Kohti puolimaratonia, osa 2

Treeniohjelmani elokuun lopussa olevaa puolimaratonia varten on nyt puolivälissä. Motivaatio on pysynyt ennallaan tai jopa kasvanut, vaikka tietenkin joukkoon on mahtunut myös niitä päiviä kun lenkille lähteminen on vaatinut hieman tiukempaa itsekuria. Väsyneistä päivistä riippumatta olen kuitenkin tunnollisesti suorittanut kaikki treenit ajallaan, yhtä kertaa lukuun ottamatta joka johtui ihan muista seikoista.

Kuukauden aikana on treeniohjelmasta valikoitunut suosikki- ja inhokkilenkit. Suosikkeina on maanantain 50 min tasavauhtinen juoksu (yleensä n. 7,5 km) sekä sunnuntain 60-120 min juoksu, jonka ennätyspituus on tähän mennessä ollut 16,5 km ja kesto 1 h 42 min. Selkeä inhokkilenkki on torstaisin vuorossa oleva 15 min hiljaista, 30 min kovaa ja 15 min hiljaa juokseminen, joka tuntuu edelleen olevan aikamoista tappelua itseni kanssa. On todella vaikeaa yrittää juosta tarkoituksella hiljaa, ja sitten taas kovassa kohdassa otan helposti liikaa vauhtia siihen nähden, että se pitäisi jaksaa ylläpitää puoli tuntia. Tässä on selvästi siis vielä kehitettävää…

On ollut muuten hassua huomata, miten joinakin päivinä askel kulkee kuin unelma, ja kroppa jaksaa pitkänkin lenkin ihan ”kevyesti”. Sitten taas on niitä päiviä kun koko kroppa taistelee vastaan eikä hommasta meinaa tulla mitään. Tästä taisinkin mainita jo edellisessä juoksupostauksessa, mutta sama ilmiö jatkuu edelleen.

20160717_195116

Kokeilin viimeksi pitkän lenkin yhteydessä Hart Sportia ennen lenkkiä, sekä energiageeliä suorituksen aikana. Hart Sport oli ihan positiivinen tuttavuus, sillä oli sitten placebovaikutus tai ei, niin se tuntui oikeasti parantavan suoritusta ja lisäävän hieman kestävyyttä. Energiageelistä sai ihan selvän lisäboostin noin 13 km kohdalla, mutta vatsani ei tykännyt kyseisestä tökötistä lainkaan, vaikka söin siitä vain puolet. Seuraavalla kerralla voisi kokeilla jotain toista merkkiä, vaikka tuntuu kyllä aika hullulta testailla vatsan päälle käyviä juttuja kaukana kotoa…

JUOKSUVARUSTEET

En ole aikaisemmin juurikaan panostanut varusteisiin, mutta nyt olen pikkuhiljaa hommannut uusia varusteita. Oikeanlaiset varusteet urheilussa ovat tärkeitä ja tässäkin lajissa etenkin kengät ovat avainasemassa. Alun perin olin katsellut netistä noin 50e-70e Nikejä, sillä esim. useimmat Asicsit olivat reilusti budjettini yläpuolella. Tähän mennessä olin pärjännyt hyvin 30 euron markettilenkkareilla, jotka eivät taida olla edes varsinaisesti juoksukengiksi tarkoitettu, joten ajattelin pärjääväni myös jatkossakin edullisemman luokan juoksukengillä.

Mieheni vei minut eräänä iltana ihan extempore XXL Storeen katselemaan uusia kenkiä. Sovittelin niitä edullisempia Nikejä, joita olin katsellut jo netistä, mutta halpa hinta tuntui kyllä heti jalassa. Vapaa-ajan lenkkareina ne olisivat varmasti menneet, mutta juoksukenkinä olisin mennyt niiden kanssa ojasta allikkoon. Sovitin myös tarjouksessa olleita Asicseja, mutta ne tuntuivat todella massiivisilta ja vähän kummallisilta jalassa, toki piti ottaa huomioon että kyseessä oli aivan eri kaliiberin kengät kuin edelliset kenkäni, joten tuntuma oli varmasti alkuun aivan erilainen. Seuraavaksi silmiini osui Mizuno Wave Rider 19 –kengät, jotka tuntuivat tukevilta mutta kevyiltä jalassa, ja pienellä koelenkillä kaupan käytävillä askel tuntui rullaavan kevyesti. Ensin olin hieman epäileväinen itselleni vieraan merkin suhteen, ja kyllähän ne Asicsit olisivat kuitenkin ”THE ASICS”. Päätin kuitenkin luottaa siihen miltä alkuperäinen fiilis kenkien kanssa tuntui ja niin me lähdimme Mizunot kourassa kassan kautta kotiin.

