ISKÄ, ISKÄ, ISKÄ

Meillä on nyt tällä hetkellä varsinainen iskä-vaihe päällä, josta jo hieman mainitsinkin edellisessä arkipostauksessani.

Jos iskä sattuu olemaan näköpiirissä, on iskän syli paljon parempi kuin äidin. Pikkumies kurottaa lattialta tai sylistäni iskää kohti toiveikkaana, kunnes pääsee parempaan syliin. Jos syliin ei juuri sillä hetkellä ole mahdollista päästä, alkaa yleensä lohduton itku.

Siinä vaiheessa jos iskä menee vessaan, työhuoneeseen tai mihin vain pois näköpiiristä, alkaa myös useimmiten hirveä huuto. Joskus huuto kestää vähän pidemmänkin aikaa, toisinaan saan harhautettua ajatukset pois johonkin muuhun.

Iskän työhuoneen oven takana pitää käydä myös hakkaamassa ovea ja huutamassa iskää aina säännöllisesti, jos iskä ei satu olemaan näköpiirissä. Siinä vaiheessa on oikeastaan ihan sama, onko mies ylipäänsä edes paikalla koko asunnossa tai jossakin toisessa huoneessa, mutta poika tietää minkä oven takaa iskä useimmiten löytyy.

Onneksi tuo ongelma ei kuitenkaan korostu esimerkiksi päiväkodissa, jossa poika kuulemma edelleen viihtyy oikein reippaalla mielellä eikä jää perään itkemään, kun viemme hänet aamulla. Kaikista pahimmillaan ongelma on silloin, jos iskä sattuu vilahtamaan ohi eikä ehdi sillä hetkellä jäädä sylittelemään, tai jos hän menee toiseen huoneeseen tai kokonaan ulos.

Toisinaan tuo iskänkaipuisuus on aika turhauttavaa, sillä eihän mieheni pysty olemaan paikalla jatkuvasti. Toisaalta on kuitenkin melkoisen hellyyttävää, että iskä on pojalle niin tärkeä hahmo. Onneksi en itse ole luonteeltani sellainen henkilö, että tulisin helposti mustasukkaiseksi, sillä voin kuvitella että joillekin äideille tämä saattaisi olla vaikea paikka! Nyt kuitenkin nautin mieluummin niistä hetkistä, kun näen tyytyväisen isän ja pojan yhdessä. <3

20160214_122258a

Continue Reading

Taaperoelämää

Siitä on jo jokin tovi, kun olen viimeksi kirjoitellut meidän kuulumisista muutenkin kuin kuukauden kuvakoosteen muodossa. Postaustahti on ollut muutenkin todella hiljainen, sillä arki tuppaa olemaan aika kiireistä aikaa.

Arkipäivät kuluvat töissä, missä olen viihtynyt ihan hyvin. Kivan työkaverin kanssa hiljaisetkin kesäpäivät kuluvat suhteellisen kivuttomasti, vaikka välillä tuntuukin siltä että voisi olla ihan muualla tekemässä jotain tuottavampaa. Työpäivän jälkeen meillä on suunnilleen seitsemään asti täysi meno päällä, kunnes käydään iltapalalle ja muihin iltatoimiin ennen pojan nukkumaanmenoa.

Juoksuohjelmani mukaisesti olen käynyt lenkillä 4krt viikossa, aina sen jälkeen kun poika on pistetty nukkumaan ja koti saatu siistiksi. Lenkin jälkeen harvemmin enää jaksaa tehdä mitään hyödyllistä, sillä suihkun jälkeen kello lähenee yleensä jo kymmentä. Välillä ehditään miehen kanssa katsomaan jotain Netflixistä ennen nukkumaanmenoa, toisinaan mennään suoraan iltapalan jälkeen nukkumaan.

Lepopäivinä yritän ottaa kiinni rästiin jääneitä kotitöitä ja koulutehtäviä, mutta suoraan sanottuna kouluhommat on kyllä jääneet vähän liian heikoille viimeaikoina. Mitään koulutehtäviä ei varsinaisesti ole rästissä, mutta kaikki meinaa jäädä vähän viimetippaan joten olisi syytä vähän skarpata.

PicMonkey Collage

Viikonloput ovatkin sitten taistelua ajankäytön kanssa. Toisaalta se olisi paras hetki siivota ja tehdä rästiin jääneitä kotitöitä, mutta sitten taas toisaalta mieluummin keskittyisi parempaan ajanviettoon pojan ja muun perheen kanssa. Toistaiseksi siivoilut on jääneet hieman vähemmälle, ja se kyllä näkyy. Uskon kuitenkin että perheen kanssa vietetty aika on paljon tärkeämpää kuin kodin siivous, kunhan homma ei lähde ihan käsistä. Nopealla arkisiivouksella iltaisin saa pidettyä kodin edes kohtuullisessa kunnossa, ja varsi-imurilla voi vedellä pahimpia villakoiria nurkista tarpeen tullen.

