Reading

Taaperon iltapuuhat

Tuota maagista kahden vuoden ikää lähestyessä alkaa huomata lapsessa taas uusia hassuja piirteitä. Esimerkiksi iltapuuhista on tullut meillä varsinainen sirkus, ainakin verrattuna parin kuukauden takaiseen aikaan. Ajattelin tiivistää teille esimerkin meidän tyypillisestä illasta, veikkaan että kuulostaa monelle hyvinkin tutulta. 🙂

Iltapala-aikaan pikkumies lähtee yleensä pakoon, ellen saa houkuteltua jollain todella hyvällä iltapalalla. Tällainen on kuitenkin harvinaista, sillä yleensä se mikä on kelvannut eilen, ei kelpaakaan enää tänään. Tämä on asettanut myös hieman päänvaivaa kaupassa, sillä olen yrittänyt tähän asti pysyä vielä aika terveellisellä tiellä. Nyt on ollut kuitenkin pakko ottaa kovat keinot käyttöön ja kokeilla vähän sokerisempiakin juttuja, kuten mehukeittoja, viilejä ja jugurtteja, mutta ne on yleensä jääneet yhden illan jutuiksi.

20161019_191657

Useimmiten meidän iltapalat on koostuneet TALK-muroista, sillä puuro ei ole kelvannut kotona enää aikoihin. Murojen lisäksi olen saattanut tarjota hedelmiä, mutta niistäkin on suurin osa yleensä lentänyt lattialle. Tällä hetkellä lähes ainoa takuuvarma hedelmä on banaani, jonka syömistä piti jossain vaiheessa jopa vähän rajoittaa.

Seuraavan kerran juostaan pakoon yleensä siinä vaiheessa, kun pitäisi alkaa pukemaan yökkäreitä päälle ja pesemään hampaita. Tämä juoksentelu tapahtuu yleensä ihan hyvällä mielellä, joten se on yleensä lähinnä huvittavaa kun pieni nakupelle juoksee ympäri kämppää kikatellen. Ainakaan vielä ei yleensä vedetä raivareita kun käyn noutamassa pojan takaisin iltatoimien pariin.

Kun yökkärit on puettu ja hampaat pesty, poika usein kiipeää huoneensa nojatuoliin ja sanoo ”SATU”. Meidän satuhetket on kaikkea muuta paitsi idyllisen rauhallisia tarinatuokioita, sillä yleensä se päättyy siihen että poika alkaa touhuamaan kesken lukemisen omiansa tai alkaa selailemaan kirjaa omin päin – jolloin sitä on tietenkin vähän hankalaa enää lukea.

20161019_183101

Unilaulua on useimmiten vaikea laulaa pidättelemättä naurua, kun tyyppi hoilaa täysillä omia laulujaan sekalaisilla sanoilla ja sävelillä. Yleensä kesken lauleskelun aletaan yhtäkkiä huutaa vettä tai ”palaa” (=välipalaa eli pussisosetta), eikä huuto lakkaa ennen kuin herra saa haluamansa.

Vielä juuri ennen nukahtamista hoetaan satunnaisia sanoja yhteen pötköön. Yleensä ne liittyvät jotenkin päivän tapahtumiin, mutta välillä ovat vain ihan satunnaisia sanoja tyyliin ”iskä-äiti-moottori-iskä-moottori-kaivuri” .

Hetken päästä kuuluukin vain tasaista tuhinaa.

Kyllä pienen pojan elämä on niin hassua. <3

Continue Reading

Syyskuu kuvina

Hyvää lokakuun puoliväliä! Syyskuusta on vierähtänyt jo näppärästi kaksi viikkoa, mutta koska ollaan VASTA seuraavan kuun puolivälissä, ajattelin ettei vielä ole liian myöhäistä koostaa syyskuun kuvapostausta. 😉

Syy hitaaseen postaustahtiin ja todella heikkoon sisältöön on edelleenkin kiire ja väsymys. Koulutehtäviä riittäisi jonoksi asti, mutta monena iltana olen niin väsynyt että teen nekin vasta sitten kun deadlinet hengittää jo niskaan.

Viimeiset pari viikkoa meillä on koko perhe sairastellut enemmän tai vähemmän, joista viimeisimpänä pojan korvatulehdus ja nyt sitten meikäläisen flunssa. Jes.

Ensi viikon illat oli tarkoitus viettää koulussa intensiiviviikolla, projektijohtamisen kurssilla. Nyt on kuitenkin sairastelu ja muut kiireet vieneet veronsa ja päätin jättäytyä pois kurssilta. Harmi sinänsä, sillä siinä olisi saanut viikossa yhden kurssin kokonaan suoritettua!