20160713_205306

Ensimmäinen lenkki uusilla kengillä oli kokonaisuudessaan melko hanurista, mutta vika ei ollut varsinaisesti kengissä. Oli inhokkilenkin vuoro, ja kroppa tuntui pistävän vastaan reistailevien polvien ja kaiken muun kanssa. Siihen lisäksi oli vielä täysin erilaisella tuntumalla varustetut kengät, joiden kanssa aloin aika-ajoin ymmärtää niitä koiravideoita, joissa koirat saavat ensimmäistä kertaa tossut jalkaansa..! Seuraava lenkki uusilla kengillä meni jo ihan hyvin, mutta oli vain 5km mittainen joten edelleen jäin kaipailemaan kunnon tuntumaa kenkiin. Kolmannella kerralla vuorossa oli viikon pisin lenkki, joka rullasi uusilla kengillä ihan täydellisesti. Minkäänlaisia hiertymiä tai muuta vastaavaa en ole kengistä saanut, eikä myöskään jalat ole olleet kipeinä, joten tuntuu olevan ihan nappivalinta! Eikä yhtään haittaa, että on muuten vielä aika kivan näköisetkin.

Koska tähän asti olin juossut avaimet kourassa ja puhelin housujen avaintaskusta puoliksi ulkona, niin päätin myös sijoittaa juoksuvyöhön. Pohdiskelin pitkän aikaa venyvän tuubivyön ja sellaisen pienillä pulloilla varustetun vyön välillä. Lopulta päädyin siihen, että pullot toisivat vain lisää painoa ja todennäköisesti koko vyö olisi melko häiritsevä, joten päätin ostaa tuubivyön. Lähes joka paikassa sellaiset haluamani vyöt olisivat maksaneet noin 30e-40e, joka tuntui aika kovalta hinnalta pelkästä vyöstä. Piipahdimme eräänä iltana Budget Sportissa, josta sattui löytymään Bluebiit juoksuvyö 15 euron hintaan. Epäröin alkuun hieman sen säätömahdollisuuksia, sillä olen aika pienikokoinen ja vyön säätömahdollisuudet olivat aika rajalliset. Sovitettuani vyötä kaupassa totesin sen kuitenkin juuri ja juuri sopivaksi, joten ostin sen. Ostopäätöstäni vahvisti paketissa ollut merkintä, että se oli valittu Juoksija-lehden testissä vuoden parhaaksi juoksuvyöksi. Vyössä on kaksi erillistä taskua, jonka ansiosta tavarat pysyvät erillään ja vyö tasapainossa, sen sijaan että ne yhdessä taskussa valuisivat kaikki yhteen kasaan ja kaikki paino olisi yhdessä paikassa. Pari-kolme lenkkiä vyön kanssa vetäneenä voin todeta että oli muuten hyvä hankinta!

20160719_064459

Viimeisimpänä hankintana on vielä kompressiosukat ja shortsit. Sukat hankin etenkin pitkiä lenkkejä ajatellen, jos ne lievittäisivät rasitusta ja parantaisi hieman kestävyyttä. Olen juossut niiden kanssa vasta yhden alle 10km lenkin, jonka perusteella en osaa sanoa niiden hyödyllisyydestä vielä mitään. Shortsit olivat ostos sukkien kaveriksi, sillä sukat näyttävät hassulta caprimittaisten housujen kanssa. Lisäksi ne ovat ihan tervetullutta vaihtelua lämpimillä keleillä.

