Tammikuu kuvina

Koska viimeaikaiset postaukseni ovat olleet melko köyhiä kuvien suhteen, ajattelin korjata tilanteen aloittamalla uuden postaussarjan.

Jatkossa koostan kuukauden kuviksi, joten vähintään joka kuukausi tulee postaus, joka koostuu pääsääntöisesti kuukauden aikana räpsityistä kuvista. Osa kuvista saattaa olla tuttuja aiemmista blogipostauksista tai Instagramista, mutta todennäköisesti (ja toivottavasti!) mukaan pääsee myös kuvia joita ei ole aiemmin nähty.

Näiden sanojen saattelemana esittelen nyt tammikuussa räpsityt kuvat:

Kollaasi1

  1. Pelikonsolit ja muut digilaitteet ovat nyt kuumaa kamaa pikkumiehen mielestä.
  2. Otin projektiksi maalata vanhan hyllyn pojan huoneeseen, siitä ehkäpä erillistä postausta myöhemmin.
  3. Avokadot on tällä hetkellä ehkä parhainta herkkua ikinä.
  4. Kirpputorilöytönä Marimekon päiväpeitto pojan sänkyyn, vaan 4,5 euroa!

Kollaasi2

  1. Tammikuussa koitti paluu töihin ja ihan uusiin työkuvioihin.
  2. Aamupalaksi yleensä luonnonjugurttia, banaania ja kaurahiutaleita tai mysliä.
  3. Lounassalaatissa maistui pulled pork -jämät ja avokado.
  4. 9-vuoden parisuhde-etappi saavutettu, pullo jäi kylläkin vielä korkkaamatta. 😀

Kollaasi3

  1. Liukuvärjätyt kakkupohjat näyttää olevan mun erikoisalaa. Ihan vahingossa.
  2. Making of: Feta-pinaattipiirakka pojan synttäreille.
  3. Edellä mainittu piirakka valmiina.
  4. Laatikoista löytyy kaikkea jännää, sinne jääkin helposti pienet sormet väliin jos ei äiti pidä kiinni…

Kollaasi4

  1. Synttäreitä juhlittiin ja kakunkin sain väännettyä.
  2. Törmättiin erikoiseen kaveriin iltalenkillä. Tyyppi vähän sekaisin vuodenajoista.
  3. Ruusuja pitkästä aikaa. Kuihtui muuten pystyyn parissa päivässä, argh!
  4. Synttäreiden lahjasaldosta muutama lelu.

Kollaasi5

  1. Sormiruokailu on tarkkaa puuhaa. Lautasen kuviot taitaa kiinnostaa enemmän kun itse ruoka…
  2. ”Äiti mä oon valmis, tuu siivoomaan!”

Siinä oli palasia mun tammikuusta. Onko tällaiselle postaussarjalle kiinnostusta jatkossa? Kaikki mielipiteet otetaan vastaan! 🙂

Continue Reading

Ihana kamala maanantai

Tänään jo heti herätessä tuntui siltä, että tarvitsen kofeiinitipan suoraan suoneen normaalin aamukahvin sijaan. Poika heräsi tuntia aikaisemmin kuin normaalisti, joten oltiin kuudelta jo ylhäällä.

Aamu meni pitkälti huudon säestämänä, mutta nyt meillä on opittu myös kiljumaan. Kaikki varmasti tietää sen järkyttävän, korvia särkevän pienen lapsen korkean kiljumisen, joka ruokakaupoissa ja julkisissa liikennevälineissä kasvattaa otsaan pienen ylimääräisen ulokkeen, tai vähintäänkin pukkaa tuskanhikeä pintaan. Se on meillä nyt kova juttu.

Unikoulupostauksessa jo mainitsinkin, että meidän koira alkaa ulvomaan useimmiten kun lapsi itkee. Ulvomisvaistoa pukkaa esiin myös kun lapsi huutaa tai kiljuu. Poika myös huomasi itsekin, että kiljumalla saa aikaan koirastakin ääntä. Siispä täällä on kiljuttu ja ulvottu aivan urakalla. Anteeksi naapurit, leivon teille vaikka pipareita jouluksi.

20151123_083626

Aamulenkki pikkupakkasella rauhoitti kivasti tunnelmaa, lukuun ottamatta heti ensimmäisen nurkan takaa tullutta koiran arkkivihollista, jonka seurauksena sain sitten raahata 13-kiloisen nelivedon väkisin korttelin päähän. Tie oli täynnä mustaa jäätä, joten se olikin melkoista luistelemista rattaiden kanssa.

Vanhempainvapaalla  ollessa maanantai ei ole pitkään aikaan tuntunut maanantailta, mutta tänään se tuntui. Onneksi kuitenkin maanantai on vaan kerran viikossa.

Continue Reading