Menovinkki lapsiperheille

Monen muun pääkaupunkiseutulaisen tavoin vietän tällä viikolla talvilomaa. Halusin keksiä jotain vähän erilaista puuhaa pojan kanssa, joten aloin tutkiskelemaan Helsingin kulttuuri- ja tapahtumatarjontaa. Bongasin netistä Helsingin Kaupunginmuseon Lasten kaupungin, jossa kävimme tänään.

Museo sijaitsee Senaatintorin laidalla, ja sinne on vapaa pääsy. Helpot liikenneyhteydet sekä maksuton sisäänpääsy toimivat ainakin itselleni hyvänä houkuttimena. Museon ideana on se, että siellä kaikkeen saa koskea. Historiaa opitaan leikkimällä ja tavaroita tutkimalla, joten se on mielenkiintoinen paikka myös näille pienille, jotka haluaisi kokeilla kaikkia vempeleitä.

Pelkäsin aluksi että vastassa on järkyttävä tungos ja liikaa meteliä, mutta lomaviikosta huolimatta museossa oli riittävästi tilaa liikkua ja suhteellisen rauhallista. En tiedä vaikuttiko tähän todella hienot ulkoilukelit vai sopiva ajankohta päivästä (klo 15-16), mutta en ainakaan valita.

Museosta löytyi mm. laiva jonka ruoria pääsi kääntelemään, hevoskärryt, muutama erilainen leikkinurkkaus ja sitten meidän suosikkihuoneeksi selkeästi noussut Mummola. Huoneeseen mentiin kuten tavalliseen kerrostaloasuntoon, ja se oli tehty täysin vanhanaikaisen mummolan tyyliin. Mummolasta löytyi esimerkiksi mustavalkotelkkari, C-kasettisoitin, pyöritettävä puhelin yms. tavaroita, jotka upposivat hyvin retrotyyliseen sisustukseen.

Kaikki pelot vilkkaan ja uteliaan kaksivuotiaan kanssa kaksin liikkumiseen osoittautuivat Lasten kaupungissa turhiksi, sillä siellä sai pieni tosiaan viilettää kaikessa rauhassa ja tutkia löytämiään tavaroita. Poika tuntui myös tykkäävän paikasta kovasti, vaikka osa huoneista olikin vähän vanhempien lasten makuun.

Ainoa miinus pitää antaa alakerrassa olevan kahvilan tarjonnasta, joka oli suunnattu suurimmaksi osaksi aikuisille. Kahvila oli varusteltu erilaisilla kakkupaloilla ja piirakoilla, jos oikein näin niin aina viinipulloja myöten. Pienimmille lapsille sopivaa purtavaa löytyi todella vähän, joten päädyin ostamaan nälkäiselle pikkusankarille yhden keksin ja pillimehun.

Jos et ole Lasten Kaupungissa vielä käynyt, niin suosittelen piipahtamaan! Lisätietoja löytyy Helsingin Kaupunginmuseon nettisivuilta.

Aurinkoista talvilomaviikon jatkoa kaikille lomalaisille! 🙂

Continue Reading

2-vuotiaan elämää

Tammikuussa meillä vietettiin pikkumiehen 2v-synttäreitä. On ollut aika huikeaa nähdä miten paljon pieni ihminen voi kahdessa vuodessa kehittyä.

Vielä ensimmäiseen ikävuoteen asti tuo minimies oli todella rauhallista sorttia. Kävelemään lähdettiin vasta viime juhannuksen tienoilla, mutta sen jälkeen ei ole vauhti pysähtynyt lainkaan! Oikeastaan vasta nyt alkaa tuo pieni herra olemaan juurikin sellainen, kun olin kuvitellut hänestä tulevankin – vilkas ja iloinen pieni poika, jolla on aina pilke silmäkulmassa.

