Unettomia öitä

Tällä viikolla yöunet on jäänyt aika vähiin. Olen herännyt joka yö viimeistään neljältä siihen, että poika seisoo sängyssä ja huutaa kurkku suorana. Veikkaan että juuri puhkeamassa olevilla kulmahampailla (4 kpl) on osuutensa asiaan.

Normaalisti yöllä herätessä auttaa kun laittaa pojan uudelleen maate ja tutin suuhun, mutta tällä viikolla homma on kosahtanut joka kerta viimeistään siinä vaiheessa kun olen hipsimässä huoneesta ulos.

Olen kokeillut rauhoittuisiko siellä itsekseen, jos vaan hipsin pois ja annan hetken huutaa, mutta ainakaan niin pitkään en ole viitsinyt keskellä yötä huudattaa, että olisi toiminut. Ainut toimiva, ja muille talon asukkaille paremman yörauhan takaava keino on ollut jäädä huoneeseen odottamaan, että poika nukahtaa uudelleen. Useimmiten sängyn vieressä on tullut seisoskeltua vähintään puoli tuntia kerrallaan, välillä tunninkin. Tietenkin silloin on vielä itsellä järkyttävä pissahätä, ja seisot siellä sitten jalat ristissä kiemurrellen.

Ärsyttävän usein olen myös luullut pojan olevan jo riittävän sikeässä unessa, että olen yrittänyt lähteä huoneesta liian aikaisin, ja siinä vaiheessa kun voitonriemuisena olen vetämässä ovea perässäni kiinni, on pikkumies ollut taas kurkku suorana huutamassa…

Toisinaan olen onnistunut puolen tunnin seisoskelun jälkeen hiipimään takaisin sänkyyn, kunnes noin kymmenen minuutin päästä huuto on taas alkanut uudelleen. Siinä vaiheessa kun katsot kelloa, että herätys olisi alle tunnin päästä, ja tiedät ettet selviä sieltä pois alle puolessa tunnissa, ei kovinkaan paljoa naurata… Joinakin aamuina nukutusoperaatio on venähtänyt jo niin pitkälle, että olen ollut puoli tuntia myöhässä omasta aikataulustani.

Koska tänään oli lauantai ja vapaapäivä, ajattelin etten pilaa omaa aamuani tuolla koko viikon jatkuneella härdellillä. Viikosta viisastuneena nappasin silloin ensimmäisessä herätyksessä heti mukaani peiton ja tyynyn, ja asetuin pojan sängyn viereen lattialle maate. Pojalle tosiaan riittää pelkkä läsnäolo huoneessa, joten hän rauhoittui melko pian takaisin nukkumaan. En tiedä tarkalleen montako kertaa herättiin siinä neljän ja puoli seitsemän välissä, mutta ihan riittävän monta. Useimmiten piti käydä laskemassa poika takaisin makuulle, ja sen jälkeen päästiin molemmat jatkamaan unia.

Yöunien kannalta oli mukavampi kun ei tarvinnut seistä vieressä valvomassa, vaan pystyi vetämään peiton korviin heti kun sai toisen hiljaiseksi. Aamun viimeisessä herätyksessä en meinannut saada silmiäni auki millään, ja olo tuntui lähinnä krapulaiselta. Kroppa oli ihan jumissa mutta ihme kyllä en saanut silti päänsärkyä. Mikäli siis päädyn vielä tällaiseen ratkaisuun huomennakin, muistan ottaa jotain pehmikettä selän alle…

Mikähän ihme siinä muuten on, että ne ensimmäiset kuukaudet meni ihan heittämällä vaikka kuinka monella yöherätyksellä, mutta nyt kun on tottunut kokonaisiin öihin niin sitä alkaa olla ihan kypsä jo viikon jälkeen!? Pientä mukavuudenhaluisuutta, kenties? 😉

Toivotaan, että yöt pian rauhoittuu ja päästään koko perhe taas öisin lepäämään.

Löytyykö lukijoista vertaistukea? Miten kauan teillä kesti kulmahampaiden puhkeamisessa levottomuus vai vaivasiko ne öitä lainkaan?

 

Continue Reading

Kokemuksia unikoulusta sekä 5 vinkkiä sen toteuttamiseen

Follow my blog with Bloglovin 

Nukutaanko teillä hyvin vai onko yöt levottomia? Meillä poika heräsi vielä pari viikkoa sitten öisin tunnin parin välein, ja rauhoittui heti kun pääsi rinnalle. Yöt alkoivat olla niin uuvuttavia, että oli pakko pistää peli poikki. Koska meidän koira alkaa ulvomaan useimmiten kun poika itkee, niin koira laitettiin unikouluviikoksi hoitoon.

Ensimmäinen yö meni yllättävän kivuttomasti, olin jo varautunut tuntikausien huutamiseen. Selvittiin muutamalla herätyksellä ja ihan ensimmäisellä kerralla oli kaikkein työläin homma saada poika uudelleen nukkumaan. Pari seuraavaa yötä meni jo aika sutjakkaasti muutamalla herätyksellä. Nyt poika herää enää useimmiten kerran aamuyöstä syömään, ja jatkaa sitten unia seitsemään tai kahdeksaan. Hampaiden tulo on tosin vähän mutkistanut tätäkin hommaa, joten joinakin öinä herätään vielä kerran tai pari aamusyömisen lisäksi. Ei kuitenkaan enää läheskään yhtä paljon kun ennen unikoulun aloittamista.

Vaikka öisin välillä vielä herätäänkin, niin itselleni tärkeimmät asiat unikoulussa oli yösyöttämisestä eroon pääseminen ja se, että poika nukahtaa nyt paljon paremmin itse omaan sänkyyn. Edelleen harkinnassa on unipussin hankkiminen, josko se rauhoittaisi levotonta nukahtamista, kun ei ole jatkuvasti jalat pinnojen välissä.

Listasin 5 vinkkiä, jotka ainakin meillä auttoivat unikoulun toteuttamisessa:

  1. Älä nosta lasta syliin. Vasta jos homma menee täysin hysteeriseksi, etkä saa tilannetta muuten rauhoitettua, niin voit nostaa syliin. Laske lapsi kuitenkin heti takaisin sänkyyn kun tilanne on rauhoittunut.
  2. Älä luo katsekontaktia lapseen ja ole mahdollisimman eleetön.
  3. Älä puhu lapselle. Voit halutessasi hyräillä, jos se auttaa lasta rauhoittumaan.
  4. ”Tassuttelu”. Voit siis rauhoittaa lapsen oloa pitämällä kättä selän tai vatsan päällä, tai vaikka silitellä päätä kevyesti.
  5. Rautaiset hermot, lapsi aistii jos itse hermostut.

Näitä ja monia muita hyviä vinkkejä unikouluun löydät esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilta (www.mll.fi).

Onko teillä aikomuksia unikoulun aloittamiseen tai kokemuksia jo tehdystä unikoulusta?

Continue Reading