Siinä oli lyhyesti meidän kuulumiset, ei varsinaisesti mitään uutta. 😀

Huomasin, että syyskuun osalta oli kertynyt tosi vähän kuvia. Varmaankin edellä mainitut syyt ovat vaikuttaneet asiaan jonkun verran, mutta sain kuitenkin muutaman kuvan raavittua kasaan.

kollaasi1

  1. Jostain takavasemmalta yhtäkkiä alkanut uhmaikä koettelee välillä pienen pojan hermoja. Lattialle heittäydytään huutamaan välillä milloin mistäkin syystä.
  2. Huomasin yhtenä päivänä, että pannunalusiin oli purtu koloja. Nyt niitä on vielä lisääkin… Raukka ei saa ruokaa?
  3. Yksi sunnuntaipäivä vierähti Haltialan tilalla katselemassa elukoita. Kanat olivat kovin juttu heti traktoreiden jälkeen. Oli muuten lämmintä!
  4. Käytiin Verkkokauppa.comissa pyörähtämässä, ja samalla tutkittiin kattotasanteella olevaa hävittäjää.

kollaasi2

  1. Erään taloyhtiön edustalta löytyvä tuulimylly on ollut viimeaikoina meidän ykköskohde, kun ollaan käyty lenkillä anopin kanssa. ”MYLLY!” kuuluu pienen pojan suusta aina kun tuulimylly on näkyvissä.
  2. Tein pitkästä aikaa ”apinaevästä” eli myslipatukoita, kun tuolle pikkumiehelle on välillä vaikea keksiä tarjottavaa. Eivät kelvanneet nekään…
  3. Syyskuussa vietettiin monta viikonloppuaamua lenkin päätteeksi koirapuistossa.
  4. Eräänä iltana karvainen lapsi joutui harjattavaksi. Tässä saldo toisesta kankusta. Toista kankkua ei enää antanut harjata… Karvanlähtöaika. <3

kollaasi3

1. & 2. Imuri on pienen pojan paras ystävä. Odottelen sitä päivää, kun sitä oikeasti osataan käyttää. 😉

3. & 4. Anoppi oli käynyt poimimassa puolukoita! Onnekkaana sain siitä kokonaisen ämpärillisen, josta tein mm. muffinseja. Suureksi yllätykseksi muffinsit menivät kaupaksi myös miesväelle.

Siinä oli taas kuulumisia kuluneen kuukauden ajalta. Palailemme asiaan viimeistään kuukauden päästä! Toivotaan, että arki tästä taas tasaantuu ja ehdin palailemaan myös blogin ääreen hieman tiiviimmin.

Nyt kääriydytään vilttiin ja nautitaan kynttilöistä ja pimeistä illoista, tunnelmallista lokakuun jatkoa! <3

Continue Reading

Vinkkejä ja muistilista päiväkodin aloitukseen

Kesä alkaa olemaan loppusuoralla, ja kohta koittaa paluu sorvin ääreen. Vaikka lomaa on vielä reilu viikko jäljellä, on arjen aloitus pyörinyt jo paljon mielessä, lähinnä tuon pienen päiväkotilaisen suhteen.

Jos teillä palaillaan kesälomilta takaisin päiväkotiin tai kenties vasta aloitellaan päiväkotiarkea, kokosin tähän vinkkejä ja muistilistaa siitä mitä kaikkea kannattaa huomioida. 🙂

  • Syysvaatteet. Näillä keleillä tuskin tarvitsee muistuttaa, että ilmat kylmenevät kovaa vauhtia ja kohta on tarvetta välikausihaalareille ja muille syysvaatteille. Muista siis hommata välikausihaalari ajoissa, tai tarkistaa että kaapista löytyy sopivan kokoinen!
  • Kuravaatteet. Tämä on täysin makuasia, mutta itse olen varannut kahdet kuravaatteet, jotta niitä ei tarvitsisi roudata päiväkodin ja kodin välillä. Tarkista myös että mahdollisesti kaapissa olleet vielä mahtuvat päälle!
  • Nimikointi. Muista nimikoida kaikki vaatteet. Itse teen sen vielä vanhanaikaisesti kynällä, mutta kuulemma sellaiset tarrat ovat myös tosi käteviä.
  • Housujen jalkalenksut. Jos harrastat vaatteiden kierrätystä, kuten minä, kannattaa tarkistaa että ulko- ja kurahousujen jalkalenksut ovat vielä tallessa ja kunnolliset. Valmis ”reikäkuminauha” on kätevä, jos lahkeista löytyy napit jo valmiiksi!
  • Vaihtovaatteet. Meillä on ollut tapana pitää tarhassa 3x jokaista vaatetta vaihtovaatteena. Helppo tapa varmistaa että vaihtovaatteet aina löytyy, on pakata saman tien pyykkiin tulleiden tilalle tarhareppuun uudet.
  • Sisätossut. Näitä olen haalinut kaappiin jo ainakin pari kokoa eteenpäin, joten varmaan kevääseen asti pärjätään vaikka pieni kasvuspurtti tulisikin matkalla.
  • Vaipat ja Xylitol-pastillit. Muista ostaa valmiiksi paketti vaippoja ja Xylitol-pastilleja, ja muista nimikoida myös nekin!

