Taaperon iltapuuhat

Tuota maagista kahden vuoden ikää lähestyessä alkaa huomata lapsessa taas uusia hassuja piirteitä. Esimerkiksi iltapuuhista on tullut meillä varsinainen sirkus, ainakin verrattuna parin kuukauden takaiseen aikaan. Ajattelin tiivistää teille esimerkin meidän tyypillisestä illasta, veikkaan että kuulostaa monelle hyvinkin tutulta. 🙂

Iltapala-aikaan pikkumies lähtee yleensä pakoon, ellen saa houkuteltua jollain todella hyvällä iltapalalla. Tällainen on kuitenkin harvinaista, sillä yleensä se mikä on kelvannut eilen, ei kelpaakaan enää tänään. Tämä on asettanut myös hieman päänvaivaa kaupassa, sillä olen yrittänyt tähän asti pysyä vielä aika terveellisellä tiellä. Nyt on ollut kuitenkin pakko ottaa kovat keinot käyttöön ja kokeilla vähän sokerisempiakin juttuja, kuten mehukeittoja, viilejä ja jugurtteja, mutta ne on yleensä jääneet yhden illan jutuiksi.

20161019_191657

Useimmiten meidän iltapalat on koostuneet TALK-muroista, sillä puuro ei ole kelvannut kotona enää aikoihin. Murojen lisäksi olen saattanut tarjota hedelmiä, mutta niistäkin on suurin osa yleensä lentänyt lattialle. Tällä hetkellä lähes ainoa takuuvarma hedelmä on banaani, jonka syömistä piti jossain vaiheessa jopa vähän rajoittaa.

Seuraavan kerran juostaan pakoon yleensä siinä vaiheessa, kun pitäisi alkaa pukemaan yökkäreitä päälle ja pesemään hampaita. Tämä juoksentelu tapahtuu yleensä ihan hyvällä mielellä, joten se on yleensä lähinnä huvittavaa kun pieni nakupelle juoksee ympäri kämppää kikatellen. Ainakaan vielä ei yleensä vedetä raivareita kun käyn noutamassa pojan takaisin iltatoimien pariin.

Kun yökkärit on puettu ja hampaat pesty, poika usein kiipeää huoneensa nojatuoliin ja sanoo ”SATU”. Meidän satuhetket on kaikkea muuta paitsi idyllisen rauhallisia tarinatuokioita, sillä yleensä se päättyy siihen että poika alkaa touhuamaan kesken lukemisen omiansa tai alkaa selailemaan kirjaa omin päin – jolloin sitä on tietenkin vähän hankalaa enää lukea.

20161019_183101

Unilaulua on useimmiten vaikea laulaa pidättelemättä naurua, kun tyyppi hoilaa täysillä omia laulujaan sekalaisilla sanoilla ja sävelillä. Yleensä kesken lauleskelun aletaan yhtäkkiä huutaa vettä tai ”palaa” (=välipalaa eli pussisosetta), eikä huuto lakkaa ennen kuin herra saa haluamansa.

Vielä juuri ennen nukahtamista hoetaan satunnaisia sanoja yhteen pötköön. Yleensä ne liittyvät jotenkin päivän tapahtumiin, mutta välillä ovat vain ihan satunnaisia sanoja tyyliin ”iskä-äiti-moottori-iskä-moottori-kaivuri” .

Hetken päästä kuuluukin vain tasaista tuhinaa.

Kyllä pienen pojan elämä on niin hassua. <3

Continue Reading

Päiväkotiarkea ja uusia tuulia

Meillä on nyt muutama päivä takana uutta päiväkotiarkea. Tähän asti kaikki on sujunut tosi hyvin, oikeastaan paremmin mitä olin kuvitellut.

Poika on jäänyt aamuisin hyvillä mielin päiväkotiin, ehkä hieman hämillään, mutta ei ainakaan itkuisena. Iltapäivällä hakiessa siellä on myös ollut vastassa aurinkoinen pikkumies. Päiväkotihoitajien mukaan päivät on sujuneet hyvin, ruoka ja päikkärit on maistuneet normaaliin tapaan ja poika on leikkinyt iloisena muiden joukossa. Kuulemma pieniä apuhoitajia olisi jonoksi asti!

Iltaisin väsy on iskenyt vielä hieman tavallista aikaisemmin, joka oli kyllä ihan odotettavissa. Viimeistään seitsemään mennessä poika on yleensä jo unten mailla, joten kyllähän ne illat jäävät valitettavan lyhyiksi. Siitäkin on usein osa ajasta väsymyksestä johtuvaa kiukuttelua, eikä siis varsinaisesti mitään laatuaikaa. Uskon kuitenkin, että ne illatkin alkavat pikkuhiljaa helpottamaan sitä mukaa, kun poika tottuu päiväkotielämään ja ylipäänsä vähän kasvaa.