2 vuotta on samalla hieno ja todella raivostuttava ikä. Tässä vaiheessa ainakin meillä on opittu jo hurjan paljon sanoja ja lauseita, ja juttua tulee ihan taukoamatta. Jatkuvasti on vauhti päällä ja akrobaattisia taitoja pitää testailla milloin missäkin – usein huonolla menestyksellä.

Taapero haluaisi usein auttaa ja tehdä asiat itse, mutta melko alkeellisilla taidoilla vaikkapa murojen kaataminen kuppiin voi olla melko fiasko. Sitäkin on kokeiltu… Vaikka eihän sitä opi jos ei harjoittele, eikö niin?

Rattaissa istuminen on tylsää ja välillä sinne joudutaan menemään raivareiden kera, jos on kiire tai äitiä ei miellytä pikkuherran reittivalinnat. Myöskään kaupan kärryissä ei olisi enää yhtään kiva istua, paitsi niissä järkyttävissä autokärryissä mihin epätoivon hetkellä poikani kerran laitoin. Sen jälkeen niiden perään on alettu vinkumaan jo autossa matkalla kauppaan ”AUTOKÄRRYT, AUTOKÄRRYT – ON VAPAANA – AUTOKÄRRYT”. Niissä on vaan rasittavan pieni säilytystila jonka lisäksi ne on järkyttävän pitkät ja hankalat työntää. Odotan innolla sitä vaihetta kun lapsi suostuu joko laiskuuttaan istumaan niissä kärryissä tai kulkee mukana vetämättä hyllyistä kaikkea mihin ylettää.

Ruokaillessa syöttötuoli on jo vaihdettu juniorituoliin, ja lusikan lisäksi käyttöön on otettu haarukka. Yritin aluksi tarjota pojalle muovisia haarukoita, mutta nekään ei enää kelpaa. Essu ja ruokalappu on myös ihan vauvoille, eikä niitä saa puettua päälle aiheuttamatta ihan järkyttävää taistelua.

Päiväkodissa on kuulemma pinnasänky vaihtunut tavalliseen sänkyyn, ja odotan kauhulla sitä kun se joudutaan vaihtamaan meilläkin. Tällä hetkellä se on ainoa paikka missä se pysyy paikallaan! Olin ajatellut pitää pinnasänkyä niin kauan kun mahdollista, mutta kai se pitää vaan kohta vaihtaa. Onni on, ettei sieltä olla yritetty vielä kiivetä pois. Vielä. Mahtaako pikkumies pysyä tavallisessa sängyssään vai tuleeko sieltä aina pois uudelleen ja uudelleen? Jännityksellä jäämme odottamaan…

Edellä mainittujen lisäksi ei pidä unohtaa täysin puskista tulevia itkupotkuraivareita tai sitä kun ensin pyydetään jotain eikä sitten halutakaan, ja siitäkin pitää tehdä iso numero. ”BANAANIA! EI HALUU BANAANIA! BANAANIA!” Kaikki tämä koiran tunteikkaan ulvonnan säestämänä.

Raivareita tai ei – en silti vaihtais tätä pikkumiestä mihinkään. <3

Minkälaisia kokemuksia teillä on kaksivuotiaista ja millaisilla keinoilla niistä on selvitty? Kertokaa omat kokemukset kommentteihin!

Continue Reading

Äitienpäivä

Heräsin tänään aamukuudelta siihen, kun poika alkoi huoneessaan itkemään täyttä huutoa, kuten useimpina aamuina. Mennessäni huoneeseen itku vaihtui kuitenkin pian leikkimieliseksi kikatteluksi ja pinnojen välistä kurkisteluksi. Vietettiin pojan kanssa hetki ihan vaan leikitellen ja höpötellen. Olisihan sitä ihan mielellään nukkunut vielä vähän pidempään, mutta toisaalta juuri tänään olin tuohon herätykseeni erityisen kiitollinen.

