Syyskuu kuvina

Hyvää lokakuun puoliväliä! Syyskuusta on vierähtänyt jo näppärästi kaksi viikkoa, mutta koska ollaan VASTA seuraavan kuun puolivälissä, ajattelin ettei vielä ole liian myöhäistä koostaa syyskuun kuvapostausta. 😉

Syy hitaaseen postaustahtiin ja todella heikkoon sisältöön on edelleenkin kiire ja väsymys. Koulutehtäviä riittäisi jonoksi asti, mutta monena iltana olen niin väsynyt että teen nekin vasta sitten kun deadlinet hengittää jo niskaan.

Viimeiset pari viikkoa meillä on koko perhe sairastellut enemmän tai vähemmän, joista viimeisimpänä pojan korvatulehdus ja nyt sitten meikäläisen flunssa. Jes.

Ensi viikon illat oli tarkoitus viettää koulussa intensiiviviikolla, projektijohtamisen kurssilla. Nyt on kuitenkin sairastelu ja muut kiireet vieneet veronsa ja päätin jättäytyä pois kurssilta. Harmi sinänsä, sillä siinä olisi saanut viikossa yhden kurssin kokonaan suoritettua!

Siinä oli lyhyesti meidän kuulumiset, ei varsinaisesti mitään uutta. 😀

Huomasin, että syyskuun osalta oli kertynyt tosi vähän kuvia. Varmaankin edellä mainitut syyt ovat vaikuttaneet asiaan jonkun verran, mutta sain kuitenkin muutaman kuvan raavittua kasaan.

kollaasi1

  1. Jostain takavasemmalta yhtäkkiä alkanut uhmaikä koettelee välillä pienen pojan hermoja. Lattialle heittäydytään huutamaan välillä milloin mistäkin syystä.
  2. Huomasin yhtenä päivänä, että pannunalusiin oli purtu koloja. Nyt niitä on vielä lisääkin… Raukka ei saa ruokaa?
  3. Yksi sunnuntaipäivä vierähti Haltialan tilalla katselemassa elukoita. Kanat olivat kovin juttu heti traktoreiden jälkeen. Oli muuten lämmintä!
  4. Käytiin Verkkokauppa.comissa pyörähtämässä, ja samalla tutkittiin kattotasanteella olevaa hävittäjää.

kollaasi2

  1. Erään taloyhtiön edustalta löytyvä tuulimylly on ollut viimeaikoina meidän ykköskohde, kun ollaan käyty lenkillä anopin kanssa. ”MYLLY!” kuuluu pienen pojan suusta aina kun tuulimylly on näkyvissä.
  2. Tein pitkästä aikaa ”apinaevästä” eli myslipatukoita, kun tuolle pikkumiehelle on välillä vaikea keksiä tarjottavaa. Eivät kelvanneet nekään…
  3. Syyskuussa vietettiin monta viikonloppuaamua lenkin päätteeksi koirapuistossa.
  4. Eräänä iltana karvainen lapsi joutui harjattavaksi. Tässä saldo toisesta kankusta. Toista kankkua ei enää antanut harjata… Karvanlähtöaika. <3

kollaasi3

1. & 2. Imuri on pienen pojan paras ystävä. Odottelen sitä päivää, kun sitä oikeasti osataan käyttää. 😉

3. & 4. Anoppi oli käynyt poimimassa puolukoita! Onnekkaana sain siitä kokonaisen ämpärillisen, josta tein mm. muffinseja. Suureksi yllätykseksi muffinsit menivät kaupaksi myös miesväelle.

Siinä oli taas kuulumisia kuluneen kuukauden ajalta. Palailemme asiaan viimeistään kuukauden päästä! Toivotaan, että arki tästä taas tasaantuu ja ehdin palailemaan myös blogin ääreen hieman tiiviimmin.