Siinä oli varmaan useimmat mielessä pyörineet asiat, mitähän kaikkea vielä unohtui!?

Toivotaan, että elokuun lopulle riittäisi vielä muitakin kun sadekelejä. Meikäläinen jatkaa lomatunnelmissa vielä hetken, mutta toivotan kaikille arjen ahertajille tsemppiä syksyn alkuun! 🙂

 

Continue Reading

Hyvästi, tutti!

Nyt on kulunut viikko siitä, kun päätin ottaa pojalta tutit pois käytöstä. Meillä ei ole tutteja syöty päivisin oikeastaan koskaan, vaan se on ollut aina vain nukkumiskäytössä. Ajattelin että tuo vieroittaminen sujuisi varmaan helpommin, mitä aikaisemmassa vaiheessa sen tekee, joten päätin että nyt olisi hyvä hetki.

Halusin toteuttaa tämän tutista erkaantumisen lomani aikana muutamastakin eri syystä. Olin varautunut siihen, että nukkuminen tai vähintäänkin nukkumaan meneminen olisi levotonta ja öistä saattaisi tulla katkonaisempia jos lapsi ei herätessään osaisikaan nukahtaa kunnolla ilman tuttia. Ajattelin myös että lapsen on helpompi opetella päiväunilla nukahtamaan ilman tuttia, kun vieressä ei ole niitä päiväkodin muita lapsia tutti suussa. Tutin ehtii myös ehkä ”unohtaa” tässä muutaman lomaviikon aikana, jotka meillä on vielä edessä, joten ehkä se tutin kaipuu ei tule siellä päiväkodissakaan enää takaisin.

20160811_192242

Ensimmäisenä iltana pojan nukuttamiseen meni noin puoli tuntia, joka on siis huomattavasti enemmän aikaa kuin aikaisemmin. Yleensä nukkumaan mennessä on riittänyt että olen laulanut unilaulun, ja poika on jäänyt tutti suussa sänkyynsä nukahtamaan kun poistun huoneesta. Tällä kertaa sängyssä riekuttiin koko laulun ajan pystyssä, ja höpöteltiin niitä näitä. Lopulta poika höpötteli itsensä uneen sen kummemmin tuttia huutelematta. Seuraavat illat ovat toistaneet aika pitkälti samaa kaavaa, toisinaan on mennyt hieman pidempään ja toisinaan tuo nukahtaminen on ollut nopeampaa. Poika ei kuitenkaan yleensä malta jäädä nukahtamaan itsekseen, vaan minun täytyy jäädä huoneeseen kunnes hän nukahtaa.

Yöt ovat menneet todella vaihtelevasti. Meitä on kiusannut todennäköisesti tuloillaan olevat poskihampaat ja mahdollisesti siihen liittynyt kuume ja yleinen ärtyneisyys. Ajankohta ei siis ehkä sittenkään ollut paras mahdollinen tähän projektiin, mutta mistäpä sitä olisi voinut tietää! Kaksi yötä meillä meni ihan muutaman tunnin yöunilla, jatkuvasti heräillen ja uudelleen nukahtamisessa kesti pitkään. Päätin aina aamuyöllä siirtyä pojan viereen lattialle nukkumaan, kun en jaksanut seistä sängyn vieressä tai raahautua jatkuvasti ylös omasta sängystä. Nyt pari viime yötä täällä ollaan taas jälleen nukuttu, vain kerran on yöllä herätty ja silloin on nukahdettu suhteellisen nopeasti uudelleen.

Tuttia ei olla kertaakaan huudeltu, ja juhlallisesti kaikessa hiljaisuudessa heitin ne tänään roskikseen. Julistan vieroitusprojektin päättyneeksi, JES!

Nyt vielä odotellaan johtuuko tuo päivisin tapahtuva kiukuttelu ja huutaminen niistä hampaista vai nostaako sieltä alkava uhmaikä päätänsä. 😉

Minkä ikäisenä teillä vieroitettiin tutista ja minkälainen prosessi siitä seurasi? Menikö se helposti vaiko kenties vaikeimman kautta? Kertokaa kokemuksia!

 

Continue Reading