20160719_200653

PS. Enää puolitoista viikkoa lomaan! 🙂

Continue Reading

Kohti puolimaratonia

Nyt se on sitten päätetty, että osallistun elokuun lopussa puolimaratonille. Alun perin ajatuksena oli osallistua vasta ensi vuoden kesällä, mutta se alkoi aika nopeasti tuntumaan niin kaukaiselta, että päätin aikaistaa osallistumisen tämän kesän lopulle.

Tapahtumaksi valikoitui Porvoon Mitalla Juoksut 28. elokuuta. Yksi syy juuri tuohon tapahtumaan osallistumiseen oli se, että se on sopivasti vasta kesän loppupuolella, joten minulla on hyvin aikaa harjoitella ilman suurempia paineita. Toinen syy oli se, että olen Porvoosta alun perin kotoisin, joten on kiva päästä juoksemaan kotimaisemiin.

Olen etsinyt netistä tietoa ja erilaisia treeniohjelmia valmistautumista varten. Löysin TriathlonSuomi –sivustolta puolimaratoniin tähtäävän 8 viikon treeniohjelman aloittelijalle, jota muokkasin hieman itselle sopivammaksi. Alkuperäinen taulukko löytyy täältä.

VKO MA TI KE TO PE LA SU
1-4 Lepo Kevyt, tasavauhtinen juoksu 50min Lepo 15min kevyt + 20min reipas + 15min kevyt Lepo Kevyt juoksu 30-40min + Lihashuolto Pitkä 60-120min
5-6 Lepo Kevyt, tasavauhtinen juoksu 50min Lepo 15min kevyt + 30min reipas + 15min kevyt Lepo Kevyt juoksu 30-50min + Lihashuolto Pitkä 60-120min
7 Lepo Verryttely + 5 x 5min vedot 3-4min palautuksella Lepo Tasavauhtinen 75min Lepo Lepo Kevyt juoksu 50min
8 Lepo Kevyt, rentouttava juoksu 40min Lepo Kevyt 30min + kiihdytykset loppuun 3-5 x 30sek Lepo Lepo/Verryttelevä kävely PUOLIMARATON

Tuossa ohjelmassa lenkit on määritelty ajan mukaan, joten jos juoksen pyöreästi kympin tunnissa niin se antaa ehkä hieman osviittaa minkä mittaisista lenkeistä on kyse. Taulukosta puuttuu venyttelyt, joita yritän muistaa tehdä jokaisen lenkin jälkeen. Harkinnassa vielä on lenkkien pidentäminen vähintäänkin fiiliksen mukaan, sekä lihaskuntotreenin lisääminen. Löytyykö tähän kokeneemmilta mielipiteitä?

On muuten kummallista miten paljon eroja voi olla eri lenkkipäivien välillä. Toissapäivänä olin koko päivän väsynyt, ja jos ei minulla olisi hyvää itsekuria niin illan lenkki olisi taatusti jäänyt väliin. Tuskailin vielä ennen lähtöä että vuorossa oli 60-120 min lenkki, ja lähdin liikkeelle sillä ajatuksella että jos ei meinaa millään juoksu kulkea niin teen vaan lyhyen 5-7 km lenkin. Ei kuitenkaan mennyt kauaa että askel rullasi niin kevyesti, että päätin jo aika alkuvaiheessa jatkaa pidemmälle siitä mistä normaalisti olisin kääntynyt. Lopulta matkaa kertyi noin 12,5 km ja aikaa reilu tunti.

Tänään odottelin jo alkuillasta lenkille pääsyä, mutta kun vihdoin pääsin matkaan niin se olikin melkoista jolkottelua. Tuntui etten saanut juoksuun hyvää rytmiä, ja askeleet tuntui lähinnä sellaiselta raskaalta tömistelyltä sen sijaan, että askel olisi rullannut kevyesti ja pehmeästi. Olin alun perin meinannut tehdä suunnilleen saman lenkin kuin silloin toissapäivänä, mutta tökkivän suorituksen takia lenkin pituus jäi 7,5 kilsaan. Aina ei voi voittaa.

