Naisten Kymppi 2016

Osallistuin eilen ensimmäistä kertaa Naisten kymppi –juoksutapahtumaan. Olen jo useita vuosia mielinyt päästä osallistumaan kyseiseen tapahtumaan, mutta olen aina havahtunut siihen liian myöhään tai sitten en ole kustannussyistä viitsinyt osallistua. Tällä kertaa kävi kuitenkin niin hyvä tuuri, että työnantajani kustansi kaikille halukkaille osallistumisen.

Juoksutreenit ennen tapahtumaa jäi aika vähiin, muun muassa kaksi viikkoa kestäneen flunssan ja poskiontelontulehduksen takia. En myöskään ehtinyt juosta kertaakaan täyttä kymppiä, sillä reittien suunnittelu on todella hankalaa kun ei osaa arvioida etäisyyksiä! Ja joo, tiedän kyllä että karttasovelluksissa on mahdollista piirtää reitti, jolloin se näyttää reitin pituuden, mutta enhän minä sellaisia jaksanut käyttää…

IMG_20160519_204001

Täyden kympin juokseminen tuntui alun perin paljon kovemmalta haasteelta kuin se sitten lopulta olikaan. Varmuuden vuoksi ilmoittauduin kuitenkin sellaiseen ryhmään, missä oli sallittua reitin aikana myös tarvittaessa kävellä, jos vaikka kunto loppuisi kesken. Lopulta juoksin reitin ihan kivuttomasti lähes tavoiteaikaani, 1 tunti ja 5 minuuttia, jes!

Tapahtuma oli muuten tosi hyvin järjestetty, mutta muutamissa asioissa olisin nähnyt parantamisen varaa. ennen lähtöä oli järjestetty erilaisia jumppia, joita pystyi seuraamaan ja tekemään perässä koko kisa-alueella. Alue oli kuitenkin selkeästi ihan liian pieni koko sen ihmismassan jumppaamiseen, joten itse ainakin luovutin jo heti ensimmäisten liikkeiden jälkeen. Jos liikkeitä ei pysty tekemään kunnolla, niin miksi tehdä ollenkaan?

Lisäksi tänä vuonna juostiin ensimmäistä kertaa tällä kyseisellä reitillä, jossa lähtö tapahtui Baanan alkupäästä tunnelin kupeesta. En tiedä miten paha ruuhka tällaisten tapahtumien lähdössä on normaalisti, mutta tuntui että tuo lähtöpaikka olisi voinut olla hieman tilavammalla alueella. Nyt kesti todella kauan ennen kun pääsi kunnolla vauhtiin, kun joutui hidastelemaan siellä ihmismassan keskellä ohituspaikkojen puutteessa.

Tapahtumasta löytyi myös paljon hyviäkin juttuja, esimerkiksi reitti oli selkeästi merkitty ja täytyy kyllä antaa erityiskiitos siitä miten hyvin ruokajakelu oli maaliviivan jälkeen hoidettu. Olin kuvitellut, että joudun lenkin jälkeen jonottelemaan nälkäisten juoksijoiden keskellä osallistumismaksuun sisältyvää lounasta, mutta homma olikin järjestetty niin hyvin että kaikki hoitui kuin liukuhihnalla sen kummemmin pysähtelemättä tai jonottelematta, ihan loistavaa!

20160529_200704

Lenkin jälkeen ei ainakaan jäänyt nälkäiseksi, sillä tämmöinen tuotekassi oli lopulta kourassa. Toistaiseksi testasin vasta fetasalaatin ja granolan sekä Elovenan välipalakeksin. Kaksi ensimmäistä toimii, mutta välipalakeksi oli kuin olisi sahanpuruja syönyt – ei jatkoon.

Vaikka olenkin erinomaisen tyytyväinen omaan suoritukseeni, niin jostain syystä hommasta jäi vähän tyhjä olo. Jäin kaipaamaan sellaista oman itsensä ylittämisen tunnetta, joka tulee kun viimeisillä voimillasi ylität maaliviivan kovan uurastuksen jälkeen. Päätinkin asettaa itselleni uuden tavoitteen ja tähdätä ensi kesänä puolimaratonille, katsotaan miten siinä käy!

