Vinkkejä ja muistilista päiväkodin aloitukseen

Kesä alkaa olemaan loppusuoralla, ja kohta koittaa paluu sorvin ääreen. Vaikka lomaa on vielä reilu viikko jäljellä, on arjen aloitus pyörinyt jo paljon mielessä, lähinnä tuon pienen päiväkotilaisen suhteen.

Jos teillä palaillaan kesälomilta takaisin päiväkotiin tai kenties vasta aloitellaan päiväkotiarkea, kokosin tähän vinkkejä ja muistilistaa siitä mitä kaikkea kannattaa huomioida. 🙂

  • Syysvaatteet. Näillä keleillä tuskin tarvitsee muistuttaa, että ilmat kylmenevät kovaa vauhtia ja kohta on tarvetta välikausihaalareille ja muille syysvaatteille. Muista siis hommata välikausihaalari ajoissa, tai tarkistaa että kaapista löytyy sopivan kokoinen!
  • Kuravaatteet. Tämä on täysin makuasia, mutta itse olen varannut kahdet kuravaatteet, jotta niitä ei tarvitsisi roudata päiväkodin ja kodin välillä. Tarkista myös että mahdollisesti kaapissa olleet vielä mahtuvat päälle!
  • Nimikointi. Muista nimikoida kaikki vaatteet. Itse teen sen vielä vanhanaikaisesti kynällä, mutta kuulemma sellaiset tarrat ovat myös tosi käteviä.
  • Housujen jalkalenksut. Jos harrastat vaatteiden kierrätystä, kuten minä, kannattaa tarkistaa että ulko- ja kurahousujen jalkalenksut ovat vielä tallessa ja kunnolliset. Valmis ”reikäkuminauha” on kätevä, jos lahkeista löytyy napit jo valmiiksi!
  • Vaihtovaatteet. Meillä on ollut tapana pitää tarhassa 3x jokaista vaatetta vaihtovaatteena. Helppo tapa varmistaa että vaihtovaatteet aina löytyy, on pakata saman tien pyykkiin tulleiden tilalle tarhareppuun uudet.
  • Sisätossut. Näitä olen haalinut kaappiin jo ainakin pari kokoa eteenpäin, joten varmaan kevääseen asti pärjätään vaikka pieni kasvuspurtti tulisikin matkalla.
  • Vaipat ja Xylitol-pastillit. Muista ostaa valmiiksi paketti vaippoja ja Xylitol-pastilleja, ja muista nimikoida myös nekin!

Siinä oli varmaan useimmat mielessä pyörineet asiat, mitähän kaikkea vielä unohtui!?

Toivotaan, että elokuun lopulle riittäisi vielä muitakin kun sadekelejä. Meikäläinen jatkaa lomatunnelmissa vielä hetken, mutta toivotan kaikille arjen ahertajille tsemppiä syksyn alkuun! 🙂

 

Continue Reading

Päiväkotiarkea ja uusia tuulia

Meillä on nyt muutama päivä takana uutta päiväkotiarkea. Tähän asti kaikki on sujunut tosi hyvin, oikeastaan paremmin mitä olin kuvitellut.

Poika on jäänyt aamuisin hyvillä mielin päiväkotiin, ehkä hieman hämillään, mutta ei ainakaan itkuisena. Iltapäivällä hakiessa siellä on myös ollut vastassa aurinkoinen pikkumies. Päiväkotihoitajien mukaan päivät on sujuneet hyvin, ruoka ja päikkärit on maistuneet normaaliin tapaan ja poika on leikkinyt iloisena muiden joukossa. Kuulemma pieniä apuhoitajia olisi jonoksi asti!

Iltaisin väsy on iskenyt vielä hieman tavallista aikaisemmin, joka oli kyllä ihan odotettavissa. Viimeistään seitsemään mennessä poika on yleensä jo unten mailla, joten kyllähän ne illat jäävät valitettavan lyhyiksi. Siitäkin on usein osa ajasta väsymyksestä johtuvaa kiukuttelua, eikä siis varsinaisesti mitään laatuaikaa. Uskon kuitenkin, että ne illatkin alkavat pikkuhiljaa helpottamaan sitä mukaa, kun poika tottuu päiväkotielämään ja ylipäänsä vähän kasvaa.

Ja nyt kun vihdoin oli arki asettumassa uusiin uomiinsa, niin eikös se ole muutoksia luvassa kuitenkin! Tämä mamma siis passitettiin ensi viikosta alkaen vartijakurssille (iik!), ja sen jälkeen koittaa uudet kujeet uudessa työkohteessa. Vaikka en työtehtäviltäni vartija olekaan, niin tämä uusi paikka kuitenkin edellyttää kurssin käymistä. Meikäläisestä saa siis jatkossa hyvän henkivartijan vaikka iltalenkille.