Nyt kääriydytään vilttiin ja nautitaan kynttilöistä ja pimeistä illoista, tunnelmallista lokakuun jatkoa! <3

Continue Reading

Elokuu kuvina

Loman jälkeinen arki on alkanut kiireisenä. Päivät vierii vauhdilla töissä ja illat menee kouluhommien parissa. Yöt on nukuttu huonosti ja aamuisin on herätty jo reilun kuukauden verran ennen viittä, joten väsymys vie osan tehokkuudesta. Juoksemassa en ole käynyt loman jälkeen lainkaan, sillä joinakin iltoina ei vain jaksa tehdä yhtään mitään. Koko kesän treenit meni ennen kouluhommia, ja nyt on pakko kääntää asiat päälaelleen, että asiat etenee.

Näistä syistä myös blogin kirjoittelu on jäänyt säälittävän vähälle, mutta eiköhän tässä saada asioita tasapainoon syksyn mittaan. Elokuun kuvapostaus on kuitenkin vihdoin saatu rustattua kasaan, ja tässäpä olisi meikäläisen lomakuukausi kuvien muodossa. 🙂

kollaasi1a

  1. Pieni ruokataiteilija taas vauhdissa. Tästäkö syystä amerikkalaisissa elokuvissa leikataan leivistä aina reunat pois? 😀
  2. Leikkipuiston parhaimpia juttuja on kaikki muu kuin leikkitelineet ja hiekkalelut.
  3. Elokuussa piipahdettiin ilmaisilla Lastenfestareilla. Ihan kiva reissu, mutta kivointa taisi olla matkan varrella näkyneet sorsat ja joutsenet.
  4. Loma oli hyvää aikaa sanoa hyvästit tutille. Siitä voit lukea lisää täältä.

kollaasi2

Säällä kuin säällä, loma oli loistavaa aikaa ulkoiluun. <3

kollaasi3

Lomalla tunnetusti myös syödään hyvin, ja tässä siitä muutama räpsy. Vasemmalla alakulmassa taidonnäyte broileripyöryköistä (:D), joiden taikina jäi HIEMAN liian löysäksi pelastusyrityksistä huolimatta. Maistuivat silti hyvältä, joten maku korvaa ulkonäön. 😉

kollaasi4

  1. Yhdet monista kirppislöydöistä! Koko setti taisi olla 6 tai 8 euroa, niin halpaa etten enää edes muista. Hyviä löytöjä kuitenkin.
  2. Junamatkalla tenttiin, johon en ollut oikeastaan valmistautunut. Läpi meni kuitenkin!
  3. Koira päätti taiteilla uuden designin suolatippapulloon.
  4. Sain yhden ikuisuusprojektin päätökseen! Kuvassa komeilevan hyllyn vahasin kovalla kiireellä pois alta ennen töiden alkua jo JOULUKUUSSA. Hyllystä oli kuitenkin hyllytapit hukassa enkä saanut aikaiseksi hommata uusia, joten se lojui vaivaiset 8kk meidän makuuhuoneessa odottamassa kasaamista…

kollaasi5

1. & 2. Todisteita opiskelusta. 😉

3. Pieni apulainen ollut taas kovasti vauhdissa. Porrasjakkara sai siirtyä parvekkeelle ja tuon folion käyttäminen on ollut muuten tosi mukavaa…

kollaasi6a

1. & 2. Vietettiin treffi-iltaa Classical Trancelations -konsertissa, jossa konemusabiiseistä oli tehty klassiset versiot. Oli muuten aivan huikea keikka!!!

3. & 4. Maailman helpoin lounas syntyy munakkaasta, ja maailman paras jälkkäri vohveleista. <3

kollaasi7

RUN, RUN, RUN. Viikkoa ennen puolimaratonia potkaisin varpaan kynnykseen ja luulin että se murtui. Hyvin sillä kuitenkin jolkotteli menemään, vaikka kipeä olikin.

kollaasi8

1. & 2. Juoksukuvat jatkuu! Nimittäin koko kesän juoksutreenit huipentui elokuun lopulla puolimaratoniin. Lopputulokseen sai olla tyytyväinen, sillä alitin tavoitteeni (2:10-2:20) ihan reippaasti ajalla 2:02:47. 🙂