Aurinkoista viikkoa! 🙂

Continue Reading

Luuta ja nahkaa

Olen ollut jo pienen tovin kehoni kanssa pienessä kriisissä. Mietin ensin pitkään viitsinkö edes kirjoittaa aiheesta, mutta toisaalta tämä aihe koskee varmasti monia muitakin naisia, joten miksipä ei.

Raskausaikana ja oikeastaan jo ennen sitä aloin miettimään raskauden tuomia muutoksia kehoon ja henkisesti valmistautumaan siihen, ettei se olisi raskauden ja imetyksen jälkeen enää entisensä. Olin aivan varautunut siihen, että raskauden jälkeen minulla on vähintään muutama kilo ylimääräistä, tai edes sellainen pieni pömppömaha. Varauduin siihenkin, että imetyksen jälkeen rinnoista ei ole enää jäljellä kuin tyhjät pussit ja  vatsassa ja reisissä olisi raskausarpia.

Nyt on kulunut kohta vuosi ja neljä kuukautta synnytyksestä ja 5-6 kuukautta imetyksen lopettamisesta, eikä minusta ole enää mitään jäljellä. Tuntuu että kehoni on pelkkää luuta ja nahkaa, vain varjo entisestä. Ennen ihan hyvän rintavarustuksen tilalla on kaksi nahkarukkasta. Vaatteet eivät näytä päälläni hyvältä, ellen pue niitä kerroksittain ja kesävaatteissa kekkuloiminen ahdistaa. Ruokahaluni on edelleen tallella ja entisellään, mutta ilmeisesti kehoni vaan kuluttaa kaiken mitä syön ja ehkä vähän enemmänkin.

On ehkä helppoa sanoa se näin kokematta, mutta olisin ehkä ottanut mieluummin ne pari ylimääräistä kiloa. Muodokas on mielestäni kauniimpaa kuin olla täysin muodoton. Hyvänä puolena voin sanoa sen, että yhden yhtä raskausarpea en saanut, olkoon sillä nyt sitten mitään merkitystä tai ei.

Olen aina ollut hyvin pienikokoinen, mittaa alle 160cm ja paino ei ollut ennen raskautta noussut koskaan yli 43 kilon. En ole koskaan kärsinyt mistään syömishäiriöstä, vaan ilmeisesti minulla on vain hyvät geenit ja vilkas aineenvaihdunta, sillä pystyn syömään todella paljon saamatta yhtään lisäkiloja.

Tiedän, että tässä vaiheessa varmasti moni saattaa ajatella että olen pinnallinen, kun mietin ulkonäköä. Moni varmaan ajattelee myös, että kaikki kehon muutokset kuuluu raskauden jälkeiseen elämään oleellisena osana, eikä niitä pidä hävetä tai harmitella. Siinä olenkin osittain samaa mieltä, mutta toisaalta olen myös sitä mieltä että oman kehonsa kanssa pitää olla sinut ja kaikkien pitää voida hyvin omassa kropassaan.

Näiden ajatusten pohjalta ei varmaan auta muu kun alkaa liikkumaan niin, että kroppa pääsee kehittymään parempaan suuntaan, ja syödä vaan helkkaristi lisää. Lisätään se siis to do –listalle, ja kurkataan joskus myöhemmin onko saatu aikaan mitään tuloksia.

Jos muilla lukijoilla on ollut samankaltaisia ongelmia, ja varsinkin jos olette ne jollain tavalla jo ratkoneet, niin mielelläni kuulen niistä lisää! 🙂

Continue Reading

Elämää migreenin kanssa

Päätä särkee, väsyttää, oksettaa ja ties mitä vielä muuta. Kuulostaako tutulta? Olen itse kärsinyt migreenistä noin 15 vuotta, joten ajattelin hieman jakaa omia kokemuksiani aiheesta.