Vartijakurssia sinänsä odotan ihan mielenkiinnolla, mutta osittain myös vähän kauhunsekaisin tuntein. Kärsin jonkinlaisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta, ja erityisesti kammoan lähikontaktia tuntemattomien ihmisten kanssa. Ei siis tule todellakaan olemaan helppoa harjoitella jotain hallintaotteita tuiki tuntemattomien ihmisten kanssa, mutta kyllähän siitäkin on vain selvittävä. Olenhan suorittanut myös mm. ensiapukurssin, jossa jouduin yhtälailla asettumaan todella pahasti mukavuusalueen ulkopuolelle, ja silti olen vielä hengissä!

Tuo tieto uusista työtehtävistä on nyt muhinut päässäni jo hetken aikaa, ja odotan kyllä mielenkiinnolla mitä tuleman pitää. Ainakin työtehtävät tulevat olemaan monipuolisempia ja työtahti nykyistä huomattavasti vilkkaampaa. Olen aina ollut myös ”tekijä-tyyppi” joten tietyllä tapaa kyllä sormet jo syyhyää päästä hektisempään rytmiin kiinni.

Isoin harmitus tuossa hommien vaihtumisessa on se, että olin juuri asettunut tänne nykyiseen paikkaani taloksi ja alkanut tutustumaan ihmisiin. Mutta elämä kuljettaa, ja sinne mennään mihin tie vie.

Löytyykö lukijoista kohtalontovereita noiden pelkojen suhteen? Miten te hallitsette ne tilanteet?

Ihanaa loppuviikkoa! 🙂

Continue Reading

Tutustumista päiväkotiin

Kävin eilen pojan kanssa tutustumassa päiväkotiin. Pojalle se oli sikäli tuttu paikka, että hän on ollut siellä maksullisessa hoidossa jo kerran aikaisemminkin.

Nyt hiihtolomaviikolla siellä oli hieman normaalia hiljaisempaa, ja valitettavasti myös osittain sen takia meidän käynti jäi vähän lyhyeksi. Itse sain kuitenkin selvitettyä kaiken oleellisen, ja lapsi varmasti tottuu siellä kuitenkin aika nopeasti olemaan. Toivottavasti.

Saavuimme sinne juuri välipala-aikaan, joten pääsin heti lasten keskelle pöydän ääreen täyttelemään kaikenlaisia papereita. En ole aikaisemmin suhtautunut tähän päivähoitoasiaan kovin tunteellisesti, sillä tilanne nyt vaan on mitä on. Pato meinasi kuitenkin aueta, kun viereisestä pöydästä pieni tyttö tokaisi ”Se on liian pieni tänne.” Mitä siihen voi sanoa? Niinhän se on, ihan auttamatta liian pieni, mutta nyt ei ole muita vaihtoehtoja.

Seuraavaksi kävimme läpi päiväkodin tapoja ja käytäntöjä, ja yritin kertoa pojastamme. ”Kerro pojastasi, ihan kaikki mitä keksit.” Ai kaikki mitä keksin!? Mistähän sitä edes aloittaisi? Yritin miettiä mitkä olisi hoidon kannalta oleellisimpia seikkoja. Osan jutuista olinkin jo kirjoittanut ylös kun lapsi tuotiin ensimmäistä kertaa hoitoon, onneksi se lappu on niillä vielä tallella.

Kyynelkanavat oli jälleen koetuksella, kun hoitaja kysyi ”Miltä susta tuntuu nyt, kun poika menee päiväkotiin?” Olin tosiaan suhtautunut asiaan tähän mennessä melko kylmän rauhallisesti, mutta kyllä sitä nousi pala kurkkuun kun yritin tuohon asiaan vastata. Olen ihan varma, että poika tulee pärjäämään hoidossa hienosti, sillä hän on todella reipas poika. Luotan myös hoitajien ammattitaitoon, joten en ole siinä mielessä yhtään huolissani. Olen myös saanut ns. pehmeän laskun tähän koko hommaan, kun aloitin itse työt jo ennen päivähoidon aloittamista, joten kaikki ei tule tähän samaan rytäkkään. Mutta silti, onhan se nyt iso juttu ja tulee vaikuttamaan koko meidän perheen arkeen. Uskon kuitenkin, että tämä tulee olemaan vain ja ainoastaan hyvä juttu.

Oli hauska huomata, että pojalle oli nimikoitu jo oma lokero valmiiksi. Päiväkotiin voi myös toimittaa kuvia perheestä, joista henkilökunta sitten askartelee kollaasin päiväkodin seinälle lasta varten, mielestäni aivan ihana idea!

Olen alkanut nyt pikkuhiljaa nimikoimaan aina pyykistä tulleita vaatteita, ja eilen kävin hakemassa pojalle kuravaatteet, sillä lapsethan on siellä pihalla lähes säässä kuin säässä.