3. & 4. Loppuun vielä varhaisten aamujen tunnelmia. <3

Hyvää alkanutta syksyä! 🙂

Continue Reading

Suorituspaineita

Perjantaiväsymystä, sitä on tänään päällä. Tiedättekö sen tunteen, kun tuntuu ettei aika vaan mitenkään riitä kaikkeen, eikä oikeastaan edes jaksaisi tehdä puoliakaan niistä asioista? Tällä hetkellä tuntuu siltä. Tehtävälista tuntuu vaan kasvavan ja oma motivaatio asioiden suorittamiseen ei ole ihan sillä tasolla kuin pitäisi.

Lähdin äsken kiukkuisena saunaan. Olin kiukkuinen, sillä tuntui siltä että olisi ihan liikaa kaikkea muutakin tekemistä; kouluhommia, kotihommia, blogia, laatuaikaa miehen kanssa. Sauna on kuitenkin se yksi ja ainoa hetki viikosta, kun voin olla ihan kaikessa hiljaisuudessa, kuunnella kiukaan ritinää ja nauttia kylmästä oluesta saunan hämäryydessä. Suljin silmäni hetkeksi ja yritin hengittää syvään ja sysätä kaikki ajatukset hetkeksi sivuun.

Jostain syystä en kuitenkaan tänään saanut edes saunan ajaksi kunnolla ajatuksiani rauhoitettua. Päässä pyörii kaikki tekemättömät työt ja samaan aikaan syyllisyyden tunne siitä että tekisi mieli vaan laiskotella.

Olen suorittajaihminen, aina ollutkin. Haluan saada tietyt asiat hoidettua ja jos asioita jää tekemättä se häiritsee. Määrittelen itseni sitä kautta, että saan asioita tehtyä mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti. Se on välillä ihan hyvä ominaisuus, sillä ei ainakaan tule aina mentyä sieltä mistä aita on matalin. Se on kuitenkin myös tehokas keino kerätä itselleen ihan turhaa stressiä ja väsymystä.

Tällä hetkellä kouluhommat matelee hyvin hitaasti eteenpäin ja tänne blogiin tulee kirjoitettua omasta mielestä ihan liian vähän. Kodissa on säilynyt yleinen siisteys jokseenkin hyvin, sillä siivoan kaikki päivän aikana kertyneet sotkut aina illalla pois pojan mennessä nukkumaan. Silti tuntuu että joka paikka pursuaa tavaraa, papereita pitäisi mapittaa ja joillekin tavaroille pitäisi järjestää oma paikkansa.

Kaikesta tästä huolimatta aloin tänään haaveilemaan juoksemisen aloittamisesta pitkästä aikaa uudelleen ja myös salilla käymisestä. Olen jo vuosikaudet ajatellut osallistua Naisten kymppiin, mutta joka kerta se on sitten syystä tai toisesta jäänyt väliin. Nyt tuo tapahtuma osui silmään taas uudestaan, ja mieleni tekisi osallistua. Ilmoittautumisaikaa on vielä huhtikuun loppuun asti jäljellä…

Toisaalta urheilu voisi olla ihan hyvä tapa nollata stressiä, mutta toisaalta myös pelkään että siinä on taas lisää suorittamisen aihetta, kun aika on muutenkin kortilla. Jään siis vielä miettimään.

Sen verran muuten vielä kuulumisia täältä kotielämästä, että viimeisten parin viikon aikana täällä on alettu nousta seisomaan tukea vasten. Nyt ei sitten juuri muuta tehdäkään kun yritetään nousta jokaista tasoa vasten ja kahmitaan kaikki käsien ulottuvilla olevat tavarat lattialle, jee!

20160401_175158 (1)

Herätysten suhteen meitä myös vähän koetellaan, sillä parin viime viikon ajan täällä on herätty jo viiden maissa, niin arkena kuin viikonloppunakin. Naapurit varmasti arvostaa kun täällä on täysi huutokonsertti päällä jo heti varhaisesta aamusta. Nyt olisi tavoitteena saada pojan nukkumaanmenoa venytettyä kahdeksaan asti nykyisestä seitsemästä, jos sitten nukkuisi edes sinne aamukuuteen.