Migreeni on siitä hassu tauti, että sen oireet ja aiheuttajat voivat vaihdella hurjasti eri ihmisillä ja valitettavasti sama pätee myös migreenin lääkitykseen. Erilaisia hoitomuotoja on siis vain kokeiltava tapauskohtaisesti. Itsehän olen ravannut aiheesta usealla eri lääkärillä, jopa neurologilla, kun ei mikään hoitomuoto tuntunut auttavan.

Migreenin aiheuttajia voi olla monia; hormonaaliset syyt, epäsäännölliset elämäntavat, alkoholi, jumissa oleva niska-hartiaseutu, räpsyvät valot tai muu silmiin käyvä ärsyke yms. Myös suklaata ja joitakin muita ruoka-aineita on epäilty migreenin aiheuttajiksi.

Omalla kohdallani on todettu migreenin olevan pääsääntöisesti hormonaalista, joten se saattaa tulla pahimmillaan kahdesti kuussa, kun hormonitasot heittelevät (ovulaatio + kuukautiset). Tähän pystyy vaikuttamaan jonkun verran ehkäisypillerivalinnalla, sillä esimerkiksi minipillereissä ei pidetä sitä viikon taukoa kuten yhdistelmissä, jolloin hormonitasot eivät myöskään heittele niin paljon. Käsittääkseni minipillerit ovat myös muutenkin matalahormonisempia ja ainakin itselläni niistä on ollut apua.

Yleisimpänä oireena itselläni toispuoleinen päänsärky toisen silmän kohdalla, joka tuntuu lähinnä siltä kuin joku olisi tulossa silmästäni läpi poran kanssa. Sen lisäksi minulla on useimmiten pahoinvointia, mutta jos en joudu kovinkaan paljon liikkumaan niin oksennan harvoin. Tätä siivittää kova väsymys, josta usein pystyn jo aavistamaan migreenin olevan tulossa, sillä jostain syystä ennen migreeniä usein haukottelen poikkeuksellisen paljon. Mitään valoilmiöitä ja sahalaitoja ei omaan oirevalikoimaani kuulu, mutta silmät ovat valoherkät ja näkö on hieman sumea.

Tavallisimmin yksi migreenikohtaus voi kestää 1-3 päivää. Joskus migreeni on niin paha ettei pysty liikkumaan oksentamatta, tai tuntuu muuten vaan ihan järkyttävän pahalta olla pystyssä ja valoisassa huoneessa. Toisinaan oireet ovat sen verran lievät, että vaikka olo olisikin huono niin pystyn kuitenkin suoriutumaan työpäivästä ja muista arjen askareista. Se ei välttämättä ole mukavaa, mutta välillä ihan toteutettavissa. Sellaisen päivän jälkeen on tosin kyllä rikki vielä entistä enemmän.

20160211_195236

Olen itse aikanaan kokeillut kaikenlaisia lääkkeitä migreeninhoitoon, mutta en ole löytänyt varsinaisista migreenilääkkeistä itselläni toimivia. Joskus totesin että 800mg Burana toimii yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin 10 euroa / kappale maksava täsmälääke, joten jätin reseptilääkkeiden käytön kokonaan. Yhdessä vaiheessa söin täsmälääkkeen lisäksi vahvan kipulääkkeen, pahoinvointilääkkeen ja kofeiinitabletin. Kofeiinilla on tutkitusti myönteinen vaikutus migreenin hoidossa, joten lääkäri suositteli sisällyttämään sen lääkekombooni. Tämä oli vaihtelevasti toimiva yhdistelmä, muttei kuitenkaan niin toimiva, että olisin halunnut jatkaa näin suuren lääkemäärän syöttämistä kehooni, vaikka se olisikin ollut vain satunnaista. Huomasin myös toleranssini kipulääkkeille kasvavan, joka ei ollut sekään hyvä juttu.