Puolitoistavuotias taapero

Pojalla tulee ensi lauantaina ikää kokonaiset 1,5 vuotta. Tämä aika on mennyt todella nopeasti, ja välillä on todella kummallista ja samalla niin ihanaa tajuta että hänestä on kasvanut jo leikki-ikäinen pikkumies. Juhannuksen tienoilla poika alkoi kävelemään jo joitakin metrejä kerralla, ja kun siitä vauhtiin pääsi niin jo noin viikon sisällä hän suhasi ympäri kämppää ihan omin jaloin. Ihan huimaa miten nopeasti tuo kävelyhommakin sitten lähti käyntiin, kun sille tielle lähdettiin!

Olen saanut todella ylpeänä hakea poikaa aina päiväkodista kotiin, kun siellä on kehuttu kuinka reipas ja hyväntuulinen pikkukaveri on päivän aikana ollut. Myös isommat lapset ovat aivan innoissaan meidän pikkumiehen leikkiseurasta, ja olen sivukorvalla kuunnellut kuinka he ovat tohkeissaan selittäneet meidän ”vauvasta” omille vanhemmilleen.

20160618_073934a

Meillä selvästi myös koetellaan nyt omia rajoja, ja kaiken kielletyn tekeminen on todella hauskaa. Olohuoneen pöydälle pitää kiivetä aina kun silmä välttää, ja sitten voitonriemuisena katsella sieltä kun jää kiinni itse teosta. Koiran vesi- ja ruokakupit kiinnostavat edelleen, ja joskus tuo sankari jää oikein odottamaan, että ehdin paikalle katsomaan kuinka kaikki vedet roiskitaan pitkin lattioita ja raksut kahmitaan suuhun.  Tähän pitäisi keksiä joku parempikin ratkaisu kuin nostaa aina kupit pöydälle, sillä pitäähän ne kuitenkin olla koiralle saatavilla…

Olen saanut myös huomata, kuinka näinkin pieni voi toimia todella suunnitelmallisesti. Yhtenä aamuna lapsi jäi olohuoneeseen kun menin vessaan, ja lähes välittömästi kuulin kuinka keittiön kaappi avattiin. Kun menin keittiöön katsomaan, oli kaapin ovi auki, mutta lapsi oli jo takaisin olohuoneessa. Poika nojaili tyytyväisenä myhäillen sohvaan, kädet sohvatyynyjen alla. Tilanne oli sen verran epäilyttävä että päätin kurkata tyynyn alle. Tyynyn alta löytyi eräs keraaminen tarjoilukulho, jonka ottamisen olin kieltänyt aiemmin jo noin sata kertaa, kuinka suunnitelmallista toimintaa ihan selvästi!

Poika ei osaa vielä kunnolla puhua, mutta osaa jo ihan huiman määrän yksittäisiä sanoja, kuten esim. auto, iskä, äiti, kenkä ja leipä. Iltapala-aikaan ja aamuisin minimies saattaa juosta keittiöön ja huutaa ”LEIPÄÄ”, joka on mielestäni jotenkin huvittavaa. Samoin iskän työhuoneen oven taakse saatetaan mennä huutamaan ”ISKÄ” ja paukuttamaan ovea, kyllähän siinä väkisinkin tulee hymy huulille. <3

20160621_190841a

Tällaisia kuulumisia meille tällä erää, katsotaan mitä kesä tuo vielä tullessaan.

Aurinkoista viikon jatkoa! 🙂

 

Continue Reading

Unettomia öitä

Tällä viikolla yöunet on jäänyt aika vähiin. Olen herännyt joka yö viimeistään neljältä siihen, että poika seisoo sängyssä ja huutaa kurkku suorana. Veikkaan että juuri puhkeamassa olevilla kulmahampailla (4 kpl) on osuutensa asiaan.

Normaalisti yöllä herätessä auttaa kun laittaa pojan uudelleen maate ja tutin suuhun, mutta tällä viikolla homma on kosahtanut joka kerta viimeistään siinä vaiheessa kun olen hipsimässä huoneesta ulos.