Tänään äitienpäivänä juhlitaan meitä äitejä, mutta muistetaan juhlia myös niitä lapsia joille saamme sen etuoikeuden olla äiti. Sen sijaan että tänään nostaisin vaan jalat ylös, ajattelin viettää aikaa perheeni kanssa ja etenkin sen pikkumiehen kanssa.

Äitinä oleminen ei ole mikään itsestäänselvyys, joten muistetaan olla kiitollisia ja juhlistaa tänään niitä kaikkein tärkeimpiä asioita. <3

20160417_125753a

Continue Reading

Lapsimessut 2016

Kävin tänään piipahtamassa lapsimessuilla. Olin alunperin hieman kauhistunut ajatuksesta lähteä messuille, jotka on täynnä huutavia lapsia ja merkkivaatteita, joihin minulla ei ole varaa. Kauhukuvani osoittautuivat kuitenkin aika nopeasti vääriksi, ja sateinen sunnuntai-aamupäivä oli juuri sopiva ajankohta kierrellä messuilla pojan kanssa. 🙂

Seuraavaksi olisi luvassa kuvia ja poimintoja omista tärpeistäni. Oli muuten tosi vaikeaa saada ylipäänsä mitään fiksuja kuvia, kun joku tuli aina eteen ja itse oli aina jonkun muun tiellä!

20160417_094953

Nämä Skip Hopin kerhoreput on niin suloisia! Onneksi näitä on aina vähän väliä tarjouksessa muutenkin, sillä juuri nyt ei tarttunut matkaan mukaan.

20160417_095228a

20160417_095223

Miniones oli itselle ihan uusi merkki, mutta niillä oli hauskoja kuoseja.

20160417_095403a

20160417_095406

Gugguun messupisteellä kävi niin kova kuhina ettei sinne uskaltanut mennä lähemmäksi. Näissä vaatteissa on hauskoja leikkauksia sekä ihanat keväiset värit!

20160417_095836

Tästä kojusta olisin voinut ostaa lähes kaiken! Aivan ihania tauluja ja tekstiilejä.

20160417_095935

Mio Maon haalareissa on ihanat graafiset kuosit sekä pirteät värit! Tuo välikausipipo olisi hauska nyt kevääksi.

20160417_100313

20160417_101403

20160417_101410

Päivän mielenkiintoisin löytö oli ehdottomasti AVA Room! Kotimainen perheyritys jotka tekee tyylikkäitä ja toimivia sänkyjä lähinnä lapsille, mutta myös aikuisille. Tavallisesta sängystä saa helposti tehtyä kerrossängyn ostamalla siihen toisen päälle, ja sängyn alla olevassa laatikossa oli todella paljon säilytystilaa. Tykkään näiden kalusteiden muotoilusta, ja ne on myös tehty hieman normaaleja lastenkalusteita pienemmiksi, eli sopii myös pieneen tilaan!

Mutta sitten vielä se mielenkiintoisin osuus: vetoketjullinen päiväpeitto! Sängyn saa siis helposti pedattua kun vetää päiväpeiton vetskareilla kiinni, eikä tarvitse sulloa sitä mihinkään. Peittoihin saa itse valita kankaat ja vetskarit, joten niistä saa juuri sellaiset kun haluaa! Itse ihastuin tuohon kuvissakin näkyvään mustavalkoiseen, keltaisella vetoketjulla.

20160417_101548

20160417_101559

Lilla Companyllä olisi ollut tarjouksessa nuo ihanat pöytätabletit, joita löytyy vaikka missä väreissä. Tällaisen ajattelin kyllä hankkia, sillä vaikka toistaiseksi meidän taaperolla vielä on tarjotin syöttötuolissa, niin silti ne kourat yltää jo aika pitkälle.. Pöydän pääty on tällä hetkellä aika kammottavan näköinen…

Samaisesta putiikista löytyi myös tuo hauska silikoninen säästöpossurobotti, joka olisi hauska lastenhuoneen hyllyssä.