Olen myös kuullut myönteistä palautetta akupunktiosta hoitomuotona, mutta vielä toistaiseksi se on jäänyt kokeilematta. Ehkä kokeilen sitäkin vielä joskus.

Tällä hetkellä itselleni parhaiten toimiva (silloin kun se toimii, ei läheskään aina) hoito on 800mg Buranaa, kofeiinia (nykyään yleensä kahvin muodossa, jos olo sallii sen juomisen), pimeä huone ja sänkyyn, jossa löytyy yleensä se yksi ainoa siedettävä asento. Sen lisäksi parhautta on laittaa kylmäpakkaus otsalle/silmille. Se ei välttämättä vauhdita paranemista, mutta helpottaa oloa kun kylmä turruttaa kipua. Pakkasesta löytyykin aina valmiina kaksi kylmäpakkausta, jotka voi vaihtaa päittäin kun toinen lämpenee.

Onko teillä kokemuksia samasta vaivasta ja mitkä on teidän superkeinot migreenin selättämiseen? Vinkkejä otetaan vastaan!

Aurinkoista loppuviikkoa, harmaudesta huolimatta! 🙂

Continue Reading

Arkimeikin TOP 5 -tuotteet

Äitiysloman aikana lakkasin meikkaamasta lähes kokonaan. Iski laiskuus, sillä enhän juuri liikkunut mihinkään ja vauva vei kaiken ajan muutenkin. Nyt kuitenkin viime kuukausien aikana on alkanut tuntumaan siltä, että voisi taas vähän skarpata tässä hommassa. Tulee itselle paljon parempi ja huolitellumpi olo, kun ei ole ihan suoraan sängystä nousseen näköinen. En ole koskaan meikannut kovinkaan vahvasti arkena, mutta kummasti se pienikin vaan tekee muutoksen.

Jossain vaiheessa mietiskelin ripsipidennyksiä, sillä ne olisi tällaiselle laiskalle laittajalle hyvä vaihtoehto. Oman käsitykseni mukaan ne ovat kuitenkin kalliita ja vähän työläitä huoltaa. Lisäksi olen kuullut tarinoita allergisista reaktioista ja siitä, kuinka omat ripset ovat tuossa operaatiossa lähes kituneet pois (ainakin väliaikaisesti, toivottavasti?). Eli ennen kun lompakkoni on paljon paksumpi ja olen varmistunut niiden turvallisuudesta, saavat ne jäädä laittamatta.

Tässäpä olisi oman meikkipussukkani TOP 5:

20151213_204307

1. Lumenen CC-voide. Tähän mennessä paras meikkivoide mitä olen käyttänyt. Levittyy hyvin ja peittää sopivasti ihon kirjavuuden, eikä kuitenkaan jätä sellaista tunkkaisen paksua kerrosta kasvoille. Sisältää myös aurinkosuojan, joten ei tarvitse kesällä erikseen suojata ellei meinaa viettää koko päivää auringossa.

20151213_204247

2. Lumenen peitevoide tummille silmänalusille. Ihan MUST HAVE –tuote väsyneille äideille ja muillekin, joilla silmänaluset ovat sellaista Addams Familyn Chester -tyyliä. Vaikkei muuta meikkiä laittaisi koko päivänä, niin CC-voide ja tämä yhdessä raikastaa ilmeen kummasti!

20151213_204433

3. Max Factorin kulmakynä. Koska en raaski tuhlata rahojani kulmien värjäämiseen, varsinkaan kun väri ei tunnu pysyvän paria viikkoa kauempaa, on kulmakynä kätevä vaihtoehto. Sillä saa myös hyvin piiloon mahdollisia koloja kulmista. Plussaa tulpassa olevasta harjasta, joka viimeistelee kulmat luonnolliseksi.

20151213_204447

4. Ripsientaivutin. En voisi kuvitellakkaan laittavani ripsiväriä ilman, että olisin ensin taivuttanut ripset. Lopputulos olisi varmaan mustat sälekaihtimet silmien edessä, sillä nämä luonnostaan alaviistoon taipuvat ripset eivät tunnu taipuvan muuten, oli ripsiväri itsessään muka kuinka kaartavaa tahansa.