Tein pientä muistilistaa, mitä päiväkotiin pitäisi viedä:

  • Vaippoja
  • Tutti päikkäreitä varten
  • Valokuvat perheestä
  • Xylitol-pastillit
  • Kuravaatteet
  • Vaihtovaatteet

Ainoa harmituksen aihe on, että emme ehtineet tutustua päiväkotiin yhtään enempää. Alun perin olin niin suunnitellut, että lapsi olisi ollut jopa viikon tai vähintään kolmena päivänä vaikka puoli päivää hoidossa, ja ensimmäisenä päivänä olisin ollut itse mukana. Elämä ja asiat ei kuitenkaan aina mene niin kuin suunnitellaan, joten nyt kävi näin.

Turvallisin mielin kuitenkin luovutan pojan ensi maanantaina päiväkodin hellään huomaan. <3

Minkälaisia kokemuksia teillä on päiväkodin aloittamisesta? Kaikenlaisia vinkkejä otetaan vastaan! 🙂

Continue Reading

Hoitohärdelliä

Tulisipa jo arki. Siinä on lause, mitä ei kovin usein kuule sanottavan. Tällä hetkellä sitä kuitenkin tuntuu toivovan ja kaipaavan enemmän kuin koskaan!

Juuri kun oli alkanut tottumaan näihin uusiin kuvioihin ja siihen, että olen itse töissä ja mies lapsen kanssa kotona, niin kuultiin iloisia uutisia. Mieheni sai töitä! JES! Tämä siis on ehdottomasti se uutinen mitä ollaan odotettu jo pitkään, mutta tietenkin siitä aiheutui aikamoisia järjestelyitä, sillä työt alkoivat jo heti seuraavalla viikolla.

Päivähoidon järjestämiseen on kunnalla aikaa kaksi viikkoa, joten hikikarpalot nousi kyllä otsalle kun kuulin milloin mieheni pitäisi työt aloittaa. Kyse oli kuitenkin niin hienosta mahdollisuudesta, ettei olisi tullut kysymykseenkään jättää sitä väliin pelkästään hoitojärjestelyiden takia. Asiat oli saatava järjestettyä tavalla tai toisella.

Soitto päiväkodin johtajalle rauhoitti omaa mieltäni jo hieman. He alkaisivat välittömästi etsimään meille paikkaa, ja tapauksen kiireellisyyden huomioiden yrittävät toimia mahdollisimman nopeasti. Anoppi pystyi hoitamaan poikaa heti ensimmäisellä viikolla, joten minulla oli vielä hetki aikaa miettiä seuraavan viikon kuvioita.

Ajattelin, että meillä on vielä 3/4 kertaa mahdollista käyttää kunnan hoitoapupalvelua tämän kuun aikana, joten sillä kattaisi tarvittaessa kolmen päivän hoitotarpeen. Yksi kerta oltiin jo käytetty. Samaan aikaan mielessä häilyi pieni toive siitä, että paikka löytyisikin jo aiemmin ja kaikelta säädöltä vältyttäisiin.

Muutamaa päivää myöhemmin sain puhelun päiväkodin johtajalta, että pojalle on löytynyt päiväkotipaikka. Ei sieltä päiväkodista, mihin alun perin haettiin, mutta kiva paikka kuitenkin! Valitettavasti aloituspäivä olisi vasta reilun viikon päästä. Kuulemma olisi voinut muuten aloittaa aiemminkin, mutta hiihtolomaviikon takia siellä ollaan ihan minimimiehityksellä. Mukavaksi yllätykseksi kuulin myös, että hoitoapupalvelu oli samaisesta syystä suljettu seuraavan viikon. Voi luoja!

Aloitin välittömästi työstämään mielessäni mahdollisuuksia hoidon järjestämiseen. Vaikka meillä ei mitään suurta turvaverkkoa olekaan, niin ONNEKSI on kuitenkin olemassa niitä muutamia ihania ihmisiä, jotka pystyvät auttamaan omankin arkihärdellin keskellä. Mielettömän suuren avun toi myös miehen uusi työnantaja, joka tarjosi joustoa etäpäivien muodossa. Aikamoisen vääntämisen ja kääntämisen tuloksena kaikki on siis saatu nyt järjestettyä parhain päin.

Tässä vaiheessa haluankin kiittää kaikkia kätensä ojentaneita. Jo pelkkä ajatus siitä, että apua olisi tarvittaessa teiltä saatavissa, lämmittää sydäntä. On aika mieletön fiilis tajuta kuinka upeita ihmisiä onkaan ympärillä.

Nyt mennään vähän sekalaisella kokoonpanolla ensi viikko, ja sitten alkaa ihan uudet ja toivottavasti säännöllisemmät arkirutiinit.

Stressitöntä loppuviikkoa! 🙂

 

Continue Reading