20160417_101642

20160417_101722

20160417_102055

20160417_125753a

MLL tarjosi Piltin hedelmäsosepussin mukaan välipalaksi, ja se tulikin kyllä tarpeeseen. MLL:n kojulla oli myös hauska valokuvakoppi, johon pääsi ottamaan valokuvat! Tarjolla olisi ollut myös hattuja ja muuta rekvisiittaa, mutta kuvat napsittiin niin nopeasti etten ehtinyt poika sylissä niitä kahmimaan. Ehkä parempi niin.. 😀

20160417_104801a

Myös Semper oli paikalla tarjoilemassa koemaistiaisia puuroista, jotka onkin meillä jo muutenkin ihan hittituote. Näytteenä sai mukaan myös uutuus-myslin, jonka testaamista odotan innolla!

20160417_105324

Keskelle messuhallia oli rakennettu satumetsä, jonka läpi olisi myös päässyt kävelemään. En kuitenkaan viitsinyt rattailla mennä sinne, mutta aivan ihana idea!

20160417_102102a

Pikkumies oli aivan innoissaan kaikesta mitä ympärillä tapahtui, ja sen kyllä huomasikin sitten kotona, kun otettiin melkeen kolmen tunnin päikkärit! 🙂

20160417_110253

Arlalla oli tarjolla maisteltavaksi uutuusjogurtteja, joissa oli jujuna hedelmien lisäksi kasviksia! Itse maistoin tätä vadelma-punajuurujogurttia ja oli muuten hyvää! Muistaakseni vaihtoehtoina oli myös appelsiini-porkkana sekä omena-pinaatti.

20160417_110918

20160417_111301

Arvatkaa muuten alkoiko makeanhammasta kolottaa, kun messujen loppupuolella törmäsin näihin?! Pidin kuitenkin pintani ja jätin ostamatta…

Kaikenkaikkiaan oli hyvin onnistuneet messut. Oli varmasti hyvä ajoitus mennä sunnuntai-aamuna heti yhdeksän jälkeen, sillä silloin oli vielä melko hiljaista ja mahtui rauhassa katselemaan. Lähempänä kahtatoista alkoi selvästi olemaan jo ryysistä.

Välipaloja ei olisi tarvittu mukaan ollenkaan, sillä näytteitä tuli kokeiltua niin paljon että niillä pärjäsi hyvin!

Ostoskassiin ei kertynyt tällä reissulla ostoksia ihan tarkoituksella, vaikka mieleni olisi tehnyt ostaa vaikka mitä. Kukkaro kuitenkin kiittää.

Keväiset terkut sadepäivästä huolimatta! 🙂

Continue Reading

Tutustumista päiväkotiin

Kävin eilen pojan kanssa tutustumassa päiväkotiin. Pojalle se oli sikäli tuttu paikka, että hän on ollut siellä maksullisessa hoidossa jo kerran aikaisemminkin.

Nyt hiihtolomaviikolla siellä oli hieman normaalia hiljaisempaa, ja valitettavasti myös osittain sen takia meidän käynti jäi vähän lyhyeksi. Itse sain kuitenkin selvitettyä kaiken oleellisen, ja lapsi varmasti tottuu siellä kuitenkin aika nopeasti olemaan. Toivottavasti.

Saavuimme sinne juuri välipala-aikaan, joten pääsin heti lasten keskelle pöydän ääreen täyttelemään kaikenlaisia papereita. En ole aikaisemmin suhtautunut tähän päivähoitoasiaan kovin tunteellisesti, sillä tilanne nyt vaan on mitä on. Pato meinasi kuitenkin aueta, kun viereisestä pöydästä pieni tyttö tokaisi ”Se on liian pieni tänne.” Mitä siihen voi sanoa? Niinhän se on, ihan auttamatta liian pieni, mutta nyt ei ole muita vaihtoehtoja.