20151213_204351

5. Max Factorin vedenkestävä ripsiväri. Tämä on itselleni uusi kokeilu, sillä ennen käyttämäni ripsivärin vedenkestävä versio hävisi ihan yhtäkkiä kauppojen valikoimista. Toistaiseksi olen ollut hyvin tyytyväinen tähän vaihtoehtoon, vaikkakin harjaosa voisi olla pienempi. Vedenkestävä ripsivärin pitää olla säänkestävyyden lisäksi siksi, etten ole vielä itse löytänyt vesiliukoista ripsiväriä joka pitäisi ripset taivutettuina vielä ripsivärin lisäämisen jälkeenkin.

Onko teillä jotain ehdottomia suosikkituotteita, mitä ilman ette pärjäisi? Myös kokemuksia noista ripsipidennyksistä olisi kiva kuulla!

Continue Reading

#LUMOHAASTE – 7 vinkkiä kaamoksen voittamiseen

Päätin vastata Lumoblogien heittämään marraskuun haasteeseen blogikirjoituksella, jossa jaetaan omat kaamoksesta selviytymisen vinkit. En itse juurikaan kaamosmasennuksesta kärsi, sillä jokaisessa vuodenajassa on omat ihanat juttunsa.

Listasin vinkit minkä avulla minä selviydyn syksystä:

1. Syö monipuolisesti. Vaikka lohturuoka ainakin itselle onkin se parhaalta maistuva ruoka kun on kylmää ja pimeää, niin raskas ruoka myös väsyttää. Tasapainota ruokaa kasviksilla ja syö lisäksi hedelmiä ja vihanneksia.

20151130_160614

2. Liiku. Aina ei raskaan päivän jälkeen (tai varsinkaan ennen sitä) tekisi mieli tehdä yhtään mitään, mutta liikunta pitää kuitenkin kropan terveenä ja antaa energiaa.

3. Ulkoile. Olit sitten hiekkalaatikolla tai kävelylenkillä, niin ulkoilu kannattaa aina. Pelkkä sisällä oleskelu alkaa ainakin itseäni ahdistaa ja väsyttää. Kun hankit hyvät ulkoiluvarusteet, niin ei haittaa vaikka sataisi kaatamalla. Jos varusteet on vielä hankkimatta, niin suosittelen ainakin goretex-kenkiä ja kuorivaatteita, jotka pitävät sateen ja tuulen loitolla. Kannattaa kytätä tarjouksia, niistä ei aina tarvitse maksaa itseään kipeäksi. (Kuvassa olevia vaatteita ei ole ihan tarkoituksella puhdistettu kuvaa varten, näitä on käytetty, ja se saa näkyä.)

20151130_195404

4. Valaise. Koristele piha tai parveke kauniiksi valoilla. Myös sisälle kannattaa laittaa tunnelmaa tuomaan koristevaloja ja/tai kynttilöitä. Itsehän laitan parvekkeelle valot jo heti lokakuun alussa, ettei pimeys pääse niskan päälle. Sisältä meillä löytyy tunnelmavaloja ympäri vuoden.

5. Nuku. Muista nukkua riittävästi, mutta ei kuitenkaan liikaa. Myös liika nukkuminen saa sinut entistä väsyneemmäksi. Meillä on onneksi pieni taapero pitämässä huolen, ettei unta tule ainakaan liikaa.

6. Nauti. Käperry sohva nurkkaan viltin alle lukemaan kirjaa tai katsomaan lempi sarjaasi. Kuppi kuumaa teetä tai glögiä kruunaa kokonaisuuden. Viikonloppuna voit heittäytyä hurjaksi ja ottaa vaikka lasillisen punkkua.