Jospa tänä viikonloppuna saisi kunnolla levättyä, niin jaksaisi taas paremmin ensi viikolla. Miten muuten teillä sujuu arjen kanssa tasapainottelu, löytyykö sieltä ruudun takaa lisää suorittajaihmisiä?

Continue Reading

Terveisiä sairastuvasta

Tänään on kulunut tasan kuukausi päiväkodin aloittamisesta, ja täällä ollaan oltu sen jälkeen nyt joka ikinen viikonloppu kipeänä. Ensin kaksi viikonloppua vatsatautia ja nyt viimeisimpänä flunssa. Ensimmäisestä vatsatautirundista saatiin mekin miehen kanssa osamme, mutta nyt kaksi viimeisintä tautia on ollut (toistaiseksi) pelkästään tuolla pikkumiehellä.

Lauantaina poika oli hieman tukkoisen oloinen, mutta toisaalta hampaita on tulossa myös kovaa vauhtia, joten ajattelin että niillä voisi olla yhteys toisiinsa. Sunnuntaina olikin sitten jo ihan selvä peli, kun aamulla mittasin pojalta kuumetta 38.8 C. Nenä valuu, yskittää ja kuumetta. Sen lisäksi vielä sitten ne hampaat, suusta valuu kuolaa niin paljon että leuka on jatkuvasti märkänä.

Onneksi tuo tyyppi on niin mielettömän reipas, että jaksaa hyväntuulisesti touhuilla kaikesta huolimatta, vaikka olo onkin varmasti kurja. Itse olen salaa nauttinut vähän siitä, että pitkästä aikaa poika viihtyy sylissä pidempään kuin puoli minuuttia. Ollaan istuttu sohvalla viltin alla ja katseltu piirrettyjä.

Öisin on ollut melko levotonta, kun on nenä niin tukossa ettei voi syödä tuttia ja on muutenkin vaikea hengittää. Lisäksi poika herää vähän väliä yskimiseen tai johonkin muuhun kurjaan. Olen nostanut sängyn päätyä sellaisilla palikoilla, mutta välillä mietin onko niistä enemmän haittaa kun hyötyä, jos tyyppi mönkii itsensä lopulta pää alaspäin jalkopäätyyn…

Tietysti kaikkein ikävintä tuossa sairastelussa on katsoa niin avuttomana vierestä, kun toisella on kurja olo. Siinä tuntee olonsa aika mitättömäksi, kun ei voi millään tavalla auttaa, tai kun ne pienetkin auttamisyritykset (kuten vaikka niistäminen) tuntuu vaan pahentavan asiaa.

Allekirjoittaneella on muuten myös nyt ensimmäinen viikko takana uudessa työkohteessa. Olen viihtynyt siellä hyvin ja ihmiset tuntuu tosi mukavilta. Perehdytystä pitäisi olla vielä tämä viikko, mutta nyt näyttää siltä että ainakin puolet siitä menee täällä kotosalla pojan kanssa. Onneksi olen kuitenkin oppinut asiat aika vauhdilla, joten en ole lainkaan huolissani siitä että joudun jättämään muutaman päivän väliin.

Täytyy kyllä sanoa että olen hieman kaivannut sellaista ihan tavallista viikonloppua, kun ohjelmassa ei ole mitään erityistä, ja saa vaan keskittyä viettämään aikaa perheen kanssa. Ehkä jos pääsiäisenä vaikka onnistaisi?

Tällaista päiväkotiarkea meillä tällä hetkellä. Ehkä se helpottaa sitten viimeistään, kun lapsi menee kouluun? Tai ehkä ei… Joka tapauksessa päässä lyö tällä hetkellä sen verran tyhjää, etten saa enempää tekstiä aikaiseksi vaikka mieleni tekisi.

