Juhlahumua

Viime lauantaina pääsimme vihdoin viettämään poikani yksivuotissyntymäpäiviä.

Itse juhlapäivä oli jo pari viikkoa sitten, mutta koska se olisi osunut heti ensimmäisen työviikkoni päätteeksi, päätin järjestää juhlat vähän myöhemmin. En tiedä oliko sillä lopulta jaksamisen kannalta mitään merkitystä, sillä koko viime viikko meni todella väsyneissä merkeissä ja jonkinlaista flunssakuumetta puski päälle loppuviikosta. Tästäkin huolimatta juhlapäivästä selvittiin kunnialla.

Olin päättänyt jo etukäteen tehdä ns. tavalliset juhlat, sillä poika on vielä niin pieni ettei itse ymmärrä juhlista tuon taivaallista, enkä väsymystilastani johtuen halunnut stressata itseäni liikaa.

Tarjoilut

Tarjolla oli kermalla ja mansikka-banaani –täytteellä varustettua kakkua, suklaapiirakkaa (mokkapaloja, mutta vaalealla pohjalla, kuten meidän perheessä on tapana tehdä), kauralehtiä, feta-pinaattipiirakkaa, cocktailpiirakoita + munavoita sekä aurajuusto-lehtitaikinaneliöitä. Alun perin olin ajatellut, että laitan tarjolle vain 2 + 2, eli kaksi suolaista ja kaksi makeaa vaihtoehtoa, mutta lähempänä juhlia muutin mieleni. Vaikka lähes kaikkia tarjottavia jäi jonkun verran yli, olen silti tyytyväinen etten mennyt sillä suppeammalla tarjoilulla. On aina kivaa, kun on enemmän vaihtoehtoja.

Itse en voi ottaa kaikkea kunniaa leipomuksista, sillä äitini pelasti minut jälleen ottaen kontolleen suklaapiirakan ja kauralehtien tekemisen. Näin jälkikäteen ajateltuna se olikin tosi hyvä homma, sillä vaikka olin ajatellut selviytyväni kaikesta itsekin, niin ihan riittävän täpärälle meni taas valmistelut. Se onkin muuten kumma juttu, miten sitä on aina vasta viimetippaan valmis, vaikka aloittaisi valmistelut ajoissa!

Kakku

Kakun koristelua en ollut juurikaan suunnitellut etukäteen. En löytänyt kaupasta mitään kivaa koristetta kakun päälle, joten päädyin helppoon ratkaisuun eli sokerimassaa päälle ja kermapursotukset reunoille. Näin sain helposti kakkuun vähän väriä ja pintaan erilaista tekstuuria. Teksti tuli valmiilla suklaakirjaimilla, vaikka olin varautunut myös siihen että olisin pursottanut tekstin itse suklaalla. Onneksi kiireessä päädyin valmiisiin kirjaimiin, sillä veikkaan että ne näyttävät paremmalta muutenkin. Tähtiströsselit ostin alun perin suklaapiirakkaa varten, mutta nyt niistä sai kivasti koristetta kakun päälle. Vaikka koko tekele valmistui aikalailla vasemmalla kädellä, olen oikeastaan lopputulokseen aika tyytyväinen! Lisäksi se tuntui maistuvan kaikille, mikä on tietenkin tärkeintä.

Lelut

Kollaasi

Lahjaksi poika sai hurjasti vaatteita sekä kirjoja, leluja ja muumiastioita. Ainakin monien aikuisten suosikiksi taisi valikoitua kummisedän antama puinen lintu, joka vaappuu mennessään eteenpäin. Se oli kaikessa yksinkertaisuudessaan kovin hurmaava. Pojan mielestä kivointa taisi olla kaikki ihmiset ja lahjapapereiden repiminen.

Päivän päätteeksi pieni juhlija oli niin uuvuksissa, että alkoi pilkkimään iltapuurolla. Se taitaa olla onnistuneiden juhlien merkki.

Continue Reading

Lastenjuhlat – kilpavarustelua or not?

Olen järjestämässä poikani ihan ensimmäisiä syntymäpäiviä muutaman viikon kuluttua. Mitään isoja juhlia ei ole tiedossa, vain lähin perhe ja kummit. Siitäkin huolimatta erilaiset tarjoiluideat välähtelevät mielessäni aina vähän väliä.

Selailin taannoin kakkutarvikeliikkeiden sivuja, tarkoituksena löytää jokin kiva kakunkoriste. Ajattelin, että voisin päästä helpolla jos löytäisin jonkun kivan koristeen, niin kakun koristeluun ei tarvitsisi muuten nähdä niin paljon aikaa ja vaivaa. Tarjoiltavien valmisteluun kun saa uppoamaan aikaa ihan riittävästi jo muutenkin, vaikka menisi ihan minimikattauksella.

Sivuja selatessani jokseenkin tyrmistyin erilaisten koristeiden ja oheistarvikkeiden määrästä. Löytyi jos jonkinlaista teemaa ja niihin kaikenlaista tavaraa maan ja taivaan väliltä. Jopa piñatat ovat nähtävästi rantautuneet suomalaiseen juhlakulttuuriin. Voi toki olla että nekin on jo vanha juttu, sillä itsehän olen vasta aloittelemassa tätä lastenjuhlien järjestämisen riemua.

Koristeiden lisäksi toki tarjottavienkin pitää olla mahdollisimman näyttäviä tai erikoisia. Kakun pitää olla viimeisen päälle teeman mukaisesti koristeltu ja kuppikakut tai cakepopsit hienosti omissa telineissään.  Jos joku kehtaa karkkeja tai sipsejä vielä juhlissa tarjoilla, niin niitä varten löytyy omat kartonkipikarit. Pääsääntöisesti pikarit täytetään lastenjuhlissa kuitenkin hedelmillä, jotta lapset eivät saa liikaa makeaa.

Taaperoikäistä isompien lapsien juhlia ei kuulemma edes kehtaa järjestää kotona. Juhlat pitäisi järjestää sisäleikkipuistossa, eläintarhassa, tai mitä kummallisimmissa paikoissa. Sanomattakin on selvää, ettei tällaisten juhlien järjestäminen voi olla kovinkaan edullista. Onneksi on sitten taas vuosi aikaa säästää niihin seuraaviin juhliin.

Onko lastenjuhlat aina olleet yhtä kaupallista kilpavarustelua? Mitä tapahtui niille perinteisille syntymäpäiväjuhlille, missä oli tarjolla äidin itse tekemää kakkua, mokkapaloja, karkkia ja sipsejä? Koristeeksi riitti ihan tavalliset ilmapallot ja ehkä serpentiini. Vai onko sitä ollut lapsena vain niin sinisilmäinen, ettei tiennyt sen olevan samanlaista kilpavarustelua jo silloinkin?

Onneksi oma pikkusankari on vasta synttärijuhlataipaleensa alussa, ja toistaiseksi luulisi kelpaavan äidin kotona järjestämät, tavalliset juhlat aivan mainiosti. Toki erilaisia teemoja ja muita juttuja on varmasti hauska järjestää, mutta kaikkea kohtuudella, eikö?

Kauhulla odotan kuitenkin niitä tulevia vuosia, kun joudun tuntemaan valtavaa painetta lapsen synttäreiden järjestämisestä. Onneksi siihen on kuitenkin vielä aikaa.

Minkälaisia lastenjuhlia teillä on ollut tapana järjestää? Tai onko teillä kokemuksia kilpavarustelun aiheuttamasta ryhmäpaineesta, lapsenne epäsuosioon joutumisen uhalla?

Continue Reading