Seuraavaksi kävimme läpi päiväkodin tapoja ja käytäntöjä, ja yritin kertoa pojastamme. ”Kerro pojastasi, ihan kaikki mitä keksit.” Ai kaikki mitä keksin!? Mistähän sitä edes aloittaisi? Yritin miettiä mitkä olisi hoidon kannalta oleellisimpia seikkoja. Osan jutuista olinkin jo kirjoittanut ylös kun lapsi tuotiin ensimmäistä kertaa hoitoon, onneksi se lappu on niillä vielä tallella.

Kyynelkanavat oli jälleen koetuksella, kun hoitaja kysyi ”Miltä susta tuntuu nyt, kun poika menee päiväkotiin?” Olin tosiaan suhtautunut asiaan tähän mennessä melko kylmän rauhallisesti, mutta kyllä sitä nousi pala kurkkuun kun yritin tuohon asiaan vastata. Olen ihan varma, että poika tulee pärjäämään hoidossa hienosti, sillä hän on todella reipas poika. Luotan myös hoitajien ammattitaitoon, joten en ole siinä mielessä yhtään huolissani. Olen myös saanut ns. pehmeän laskun tähän koko hommaan, kun aloitin itse työt jo ennen päivähoidon aloittamista, joten kaikki ei tule tähän samaan rytäkkään. Mutta silti, onhan se nyt iso juttu ja tulee vaikuttamaan koko meidän perheen arkeen. Uskon kuitenkin, että tämä tulee olemaan vain ja ainoastaan hyvä juttu.

Oli hauska huomata, että pojalle oli nimikoitu jo oma lokero valmiiksi. Päiväkotiin voi myös toimittaa kuvia perheestä, joista henkilökunta sitten askartelee kollaasin päiväkodin seinälle lasta varten, mielestäni aivan ihana idea!

Olen alkanut nyt pikkuhiljaa nimikoimaan aina pyykistä tulleita vaatteita, ja eilen kävin hakemassa pojalle kuravaatteet, sillä lapsethan on siellä pihalla lähes säässä kuin säässä.

Tein pientä muistilistaa, mitä päiväkotiin pitäisi viedä:

  • Vaippoja
  • Tutti päikkäreitä varten
  • Valokuvat perheestä
  • Xylitol-pastillit
  • Kuravaatteet
  • Vaihtovaatteet

Ainoa harmituksen aihe on, että emme ehtineet tutustua päiväkotiin yhtään enempää. Alun perin olin niin suunnitellut, että lapsi olisi ollut jopa viikon tai vähintään kolmena päivänä vaikka puoli päivää hoidossa, ja ensimmäisenä päivänä olisin ollut itse mukana. Elämä ja asiat ei kuitenkaan aina mene niin kuin suunnitellaan, joten nyt kävi näin.

Turvallisin mielin kuitenkin luovutan pojan ensi maanantaina päiväkodin hellään huomaan. <3

Minkälaisia kokemuksia teillä on päiväkodin aloittamisesta? Kaikenlaisia vinkkejä otetaan vastaan! 🙂

Continue Reading

Taaperon ja koiran yhteiseloa

Nyt kun tuo taapero on lähtenyt kunnolla liikenteeseen, on ollut jännittävää seurata miten meidän koira reagoi asiaan. Kysehän on siis koirasta, joka pelkää kaikkea mikä pitää ääntä tai liikkuu. Tai on ihan muuten vaan pelottavaa.

Jännitys oli alun perin suuri jo kun kotiuduttiin laitokselta; miten mahtaa karvakaveri suhtautua tuohon kummalliseen uuteen tulokkaaseen? Kaikkien riemuksi ja suureksi yllätykseksi koira otti kuitenkin pojan hyvin vastaan jo heti alkumetreillä. Haukkui kyllä paljon, mutta se kuuluukin sen luonteeseen. Poika on siis otettu hyvin mukaan osaksi laumaa.