Ja nyt kun vihdoin oli arki asettumassa uusiin uomiinsa, niin eikös se ole muutoksia luvassa kuitenkin! Tämä mamma siis passitettiin ensi viikosta alkaen vartijakurssille (iik!), ja sen jälkeen koittaa uudet kujeet uudessa työkohteessa. Vaikka en työtehtäviltäni vartija olekaan, niin tämä uusi paikka kuitenkin edellyttää kurssin käymistä. Meikäläisestä saa siis jatkossa hyvän henkivartijan vaikka iltalenkille.

Vartijakurssia sinänsä odotan ihan mielenkiinnolla, mutta osittain myös vähän kauhunsekaisin tuntein. Kärsin jonkinlaisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta, ja erityisesti kammoan lähikontaktia tuntemattomien ihmisten kanssa. Ei siis tule todellakaan olemaan helppoa harjoitella jotain hallintaotteita tuiki tuntemattomien ihmisten kanssa, mutta kyllähän siitäkin on vain selvittävä. Olenhan suorittanut myös mm. ensiapukurssin, jossa jouduin yhtälailla asettumaan todella pahasti mukavuusalueen ulkopuolelle, ja silti olen vielä hengissä!

Tuo tieto uusista työtehtävistä on nyt muhinut päässäni jo hetken aikaa, ja odotan kyllä mielenkiinnolla mitä tuleman pitää. Ainakin työtehtävät tulevat olemaan monipuolisempia ja työtahti nykyistä huomattavasti vilkkaampaa. Olen aina ollut myös ”tekijä-tyyppi” joten tietyllä tapaa kyllä sormet jo syyhyää päästä hektisempään rytmiin kiinni.

Isoin harmitus tuossa hommien vaihtumisessa on se, että olin juuri asettunut tänne nykyiseen paikkaani taloksi ja alkanut tutustumaan ihmisiin. Mutta elämä kuljettaa, ja sinne mennään mihin tie vie.

Löytyykö lukijoista kohtalontovereita noiden pelkojen suhteen? Miten te hallitsette ne tilanteet?

Ihanaa loppuviikkoa! 🙂

Continue Reading

Helmikuu kuvina

Se olisi helmikuu lopuillaan, joten tein teidän maanantaita ilahduttamaan koosteen helmikuun kuvasaldosta. Osa näistä on jälleen tuttuja joko blogista tai Instagramista, mutta mukana myös muutama täysin ”uusi” kuva.

Tässäpä siis helmikuun aikana napsittuja kuvia:

Kollaasi1

  1. Avokadot on parhautta edelleen, mutta tällä kertaa sieltä paljastui pettymys. 🙁
  2. Juuri nyt sängynlaitoja pitkin kiipeäminen on kivempaa kun päikkäreille meneminen.
  3. Sairasloma-aamu on paras aloittaa sohvalla peiton alla, ison kahvimukin kera. <3

Kollaasi2

  1. Harvinainen NOMAKEUP-kuva saunan jälkeen, kääk.
  2. Sain helmikuussa VIHDOIN JA VIIMEIN aikaiseksi sulattaa pakastimen ja siivota jääkaapin.
  3. Koirien elämä on rankkaa. <3

Kollaasi3

  1. Hei meillä kerjätään (ja sotketaan).
  2. Toisten lelut kiinnostaa aina enemmän kuin omat…
  3. …välillä ne omatkin lelut on kuitenkin ihan ok.

Kollaasi4

  1. Juhlittiin miehen uutta työpaikkaa, sampanjaa siivitti Fazerin uutuus-suklaat.
  2. Migreeni oli taas ikävä vieras, mutta siitäkin selvittiin. Ps. Ei liity edelliseen kuvaan. 😉
  3. Pikkumiehellä on nyt niin kova vauhti päällä, että edes reppuun juuttuminen ei estä matkantekoa.

Kollaasi5

  1. Iltalenkki talven ihmemaassa. <3
  2. Äiti on parasta terapiaa. Ja viini.
  3. Koiran elämä on edelleen yhtä rankkaa…

Kollaasi6

  1. Päiväkotipaikka vihdoin saatu, ja siellä käytiin tutustumassa.
  2. Kaikenlaisia hankintoja oli edessä, kun päiväkoti alkaa. 🙂
  3. Yhtenä viikonloppuna tuli lunta ihan hurjasti!

Kollaasi7

  1. Äidin pikku apulainen vauhdissa, harmi ettei noista muovipurkeista ole kuitenkaan pidemmäksi aikaa viihdykettä…
  2. Aamulla possu uuniin ja illalla uunista ulos.. Nam.
  3. Perjantaisin sauna on viikon kohokohta. <3

Kollaasi8

  1. Talvitapahtumassa riitti tuijoteltavaa.
  2. Myös pikkumies halusi taluttaa koiraa vaunulenkillä.
  3. Aloin nimikoimaan myös SUKKIA. Ei ollut kovin vikkelää puuhaa se…

Hauskaa alkanutta viikkoa, nautitaan näistä ihanista kevätilmoista! 🙂

Continue Reading