Olen kokeillut rauhoittuisiko siellä itsekseen, jos vaan hipsin pois ja annan hetken huutaa, mutta ainakaan niin pitkään en ole viitsinyt keskellä yötä huudattaa, että olisi toiminut. Ainut toimiva, ja muille talon asukkaille paremman yörauhan takaava keino on ollut jäädä huoneeseen odottamaan, että poika nukahtaa uudelleen. Useimmiten sängyn vieressä on tullut seisoskeltua vähintään puoli tuntia kerrallaan, välillä tunninkin. Tietenkin silloin on vielä itsellä järkyttävä pissahätä, ja seisot siellä sitten jalat ristissä kiemurrellen.

Ärsyttävän usein olen myös luullut pojan olevan jo riittävän sikeässä unessa, että olen yrittänyt lähteä huoneesta liian aikaisin, ja siinä vaiheessa kun voitonriemuisena olen vetämässä ovea perässäni kiinni, on pikkumies ollut taas kurkku suorana huutamassa…

Toisinaan olen onnistunut puolen tunnin seisoskelun jälkeen hiipimään takaisin sänkyyn, kunnes noin kymmenen minuutin päästä huuto on taas alkanut uudelleen. Siinä vaiheessa kun katsot kelloa, että herätys olisi alle tunnin päästä, ja tiedät ettet selviä sieltä pois alle puolessa tunnissa, ei kovinkaan paljoa naurata… Joinakin aamuina nukutusoperaatio on venähtänyt jo niin pitkälle, että olen ollut puoli tuntia myöhässä omasta aikataulustani.

Koska tänään oli lauantai ja vapaapäivä, ajattelin etten pilaa omaa aamuani tuolla koko viikon jatkuneella härdellillä. Viikosta viisastuneena nappasin silloin ensimmäisessä herätyksessä heti mukaani peiton ja tyynyn, ja asetuin pojan sängyn viereen lattialle maate. Pojalle tosiaan riittää pelkkä läsnäolo huoneessa, joten hän rauhoittui melko pian takaisin nukkumaan. En tiedä tarkalleen montako kertaa herättiin siinä neljän ja puoli seitsemän välissä, mutta ihan riittävän monta. Useimmiten piti käydä laskemassa poika takaisin makuulle, ja sen jälkeen päästiin molemmat jatkamaan unia.

Yöunien kannalta oli mukavampi kun ei tarvinnut seistä vieressä valvomassa, vaan pystyi vetämään peiton korviin heti kun sai toisen hiljaiseksi. Aamun viimeisessä herätyksessä en meinannut saada silmiäni auki millään, ja olo tuntui lähinnä krapulaiselta. Kroppa oli ihan jumissa mutta ihme kyllä en saanut silti päänsärkyä. Mikäli siis päädyn vielä tällaiseen ratkaisuun huomennakin, muistan ottaa jotain pehmikettä selän alle…

Mikähän ihme siinä muuten on, että ne ensimmäiset kuukaudet meni ihan heittämällä vaikka kuinka monella yöherätyksellä, mutta nyt kun on tottunut kokonaisiin öihin niin sitä alkaa olla ihan kypsä jo viikon jälkeen!? Pientä mukavuudenhaluisuutta, kenties? 😉

Toivotaan, että yöt pian rauhoittuu ja päästään koko perhe taas öisin lepäämään.

Löytyykö lukijoista vertaistukea? Miten kauan teillä kesti kulmahampaiden puhkeamisessa levottomuus vai vaivasiko ne öitä lainkaan?

 

Continue Reading

Toukokuu kuvina

Viimeiset viikot ovat hujahtaneet taas niin vauhdilla, että meinasi toukokuun kuvakooste jäädä vahingossa tekemättä. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, joten tässäpä olisi toukokuu kameran linssin läpi katsottuna. 🙂

Kollaasi1

  1. Toukokuussa meitä hellittiin harvinaisen paljon ihanilla ilmoilla, joista osa onnistui osumaan mun talvilomaan. Sillon kelpasi viettää puistossa aikaa.
  2. Iltapalaksi avokado-munaleivät sekä kamomillateetä, nams.
  3. Kertakäyttömukien ruttailu oli hauskaa puuhaa kun äiti touhusi jotain muuta…

Kollaasi2

  1. Taaperokärryllä vedellään nykyään pitkin kämppää kuin ammattilainen konsanaan.
  2. Toukokuussa innostuin leipomaan taas vähän useammin sämpylöitä.
  3. Äitienpäivälahjaksi sain hienon piirroksin koristellun pyyheliinan. <3

Kollaasi3

  1. Päiväkodin kevätjuhlia vietettiin toukokuussa karnevaalitunnelmissa.
  2. Heti kun silmä hetkeksi vältti, niin koiran ahneudella ei ollut taas rajaa…