Olen jo ennenkin maininnut siitä, että meillä ulvotaan kun poika huutaa. Nyt kun poika on enemmän liikkeellä, niin koira on alkanut piipittämään jos sen mielestä jotain epäilyttävää on tekeillä. Paimensukuiselle koiralle varmaan ihan ominaista tuokin, mutta välillä huvittavaa miten koira itse määrittelee sen mikä on sallittua ja mikä ei. Useimmiten se on tässä suhteessa ihan oikeilla jäljillä.

20160207_160530

Olemme yrittäneet vielä ainakin toistaiseksi pitää lapsen ja koiran lelut erillään, ja välillä siitä joutuu sanomaan puolin jos toisin. Kyse ei ole edes siitä, että ajattelisin koiran lelujen olevan liian likaisia (vaikka onhan ne), vaan enemmänkin kyse on periaatteesta. On olemassa koiran oma alue sekä omat tavarat, joihin ei ole pojalla asiaa, ja vastavuoroisesti koiran pitää ymmärtää ettei pojan leluilla ole asiaa leikkiä. Sen koira onkin oppinut jo heti pienestä pitäen, mutta ilmeisesti huomionhakuisuudessaan ja innostuksissaan käy välillä vähän kokeilemassa kepillä jäätä.

20160207_152737

20160116_081025

Tuo meidän karvakaveri ei myöskään ole koskaan ollut erityisen ahne, mutta nyt sormiruokailun yleistyessä, kun ruokaa tippuu lattialle välillä hurjiakin määriä, on siitä tullut ihan hullu kerjääjä. Tyyppi kulkee pöydän alla imuroimassa itseensä valikoidusti kaikki herkut. Useimmiten sitä ruokaa on sitten turkissakin, kun on sopivasti siinä vaaravyöhykkeellä. Jos lattialle ei ole (vielä) tippunut mitään, niin syöttötuolin vieressä pitää sitten piipittää kuin ei olisi koskaan ruokaa saanutkaan. Pojan mielestä on myös erityisen hauskaa syöttää koiralle omaa ruokaansa, joten aina välillä saa havahtua siihen kun toinen roikkuu kikatellen laidan yli syöttäen koiralle leipää tai muuta mukavaa. Onneksi meidän koiralla ei ole herkkä vatsa…

20160203_163810

Tällä hetkellä on myös todella hupaisaa kiivetä sohvaa vasten kun koira nukkuu, ja yrittää tarrata hännästä tai jalasta kiinni. Yleensä ehdin kieltämään ajoissa, mutta en aina. Hyvä juttu, ettei tuolla karvakaverilla ole tapana näykkiä, sillä tuossa tilanteessa se voisi olla aika todennäköistä. Tarkkana saa olla silti.

20160128_193152

Saa nähdä kuinka villiksi meno muuttuu, kun tuo mukelo tuosta vielä kasvaa ja alkaa oikein kunnolla juoksentelemaan pitkin taloa haukkuva koira kintereillä. Mahtavat kaverukset niistä on ainakin jo nyt tulossa. <3

Mielelläni kuulisin myös teidän kokemuksia lasten ja lemmikkien yhteiselosta! Menikö teillä kaikki kuten suunnittelitte vai tuliko mutkia matkaan?

Continue Reading

Ihana kamala maanantai

Tänään jo heti herätessä tuntui siltä, että tarvitsen kofeiinitipan suoraan suoneen normaalin aamukahvin sijaan. Poika heräsi tuntia aikaisemmin kuin normaalisti, joten oltiin kuudelta jo ylhäällä.

Aamu meni pitkälti huudon säestämänä, mutta nyt meillä on opittu myös kiljumaan. Kaikki varmasti tietää sen järkyttävän, korvia särkevän pienen lapsen korkean kiljumisen, joka ruokakaupoissa ja julkisissa liikennevälineissä kasvattaa otsaan pienen ylimääräisen ulokkeen, tai vähintäänkin pukkaa tuskanhikeä pintaan. Se on meillä nyt kova juttu.