Seuraavalla kerralla muutama sananen juoksuvarusteista ja muista juoksijan oheistarvikkeista, joten stay tuned! 🙂

 

Continue Reading

Naisten Kymppi 2016

Osallistuin eilen ensimmäistä kertaa Naisten kymppi –juoksutapahtumaan. Olen jo useita vuosia mielinyt päästä osallistumaan kyseiseen tapahtumaan, mutta olen aina havahtunut siihen liian myöhään tai sitten en ole kustannussyistä viitsinyt osallistua. Tällä kertaa kävi kuitenkin niin hyvä tuuri, että työnantajani kustansi kaikille halukkaille osallistumisen.

Juoksutreenit ennen tapahtumaa jäi aika vähiin, muun muassa kaksi viikkoa kestäneen flunssan ja poskiontelontulehduksen takia. En myöskään ehtinyt juosta kertaakaan täyttä kymppiä, sillä reittien suunnittelu on todella hankalaa kun ei osaa arvioida etäisyyksiä! Ja joo, tiedän kyllä että karttasovelluksissa on mahdollista piirtää reitti, jolloin se näyttää reitin pituuden, mutta enhän minä sellaisia jaksanut käyttää…

IMG_20160519_204001

Täyden kympin juokseminen tuntui alun perin paljon kovemmalta haasteelta kuin se sitten lopulta olikaan. Varmuuden vuoksi ilmoittauduin kuitenkin sellaiseen ryhmään, missä oli sallittua reitin aikana myös tarvittaessa kävellä, jos vaikka kunto loppuisi kesken. Lopulta juoksin reitin ihan kivuttomasti lähes tavoiteaikaani, 1 tunti ja 5 minuuttia, jes!

Tapahtuma oli muuten tosi hyvin järjestetty, mutta muutamissa asioissa olisin nähnyt parantamisen varaa. ennen lähtöä oli järjestetty erilaisia jumppia, joita pystyi seuraamaan ja tekemään perässä koko kisa-alueella. Alue oli kuitenkin selkeästi ihan liian pieni koko sen ihmismassan jumppaamiseen, joten itse ainakin luovutin jo heti ensimmäisten liikkeiden jälkeen. Jos liikkeitä ei pysty tekemään kunnolla, niin miksi tehdä ollenkaan?

Lisäksi tänä vuonna juostiin ensimmäistä kertaa tällä kyseisellä reitillä, jossa lähtö tapahtui Baanan alkupäästä tunnelin kupeesta. En tiedä miten paha ruuhka tällaisten tapahtumien lähdössä on normaalisti, mutta tuntui että tuo lähtöpaikka olisi voinut olla hieman tilavammalla alueella. Nyt kesti todella kauan ennen kun pääsi kunnolla vauhtiin, kun joutui hidastelemaan siellä ihmismassan keskellä ohituspaikkojen puutteessa.

Tapahtumasta löytyi myös paljon hyviäkin juttuja, esimerkiksi reitti oli selkeästi merkitty ja täytyy kyllä antaa erityiskiitos siitä miten hyvin ruokajakelu oli maaliviivan jälkeen hoidettu. Olin kuvitellut, että joudun lenkin jälkeen jonottelemaan nälkäisten juoksijoiden keskellä osallistumismaksuun sisältyvää lounasta, mutta homma olikin järjestetty niin hyvin että kaikki hoitui kuin liukuhihnalla sen kummemmin pysähtelemättä tai jonottelematta, ihan loistavaa!

20160529_200704

Lenkin jälkeen ei ainakaan jäänyt nälkäiseksi, sillä tämmöinen tuotekassi oli lopulta kourassa. Toistaiseksi testasin vasta fetasalaatin ja granolan sekä Elovenan välipalakeksin. Kaksi ensimmäistä toimii, mutta välipalakeksi oli kuin olisi sahanpuruja syönyt – ei jatkoon.

Vaikka olenkin erinomaisen tyytyväinen omaan suoritukseeni, niin jostain syystä hommasta jäi vähän tyhjä olo. Jäin kaipaamaan sellaista oman itsensä ylittämisen tunnetta, joka tulee kun viimeisillä voimillasi ylität maaliviivan kovan uurastuksen jälkeen. Päätinkin asettaa itselleni uuden tavoitteen ja tähdätä ensi kesänä puolimaratonille, katsotaan miten siinä käy!

Aurinkoista viikkoa! 🙂

Continue Reading