Kollaasi4

  1. Pakkasesta otetut vappudonitsit sai vähän lisämakua kermavaahtotäytteestä.
  2. Pyykkiapulainen vauhdissa.
  3. Voiko olla suloisempaa kun kaksi taaperoa ottamassa toisiaan kädestä kiinni, kun matkustetaan rattaissa vierekkäin? <3

Kollaasi5

  1. Oltiin vahingossa pojan kanssa samikset, raitajengi vauhdissa!
  2. Siivouspäivän kirpparisaldo yhteensä 6 eurolla, ei paha!
  3. Meillä mennään sokkona eteenpäin…

Kollaasi6

  1. Välillä jaksaa laittaa jopa kynnetkin edustuskuntoon, tällä kertaa tosi hillitysti. 🙂
  2. Naistenkympin tuotekassin sisältöä, suurin osa ihan hyviä!
  3. Lähtökuopissa.

Kollaasi7

  1. Hyvä lenkki, parempi fiilis.
  2. Karvakaveri simahti tassut ristissä. <3
  3. Iltapalaksi maistuu kaurapuuro mustikoilla ja raejuustolla, sekä kuppi kamomillateetä.

Kollaasi8

  1. Viikonloppuaamun kiipeilyt leikkipuistossa. <3
  2. Been there, done that. Katsotaan mitä keksitään seuraavaksi!
Continue Reading

Huhtikuu kuvina

Vappuhulinat on jätetty taakse, joten se tarkoittaa sitä että on aika koostaa huhtikuun tapahtumat kuviksi.

Tällä kertaa kuvakoosteen tekeminen meinasi vähän venähtää, sillä koko kulunut viikko on vietetty ihan järkyttävässä flunssassa. Olotila jatkuu edelleen, mutta nyt antibioottien voimin, joten toivon että pääsisi kohta nauttimaan noista ihanan lämpimistä ja aurinkoisista keleistä!

Tässäpä olisi otteita huhtikuusta:

Kollaasi1

  1. Huhtikuussa meillä alettiin nousta tukea vasten seisomaan, ja nyt ei sitten muuta tehdäkään kun seisoskellaan ja siirrytään tukea pitkin paikasta toiseen… Kohta se kävelee itse!
  2. Töissä tehty löytö, jota tulee lipitettyä aika monta kertaa päivässä. Ilmeisesti rikkaiden tee, sillä kaupassa tästä saa pulittaa karmivat 7 euroa, en ala!
  3. Milloinkohan viimeksi on tullut juotua Magnersia? (Okei, paitsi huhtikuussa…)

Kollaasi2

  1. Äidin pikku apulainen on vauhdissa heti kun silmä välttää.
  2. Huhtikuussa tuli vietettyä aamupäivä lapsimessuilla, ja se osoittautuikin ihan positiiviseksi ylläriksi.
  3. Punaviini valikoitui kaveriksi yhtenä lauantai-iltana. 🙂

Kollaasi3

  1. Meillä kun syödään, niin sitä ruokaa löytyy sitten päälaelta asti…
  2. Aloitin jälleen pitkästä aikaa juoksemaan! Nyt vain tervehtymistä odotellessa…
  3. Laiskan äidin päivällinen: wok-vihannekset + nuudelit = NAM!

Kollaasi4

  1. Lapsimessuilta tarttui mukaan ihana kuva, joka koristaa nyt jääkaapin ovea.
  2. Fiskarsit pääsi toteuttamaan kutsumustaan kun päätin yhtenä iltana leikata tukkani. Lopputulos näkyy vasemmanpuoleisessa kuvassa. 🙂
  3. Äidin aurinkolaseilla leikkiminen on ihan superhauskaa. Sitten kun ne joskus hajoaa niin äidilläkin on superhauskaa.

Kollaasi5

  1. Äidin pikku apulainen taas työn touhussa. Saanko mä joskus vielä järjestyksen keittiön laatikoihin?
  2. Karvanlähtökausi, ah, mitä ihanaa aikaa. Koko koti on tulvillaan irtokarvaa…
  3. Vappuun valmistauduttiin viikkoa aikaisemmin siman valmistuksella.

Kollaasi6

Sieltä se vappu vihdoinkin sitten saapui! Sitä juhlittiin flunssasta huolimatta itsetehtyjen donitsien kera, ei muuten ollut ehkä vaivan arvoista. 😀

Siinä oli otteita huhtikuulta, katsotaan mitä toukokuu tuo tullessaan. Nyt ainakin nautitaan näistä ihanista lämpimistä ja aurinkoisista keleistä niin kauan kun niitä riittää! 🙂

Continue Reading