Unikoulupostauksessa jo mainitsinkin, että meidän koira alkaa ulvomaan useimmiten kun lapsi itkee. Ulvomisvaistoa pukkaa esiin myös kun lapsi huutaa tai kiljuu. Poika myös huomasi itsekin, että kiljumalla saa aikaan koirastakin ääntä. Siispä täällä on kiljuttu ja ulvottu aivan urakalla. Anteeksi naapurit, leivon teille vaikka pipareita jouluksi.

20151123_083626

Aamulenkki pikkupakkasella rauhoitti kivasti tunnelmaa, lukuun ottamatta heti ensimmäisen nurkan takaa tullutta koiran arkkivihollista, jonka seurauksena sain sitten raahata 13-kiloisen nelivedon väkisin korttelin päähän. Tie oli täynnä mustaa jäätä, joten se olikin melkoista luistelemista rattaiden kanssa.

Vanhempainvapaalla  ollessa maanantai ei ole pitkään aikaan tuntunut maanantailta, mutta tänään se tuntui. Onneksi kuitenkin maanantai on vaan kerran viikossa.

Continue Reading

Kokemuksia unikoulusta sekä 5 vinkkiä sen toteuttamiseen

Follow my blog with Bloglovin 

Nukutaanko teillä hyvin vai onko yöt levottomia? Meillä poika heräsi vielä pari viikkoa sitten öisin tunnin parin välein, ja rauhoittui heti kun pääsi rinnalle. Yöt alkoivat olla niin uuvuttavia, että oli pakko pistää peli poikki. Koska meidän koira alkaa ulvomaan useimmiten kun poika itkee, niin koira laitettiin unikouluviikoksi hoitoon.

Ensimmäinen yö meni yllättävän kivuttomasti, olin jo varautunut tuntikausien huutamiseen. Selvittiin muutamalla herätyksellä ja ihan ensimmäisellä kerralla oli kaikkein työläin homma saada poika uudelleen nukkumaan. Pari seuraavaa yötä meni jo aika sutjakkaasti muutamalla herätyksellä. Nyt poika herää enää useimmiten kerran aamuyöstä syömään, ja jatkaa sitten unia seitsemään tai kahdeksaan. Hampaiden tulo on tosin vähän mutkistanut tätäkin hommaa, joten joinakin öinä herätään vielä kerran tai pari aamusyömisen lisäksi. Ei kuitenkaan enää läheskään yhtä paljon kun ennen unikoulun aloittamista.

Vaikka öisin välillä vielä herätäänkin, niin itselleni tärkeimmät asiat unikoulussa oli yösyöttämisestä eroon pääseminen ja se, että poika nukahtaa nyt paljon paremmin itse omaan sänkyyn. Edelleen harkinnassa on unipussin hankkiminen, josko se rauhoittaisi levotonta nukahtamista, kun ei ole jatkuvasti jalat pinnojen välissä.

Listasin 5 vinkkiä, jotka ainakin meillä auttoivat unikoulun toteuttamisessa:

  1. Älä nosta lasta syliin. Vasta jos homma menee täysin hysteeriseksi, etkä saa tilannetta muuten rauhoitettua, niin voit nostaa syliin. Laske lapsi kuitenkin heti takaisin sänkyyn kun tilanne on rauhoittunut.
  2. Älä luo katsekontaktia lapseen ja ole mahdollisimman eleetön.
  3. Älä puhu lapselle. Voit halutessasi hyräillä, jos se auttaa lasta rauhoittumaan.
  4. ”Tassuttelu”. Voit siis rauhoittaa lapsen oloa pitämällä kättä selän tai vatsan päällä, tai vaikka silitellä päätä kevyesti.
  5. Rautaiset hermot, lapsi aistii jos itse hermostut.

Näitä ja monia muita hyviä vinkkejä unikouluun löydät esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilta (www.mll.fi).

Onko teillä aikomuksia unikoulun aloittamiseen tai kokemuksia jo tehdystä unikoulusta?

Continue Reading