20151130_161032

…ja sitten viimeisimpänä ehkä se kaikkein tärkein:

7. Asennoidu oikein. Mistä vaan saa tehtyä kurjaa ajattelemalla negatiivisesti. Jos asennoidut asioihin myönteisesti ja yrität löytää niiden positiiviset puolet (kyllä, niitä on yleensä jokaisessa asiassa), niin elämä näyttää kummasti valoisammalta.

Valoisaa joulun odotusta! 🙂

 

Continue Reading

Yli puolet naisista ei tiedä omaa kuppikokoaan, oletko sinä yksi heistä?

Tiesitkö, että yli puolet naisista käyttää väärän kokoisia rintaliivejä? Tuoreita tilastoja on niin huonosti saatavilla, etten viitsinyt laittaa tähän mitään tarkkoja lukuja, mutta löytämäni tutkimustilastot kuitenkin vaihtelevat noin 60% – 80% tietämillä.

Lähdin kirjoittamaan aiheesta, sillä lopetellessani imetystä on aika sanoa vihdoinkin hyvästit imetysliiveille ja marssia liivikauppaan. Laadukkaat ja hyvin istuvat rintaliivit ovat itselleni entisenä alusvaatemyyjänä elinehto. Tiedän kuitenkin, että niin moni ystävänikin kiroilee epäsopivien liivien kanssa ja vieläpä ihan turhaan.

Olkaimet valuvat, liivit nousevat selästä ylös, rinnat pursuavat ulos kupeista. Kuulostaako tutulta? Hyvien liivien tulisi tukea ja näyttää sekä tuntua hyvältä. Pahimmillaan huonot liivit aiheuttavat vakavia ongelmia niska- ja hartiaseudulle etenkin isorintaisemmilla naisilla. Tiedät ostaneesi hyvät liivit, jos et päivän aikana edes huomaa niiden olemassaoloa.

Useimmiten itse myyjänä ollessani törmäsin siihen ilmiöön, että naiset käyttivät liian suurta ympärystä ja pientä kuppia, vaikka luulivat käyttävänsä sopivan kokoisia liivejä. Kun ympärys pienenee, kuppikoko kasvaa, ja toisinpäin. Yleensä lopputulema olikin se, että asiakas lähti liikkeestä pienemmällä rinnanympäryksellä ja suuremmalla kuppikoolla varustetuilla uusilla sopivilla rintaliiveillä.

Tässä muutamia vinkkejä liivien ostoon:

  • Käänny myyjän puoleen ostoksilla. Jos et ole koskaan selvittänyt oikeaa kokoasi, tee se viimeistään nyt. Myös suurten painonmuutosten ja raskauden jälkeen on syytä mittauttaa kokosi uudelleen.
  • Jos liivit nousevat takaa, on ympärysmitta liian suuri.
  • Liivien keskiosan tulisi olla rintalastaasi varten, ihon ja liivien väliin ei tulisi jäädä rakoa.
  • ”Tuplatissi” –efekti tarkoittaa liian pieniä kuppeja.
  • Ympärysmitta on sopiva, kun ihon ja liivien väliin mahtuu muutama sormi hakasen ollessa uloimmassa hakasessa. Liiveissä on elastaania, joka kuluu käytössä. Tämän takia niissä on hyvä olla säätövaraa.

Haluankin haastaa nyt jokaisen teistä lukijoista mittaamaan oman kokonne viimeistään seuraavilla liiviostoksilla! Mielelläni kuulen myös mittausreissun tuloksia. Vaihtuiko koko paljonkin siitä mitä olit ennen käyttänyt vai lähditkö liikkeestä samankokoisilla liiveillä kun aina ennenkin?

Tästä tulikin vielä mieleeni, että lempikaupallani Changella näyttäisi olevan Black Friday 26.-30.11., jolloin saat kaikista tuotteista -40% alennusta, joten kannattaa käydä kurkkaamassa! Vinkkinä pienikokoisille, että Changen ympärysmitat lähtevät mallikohtaisesti jo alkaen koosta 60!

Continue Reading