Mukavaa pääsiäisen odotusta kaikille, ja pysykää terveenä! 🙂

Continue Reading

Torstai on toivoa täynnä

Tämä viikko on mennyt eteenpäin aika väsyneissä tunnelmissa. Töissä ei ole tapahtunut juuri mitään, joten koko työpäivä on ollut aikamoista jumittamista. Kotona taas tilanne aivan päinvastainen. Kun töiden jälkeen on tehty ruokaa, lenkitelty, leikitty, pistetty poika nukkumaan ja siivottu asunto, on yleensä pitänyt vähintään pestä vielä koneellinen pyykkiä tai jotain muuta vastaavaa. Sen jälkeen olen rojahtanut väsyneenä sohvalle tai sänkyyn. Päivä toisensa jälkeen toistaa samaa kaavaa. Koulujuttuja olisi tehtäväksi jonoksi asti, ja tännekin olisi kiva välillä jotain raapustella. Päässä kuitenkin lyö aivan tyhjää eikä keskittymiskyky riitä mihinkään nettisurffailua kummempaan.

Yhtenä päivänä otin itseäni niskasta kiinni ja kävin töiden jälkeen koulun kirjastossa palauttamassa edellisiltä kursseilta hyllyyn jääneet kirjat. Niiden lainoja olen vaan epätoivoisesti uusinut kun en ole jaksanut lähteä kirjastoon. Harmi, kun ei se ole viikonloppuisin auki. Nyt lainoja ei saanut kuitenkaan enää uusittua joten kirjat oli pakko palauttaa. Koska aikaa poikani kanssa on arkisin muutenkin vähän, otin pojan mukaan.

En ollut kyseisen toimipisteen kirjastossa käynyt koskaan aiemmin, ja paikalle päästyä huomasin ettei hissillä pääse liikkumaan ilman avainta. Menin hakemaan sellaista vahtimestarilta, joka ei ollut paikalla. Noin 20 minuutin odottelun jälkeen todella kuumassa aulassa levottomaksi käyneen pojan kanssa vahtimestari lopulta ilmestyi ja sain avaimen hissiin. Pääsin palauttamaan kirjat ja tarkoituksena oli myös lainata pari jo alkaneen kurssin kirjaa, joista toisesta oli hyllyssä enää 1 kpl jäljellä. Kirjastossa ei ollut paikalla enää henkilökuntaa, joten menin lainausautomaatille. Juuri sen kyseisen kirjan kohdalla, joita oli vain se 1 kpl hyllyssä, automaatti ilmoitti ettei kyseistä kirjaa voi lainata ja että tulisi ottaa yhteys henkilökuntaan, argh! Yhtä kurssikirjaa köyhempänä lähdin kirjastosta kotia kohti, saas nähdä milloin jaksan raahautua sinne uudelleen ja miten tuon kurssin nyt käy kun kirjat ovat muutenkin kiven alla.

Pääkallokeleistä huolimatta liukastumisilta on ainakin toistaiseksi vielä vältytty, tosin olen työmatkoilla ja lenkillä pitänyt ”mummopiikkejä” eli kantanastoja kengissä. Vaikka etenkin sisätiloissa niillä kävellessä tuleekin aika mummofiilis, on silti melko mieltäylentävää kävellä liukkaita katuja pitkin itsevarmoin askelin, kun muut luistelee siinä vieressä. Suosittelen niitä kyllä kaikille, jotka vähänkään ulkoilee! Ihan loistokeksintö.

Ylihuomenna olisikin sitten pojan yksivuotiskekkerit. Tarkoituksena oli valmistautua hyvissä ajoin, niin ei tarvitse stressata ja kiirehtiä, mutta näinhän tässä taas kävi, että viimetippaan jää valmistelut. Yhden piirakan sain tosin leivottua pakkaseen, hurraa siitä.

Seuraavassa postauksessa kenties välähdyksiä viikonlopun tunnelmista, hauskaa loppuviikkoa!

 

Continue Reading